Kuntouttavan työtoiminnan kirjoitussarjan toisessa osassa tarkastellaan erityisesti arjen toimintakyvyn, rutiinien ja osallisuuden merkitystä kuntoutujien arjessa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä. 

Kuntouttavan työtoiminnan keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu asiakkaan toimintakyvyn vahvistaminen. [1] Toimintakyvyllä tarkoitetaan yleisesti keinoja selviytyä arkipäivän tehtävistä. [2] Kansainvälinen ICF-toimintakykyluokituksen mukaan toimintakyky on yleiskäsite, joka pitää sisällään niin kehon toiminnot, suoritukset sekä osallisuuden. [3]

Toimintakykyyn kuuluu siis sekä fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen että kognitiivinen ulottuvuus. Erilaiset psykososiaaliset vaikeudet, kuten unettomuus tai työelämän ongelmat voivat vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn. [4]   

Artikkelia varten haastatellut kokemusasiantuntijat, Lotta ja Vesa, korostavat arjen rutiinien merkitystä omassa kuntoutumisessaan. Molemmilla on taustallaan elämänvaiheita, jolloin arjen hallinnassa on ollut haasteita: 

“No esimerkiksi kun mä ennen käytin alkoholia ja silloin kun mulla ei ollut vielä säännöllisiä rutiineja, kaikki tapahtui vaan impulssien mukaan. Ruuat jäi syömättä ja laittamatta, lääkkeetkin jäi jossain vaiheessa ottamatta. Mä sitten valvoin ja kaikki nämä johti siihen että jouduin osastohoitoon”, Vesa kertoo.  

Psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen ulottuvuuden lisäksi fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, kuten ulkoilu, säännöllinen syöminen ja vuorokausirytmi, ovat edistäneet kuntoutumista. Rutiinit tuovat myös merkityksellisyyden ja turvallisuuden tunnetta elämään.

Esimerkiksi vapaaehtoisen opiskelun tai muun toiminnan kautta saa tunteen, että on onnistunut jossain. Vesa kertoo, että on myös itsessään palkitsevaa saada arkipäivän rutiinit toimimaan. Kuntoutumissa eteenpäin pyrkiminen ja sitkeys ovat olleet tärkeässä osassa: halu uskoa hyvään tulevaisuuteen ja tahto kulkea matka loppuun asti. 

Arjen rutiineja vahvistamassa 

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kuntouttavan työtoiminnan hyöty vaikuttaa olevan lähinnä sosiaalipoliittinen: osalle kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista työtoiminnan ensisijainen tavoite onkin päivittäisen toimintakyvyn tukeminen, itse työllistymisen sijaan. [5,6] Lotan mukaan kuntouttavan työtoiminnan hyöty liittyykin arjen rutiineja vahvistavaan puoleen: 

”Tärkeintä oli saada mielekästä tekemistä ja struktuuria päiviin. Silloin helposti päivistä tuli harmaata massaa. Silloin minulla oli ongelmia päivärytmissä ja arjenhallinnassa”, Lotta kertoo.  

Osalle kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista toiminta tuo arkeen rutiineja ja vahvistaa sitä kautta toimintakykyä. Esimerkiksi koronavirusepidemian aikaan haastatellut kuntouttavan työtoiminnan työntekijät olivat havainneet työtoiminnan päättymisen vaikuttavan asiakkaiden päihteiden käyttöön. Työtoiminnan ollessa tauolla osalla asiakkaista lisääntyi päivittäinen alkoholin käyttö, kun päivisin ei ollut muuta tekemistä. 

Rajoitettua osallisuutta? 

Tutkimuksissa on havaittu, että hoito- ja kuntoutuspalvelut, kuten päihdehoito, järjestyivät asiakkaille melko hyvin työtoiminnan aikana. Tyypilliset siirtymät kuntouttavassa työtoiminnassa ovatkin sosiaali- ja hyvinvointipoliittisia, kuten siirtyminen uudelle työtoiminnanjaksolle, työharjoitteluun tai palkkatuettuun työhön. [6,7]  

Kokemus siitä, ettei pääse vaikuttamaan näihin siirtymiin tai kuntouttavaan työtoimintaan ohjautumiseen, heikentävät asiakkaan autonomian tunnetta. [8] Lotalla on kokemusta siitä, kun työllisyyspalveluissa ei yhtäältä huomioitu hänen työkykyään, eikä toisaalta hänen voimavarojaan: 

”Multa vaaditaan jotain mihin en pysty. Olis ollut tarve sairaslomaan tai kuntoutustukeen”, Lotta kertoo ja jatkaa: ”Aikanaan keskityttiin sairauksiin eikä mitä voimavaroja minulla on, joista voisi lähteä suunnittelemaan kuntouttavia toimia.” 

