Olet täälläEtusivu Yhteisseminaarit

Yhteisseminaarit

MIPA 2.0 ja Arjen toimintakyky -hankkeet järjestävät yhteisen seminaarin  6.11 klo 10-15.30.

Paikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kyläsaarenkuja 2, 00580 Helsinki

Seminaarin ohjelma

Alta löytyvät puheenvuorojen videotallenteet (katsottavissa Chrome-selaimella) ja/tai diat pdf-tiedostomuodossa. Koska esitysdiat ovat seminaariosallistujille tarkoitettuja, suullisia esityksiä täydentäviä materiaaleja, niitä ei ole jälkikäteen muokattu saavutettavuus-ohjeistuksen (WCAG 2.1:n  A- ja AA-kriteerit) edellyttämään muotoon. Pyydettäessä voimme mahdollisuuksien mukaan muokata yksittäisiä esityksiä saavutettavampaan muotoon.   

Omaisten hyvinvointi ja tuen tarpeet

10.00 Tervetuloa ja orientaatio päivän työskentelyyn!                 

Seminaarin puheenjohtaja Leif Berg, toiminnanjohtaja, FinFami - Uusimaa ry

Jouni Tourunen, dosentti, A-klinikkasäätiö, MIPA 2.0

10.10 Onko lupa sattua? Onko lupa väsyä? Onko lupa sanoa? (pdf)

Vaikenemisesta, häpeästä ja sairastuneen perheenjäsenen kannattelusta tulee helposti arkipuku ja univormu, jota omaisen voi olla vaikea myöhemmin ravistaa harteiltaan. Häpeä ja vaikenemisen kulttuuri saatetaan sisäistää jo varsin nuorena.

Omaisen on tärkeää saada kokemus siitä, että hänellä on oikeus omaan tarinaansa silloinkin, jos muilla läheisillä on erilainen tarina. Moni omainen tarvitsee myös vahvistusta sille, ettei ole yksin mietteittensä kanssa. Vääränlaisuuden tai erilaisuuden kokemus satuttaa, mutta puhuminen auttaa.

Tärkeää on myös saada olla väsynyt, vihainen, surullinen ja turhautunut. Omaiset saattavat kaivata tukea ja lupaa myös myönteisten tunteiden kokemiseen. Sitäkin ihmistä, joka on satuttanut, saa kaivata ja rakastaa. Saa olla ikävä.

Avoimessa, rohkaisevassa ja tilaa antavassa ilmapiirissä on mahdollisuus toipua, elpyä, huilata, tuntea, kertoa ja hengittää. Astua kokonaan oman tarinansa omistajaksi juuri sellaisena kuin se itselle näyttäytyy. Käydä oman elämänsä ohjaksiin.

Ani Kellomäki, toimittaja, tietokirjailija

10.40 Omaisen puheenvuoro (pdf)

Mielenterveysongelmien hyvä hoito tukee myös sairaiden omaisia ja läheisiä. Omaiset tarvitsevat ammattilaisilta tietoa ja tukea, sekä rohkaisua rajojen asettamiseen ja omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Kun ammattilaiset ovat osaavia ja aktiivisia, voi myös omainen pysyä omaisen roolissa.

Elina, puoliso

11.00 Omaishoidon ja ansiotyön yhdistämisen haasteita. (pdf)

OPASTE -omaishoidosta pienin askelin työelämään -hankkeen tavoitteena on selvittää ja kehittää ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista. Osa omaishoitajista haluaa pysyä työelämässä, työ lisää hyvinvointia, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja parantaa taloudellista tilannetta.

Työmarkkinaosapuolet eivät kuitenkaan tunnista työssäkäyviä omaishoitajia eivätkä omaishoidon taloudellinen ja yhteiskunnallista merkitystä. Omaishoidon on arvioitu säästävän kuntien hoitomenoja n. 2 miljardia vuosittain. Työllistymistä ja työssä pysymistä tulisi tukea erilaisin joustavin työkäytännöin. Lakia tulisi muuttaa niin, että virallinen omaishoito tulisi olla soviteltuun työttömyysturvaan oikeutettu tilanne ja olisi mahdollista hakea vain osa-aikatyötä

Riitta Kuismanen, kehittämispäällikkö, Omaishoidosta pienin askelin työelämään (OPASTE), PIONI ry.
(videoesitys)  

11.30 Lounastauko (omakustanteinen)

12.15  Omaisten hyvinvointi on tärkeää – tutkimustietoa maailmalta. (pdf)

Päihdehäiriöistä, mielenterveyden häiriöistä sekä rahapeliongelmista kärsivien ihmisten läheisten ja omaisten kokemuksia ja hyvinvointia on tutkittu kansainvälisesti paljon. Läheiset kokevat usein neuvottomuutta, stressiä ja ahdistusta eläessään häiriön varjossa ja voivat sairastua ylimääräisestä kuormituksesta. Edellämainituista häiriöistä kärsiviin henkilöihin liittyvä stigma koskettaa myös heidän läheisiään ja omaisiaan, minkä takia läheiset voivat kokea, etteivät halua puhua ongelmistaan tai huolistaan.

Palveluissa ei välttämättä huomioida läheisiä itsenäisinä avuntarvitsijoina, vaan ainoastaan osana häiriöistä kärsivän henkilön tukiresurssina. Läheisten tilannetta voidaan tutkitusti parantaa sosiaalisen tukiverkon vahvistamisella sekä läheisen selviytymisstrategioiden suuntaamisella omien rajojen ja voimavarojen kunnioittamiseen. Tätä varten on kehitetty niinkutsuttu Viiden askeleen menetelmä. Tietopuu ja AFINET tarjoavat tutkittua tietoa läheisistä järjestöjen ja palveluntarjoajien käyttöön.

Tuuli Pitkänen, dosentti ja Arno Aranko, väitöstutkija, A-klinikkasäätiö,
Arjen toimintakyky -hanke
(videoesitys)  

12.35 Omaisten mielen hyvinvointi ja siihen liittyvät tekijät.(pdf)

”Päihde- ja mielenterveysomaisten mielen hyvinvointi” -kyselytutkimuksessa positiivinen mielen hyvinvointi oli alentunut kaikissa omaisryhmissä. Hyvinvointi sekä kuormittavat ja palkitsevat tekijät eroavat sen mukaan, millainen on suhde läheiseen ja millainen läheisen ongelma on. Erityisiä haasteita puolisoilla, joilla myös kuormittavat tekijät korostuivat.

Stigma ja läheisen kiinnittymättömyys palveluihin vaikeuttavat myönteisten kokemusten saamista hoivatehtävästä erityisesti päihdeomaisilla. Läheisen kiinnittyminen palveluihin tukee omaisen mielen hyvinvointia ja omaa tuen saantia, samoin kokemus siitä, että läheinen saa tarvitsemansa päihde- ja mielenterveyspalvelut.

Sari Jurvansuu, tutkija, A-klinikkasäätiö, MIPA 2.0
(videoesitys)

13.00 Ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyttä edistävän työn yhteydet ja erot. (pdf)

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijöiden haastattelujen perusteella mielenterveyttä edistävä ja ehkäisevä päihdetyö kohdistuvat yksilön, ihmissuhteiden, yhteisön ja yhteiskunnan tasoihin. Yleistä hyvinvointia lisäävä työ on molemmissa saman suuntaista. Mielenterveyden ja/tai päihteiden käytön ongelmia lähestyttäessä työ muuttuu eriytyneemmäksi.

Monien järjestöjen toiminta ei ole eriytynyttä, vaan päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen on toiminnan lähtökohta. Omaisten hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että järjestöt tarjoavat luontevan tilan kohtaamisille, tietoa mielenterveys- ja päihdeongelmista ja niiden luonteesta, mahdollisuuksia omien tarpeiden ja tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn sekä keinoja omien voimavarojen lisäämiseen.

Heli Ringbom, tutkija, A-klinikkasäätiö, MIPA 2.0
(Videoesitys)

13.30 Kahvitauko

14.00 Ongelmapelaajien läheiset avunhakijoina. (pdf)

Ongelmapelaajien perheet ovat haavoittuva väestöryhmä, koska perheenjäsenet saattavat kärsiä köyhyydestä, sosiaalisten suhteiden katkeamisesta, mielenterveyshäiriöistä ja terveysongelmista sekä kodin menettämisestä. Läheiset ovat kovilla, sillä he pitävät samanaikaisesti huolta sekä ongelmapelaajan selviytymisestä että lastensa hyvinvoinnista.

Sosiaalialan ammattilaiset tekevät yhteistyötä ongelmapelaajien läheisten kanssa, mutta läheiset tarvitsisivat myös itse tukea ja apua. Läheiset eivät ehkä saa sanoitettua omia kokemuksiaan ääneen, jos heidät nähdään ongelmapelaajien tukihenkilöinä. Niin terveyden- kuin sosiaalihuollon toivoisi huomioivan paremmin läheisten ahdingon ja konsultoivan erityispalveluja (Peluuri, Peliklinikka, Sosped, A-klinikat). Ilman työntekijöiden huomiota ja osaamista läheiset saattavat jäädä kunnallisten palveluiden ulkopuolelle.