Kokemusasiantuntijoiden mukaan ongelmana onkin, että työtoiminnan vaatimus tulee ulkoapäin, eikä omilla kiinnostuksen kohteilla ole merkitystä. Vesa kertoo omista kokemuksistaan työpajatoiminnassa 1990-luvun lopulla:

”En viihtynyt siellä: palkka oli liian pieni, työt rutiininomaisia. En nauttinut, enkä sopeutunut siihen porukkaan. Siitä porukasta ei tullut yhtään kavereita. Se ei toisin sanottuna motivoinut mua. (…) Siihen aikaan mun oli pakko saada rutiinit kuntoon, ainakin ammattilaisten mielestä.”

Lotalla on kokemusta myös huonosta kohtelusta työllisyystoimissa. Tämä huono kohtelu on ollut ennen kaikkea sitä, ettei häntä ole kohdattu tasavertaisesti:

“Minua katsottiin vähän ylhäältä alaspäin. Ammattilaiset saattavat kyynistyä. Olisi hyvä että pystyisi avoimin mielin kohtaamaan asiakkaan, yksilönä. “ 

Osallisuuden kokemusta auttamistyöstä 

Valinnanmahdollisuuksien myötä myös kokemus kuntouttavan työtoiminnan hyödyllisyydestä lisääntyy. Lotan mukaan keskeistä on, että pääsee vaikuttamaan kuntouttavan työtoiminnan sisältöihin. Näin voi löytää mielekästä tekemistä, uusia kiinnostuksen kohteita ja uusia asioita missä on hyvä.  

Lotta ja Vesa ovat löytäneet merkityksellistä toimintaa esimerkiksi vapaaehtois- ja auttamistyöstä, taiteesta sekä opiskelusta:

”Nyt olen saanut omaehtoisesti tehdä töitä kokemusasiantuntijana. Todella nautin näistä työtehtävistä. Työkyky on parantunut. En olisi uskonut muutama vuosi sitten, että tulee tällainen tilanne. Auttamistyö on ihan mun arvojen mukaista toimintaa.”, Lotta kertoo. 

Kuntouttavan työtoiminnan osallistujat muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän. Tässä artikkelissa on tarkasteltu kahden kokemusasiantuntijan näkemystä työllisyyspalveluista eri aikoina. Yhteistä näille näkemyksille on, että kuntouttavassa työtoiminnassa, kuten muissakin työllisyyspalveluissa, tulisi parantaa asiakkaan vaikuttamismahdollisuuksia, tukea kiinnostuksen kohteita ja kuulla asiakasta yksilönä.

Myös tutkimuksessa on havaittu, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden toimijuutta voidaan vahvistaa arvostavalla toimintakulttuurilla ja kiinnittämällä huomiota asiakkaan motivaatioon ja yksilöllisiin tuen tarpeisiin. [9] On myös aiheellista pohtia, tarjoaisiko osalle pitkäaikaistyöttömälle esimerkiksi taloudellisesti tuettu kansalaistoiminta mielekkäämmän ja osallisuuden kokemusta vahvistavan tavan pitää yllä toimintakykyä.

Senja Peltola
Kehittämissuunnittelija, VTM, A-klinikkasäätiö   

Lähteet:  

[1] Sosiaali- ja terveysministeriö. Kuntouttava työtoiminta. Viitattu 5.5.2020. 
[2] Koskinen, S., Lundqvist, A. & Ristiluoma, N. (2012). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. [Helsinki]: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  
[3] ICF. (2004) Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Stakes, WHO. Stakes, Ohjeita ja luokituksia 2004:4. 
[4] A-klinikkasäätiö (2019). Arjen toimintakyvyn määrittelyä. Viitattu 5.5.2020. 
[5] Sandelin, I. (2014). Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden kokemana. Kirjallisuuskatsaus asiakkaiden toiminnalle antamista merkityksistä. Työpaperi 8/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 
[6] Karjalainen, J. & Karjalainen, V. (2011). Kuntouttava työtoiminta kunnissa. Arvioita toiminnan järjestämistavasta ja kehityssuunnasta. Raportti 46/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 
[7] Karjalainen, J. & Karjalainen, V. (2010).  Kuntouttava työtoiminta – aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Empiirinen tutkimus pääkaupunkiseudulta. Raportti 38/2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 
[8] Mäntyneva, P. & Hiilamo, H. (2018). Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa Etnografinen tutkimus kolmella kuntouttavan työtoiminnan kentällä. Yhteiskuntapolitiikka 83:1. 
[9] Mäntyneva, P. (2019). Toimijuuden vahvistumisen edellytykset kuntouttavassa työtoiminnassa. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 20, 11 - 36. 

Tutustu myös Tietopuussa

Opinnäytetyö: Kuntouttavan ryhmätoiminnan kehittäminen: Päihdekuntoutuksen asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä
Artikkeli: Kuntouttava työtoiminta kokemusten ja tutkimusten valossa 
Tutkimus: Huumori hyvinvoinnin edistäjänä

Uutisarkisto »