Johanna Järvinen-Tassopoulos, dosentti, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
(videoesitys)

14.25 Palasista eteenpäin - ensiapua perheille nuoren huumeiden käytön synnyttämässä kriisissä. (pdf)

Nuorten kokeileva huumeidenkäyttö on yleistynyt. Yhä useampi nuori, perhe ja läheiset ovat samankaltaisessa tilanteessa. Huumeidenkäyttö vaikuttaa aina myös läheisiin. Poliisin, koulujen ja jalkautuvan työn huolipuhe on lisääntynyt ja ilmiöt näyttävät olevan yleisempiä, kuin mitä tilastot osoittavat. Vanhempi, läheinen, sisarus ja perhe voivat kokea pelkoa, syyllisyyttä, epätoivoa, toivottomuutta, yksinäisyyttä, jotka voivat altistaa myös läheiset sairastumiselle.

Tarkastelemalla tilannetta, lisäämällä tietoa ja käsittelemällä kriisiä ja tunteita voimme yhdessä löytää voimavaroja ja keinoja päästä eteenpäin. Näin ennaltaehkäistään läheisten sairastumista ja vaikeuksien lisääntymistä sekä edesautetaan nuorta oivaltamaan oma avuntarpeensa.

Avun ja tuen saamisen tulisi olla mahdollisimman lähellä arkisia toimintaympäristöjä.  Päätöksenteko läheiskeskeisten palveluiden saatavuuden parantamiseksi sekä yhteistyö eri toimijoiden kesken ovat avainasemassa.

Anu Kivistö, projektipäällikkö, Sininauhaliitto & Sanna Tanskanen, projektityöntekijä, Irti Huumeista ry
(videoesitys)     

14.45 Ammattilaiset ja vertaiset tukena. Lasinen lapsuus -työn kokemuksia tuen saamisen

           haasteista ja nettivertaistuen mahdollisuuksista. (pdf)

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus järjestää ohjattuja nettivertaistukiryhmiä vanhempien tai läheisten aikuisten päihdeongelmien varjostamaa lapsuutta eläneille nuorille ja aikuisille. Vertaistukiryhmiin osallistuneita kutsutaan säännöllisesti yhteisiin työpajoihin.

Kokemuskehittäjät kertovat toivoneensa, että olisivat lapsena tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi. Yhteinen viesti on, että kotioloista olisi jonkun pitänyt kysyä suoraan.  Ammattilaisilta toivotaan rohkeutta ottaa asia puheeksi ja kykyä auttaa sanoittamaan tapahtunutta silloin, kun sisäistä kipua on vaikea ilmaista. Toiseksi toivottiin, että päihteidenkäytöstä ja siihen liittyvistä ongelmista puhuttaisiin kaikkien kanssa, universaalisti. Tämä madaltaisi asioiden esiin nostamista omakohtaisesti. Nuori ei uskalla puhua kodin ongelmista, koska pelkää seurauksia. Silloin on tärkeää sopia yhteisesti, että asioista voi kertoa luottamuksella. Jos tilanne vaatii lastensuojelun mukaan ottamista, niin on tärkeää tehdä se yhteistyössä, avoimesti ja nuorta kunnioittaen. 

Ammattilaisen puoleen kääntymistä edesauttaa se, että eri tukimuotoja tehdään tutuksi nuorille, ja että niitä on helposti saatavilla, esimerkiksi koulussa sosiaali- ja nuorisotyöntekijöitä. Asian käsittelyssä toivottiin selvän vanhemman vastuuttamista. Sen tulisi tapahtua niin, että nuoren kertomuksiin uskotaan, eikä asetuta aikuisina yhdessä nuorta vastaan. Tilanteessa, missä ei itse voi olla nuorelle avuksi, on tärkeää saattaa nuori eteenpäin ja varmistaa tukiketjun katkeamattomuus.

Nettivertaisryhmässä voi rohkeammin ilmaista asioita nimettömyyden turvin. Kirjoittaessa on aikaa miettiä sanojaan, tiedostaminen konkretisoituu ja kirjoitettu muuttuu todeksi. Positiivisten piirteiden löytäminen itsestä saa vahvistusta yhteisössä. Ymmärrys omista ajattelu- ja toimintamalleista vahvistuu. 

Minna Ilva, projektipäällikkö & Janne Takala, kehittämiskoorsinaattori, A-klinikkasäätiö
(videoesitys)

15.05 Keskustelua päivän alustusten pohjalta

15.30 Työpajan päättäminen