Olet täälläEtusivu Päihdetyön eettinen foorumi pureutui huumeriippuvuuden stigmaan ja sen vähentämiseen

Päihdetyön eettinen foorumi pureutui huumeriippuvuuden stigmaan ja sen vähentämiseen

JAA SOMESSA

Eettisen foorumin neljän eri puhujan kuvat yhdistettynä yhteen kuvaan.

A-klinikkasäätiön päihdetyön eettinen toimikunta järjesti eettisen foorumin webinaarina 15.11.2021 teemalla: Rikollisen leima otsaan vai huumeriippuvaisten auttamista?
Foorumin esityksissä tarkasteltiin, mitä moninaisia vaikutuksia stigmalla on huumeita käyttävien ihmisten elämään ja perusoikeuksien toteutumiselle sekä pohdittiin keinoja ennakkoluulojen vähentämiseksi. 

Tässä artikkelissa esitellään muutamia nostoja jokaisesta webinaarin puheenvuorosta. Lisäksi pääset tutustumaan webinaarin tallenteeseen seminaarit.net-alustalla. Puheenvuorojen tekstitykset lisätään tallenteeseen myöhemmin.    

Anna Kontulan avauspuheenvuoro

Webinaarin avasi kansanedustaja, sosiologi Anna Kontula. Hänen tutkimushavaintojensa perusteella päihdesairaat kokevat usein universaaleissa palveluissa, eli muissa kuin päihdepalveluissa, eriarvoista kohtelua.

Kontula kävi esityksessään läpi rakenteellisen stigman eri muotoja. Hän toi esiin, että monet universaalit palvelut ovat esteellisiä tai liian byrokraattisia henkilöille, joilla on päihdesairaus ja siihen kytkeytyviä elämänhallinnan ongelmia. Lisäksi päihdesairaan oikeudet nähdään ennakkoluulojen takia helposti toissijaisina, jolloin palveluja ei resursoida lain edellyttämälle tasolle. 

Kontula esitteli kolme stigman vähentämisen keinoa: 1.) Siirrettäisiin painopistettä huumeita käyttävien kohdalla rikoskontrollista sairauden hoitoon. 2.) Ennakkoluuloista pitäisi siirtyä tutkimusperustaiseen päätöksentekoon niin politiikassa kuin viranomaistyössä. 3.) Tarvittaisiin sellaisten henkilöiden kouluttamista, jotka eivät tee päihdetyötä.

Essi Rovamo: Päihde- ja mielenterveysasiakkaisiin kohdistuvat asenteet sosiaali- ja terveyspalveluissa

Sosiaalityön väitöskirjatutkija Essi Rovamon mukaan päihteiden käyttäjiin kohdistuu stigmatisoivampia käsityksiä kuin mielenterveyskuntoutujiin. Heitä vastuutetaan enemmän sairastumisesta ja myös esim. kuntoutuksen epäonnistumisesta. Sen sijaan, että päihdekuntoutujan kohdalla puhuttaisiin motivaation puutteesta, voisi Rovamon mielestä kysyä, että olemmeko palvelun tarjoajina onnistuneet tarjoamaan sopivaa hoitoa. 

Rovamo kertoi tutkimustulostensa perusteella stigman ilmenneen sote-henkilöstöllä monella eri tasolla: käytöksessä (esim. nimittelynä), hoitokäytännöissä (esim. asiakkaiden pallotteluna) sekä rakenteellisina ongelmina (esim. päihde- ja mielenterveysongelmien hoitamisena erillään). Hän näkee koulutuksella olevan iso merkitys stigman vähentämiskeinona. 

Susanne Uusitalo: Eettisiä näkökulmia huumeriippuvaisten kohteluun terveydenhuollossa sekä huumeidenkäytön dekriminalisointiin

Filosofian tutkijatohtori Susanne Uusitalo esitteli PALKO:n huumeriippuvuuksien hoidon psykososiaalisten menetelmien eettisessä arvioinnissa nousseita keskeisiä havaintoja. Yksi tärkeä huomio oli, että huumeita käyttävien ryhmä on hyvin heterogeeninen, joten oletusten tekeminen on haasteellista kyseisestä ryhmästä. Esimerkiksi huumeriippuvaisen toimijuuden taso ja voimavarat sekä päihteiden käytön syyt saattavat vaihdella suurestikin.

Toisaalta yhdistäviä tekijöitäkin löytyi: huumeriippuvaiset tarvitsevat oikea-aikaista hoitoa, että heidät kohdataan yksilöinä ja että heidän henkilökohtaiset tarpeensa kartoitetaan sekä huomioitaisiin henkilön tukiverkon merkitys. 

Uusitalo pitää suurena eettisenä ongelmana, että huumeriippuvaisten kohdalla ei välttämättä toteudu perustuslainmukainen oikeus hoitoon. Taustalla vaikuttavat esimerkiksi ennakkoluulot ja kielteiset asenteet kyseistä asiakasryhmää kohtaan. Näiden oikeuksien toteutumattomuus lisää myös osaltaan asianosaisten kokemaa arvottomuuden tunnetta ja stigmaa. 

Riitta Ylikomi: Eettisen pohdinnan ankkuroiminen arjen työhön: mitä, miksi ja milloin?

Psykologi, työnohjaaja Riitta Ylikomi näkee, että työn eettisyydessä sote-alalla on ennen kaikkea kyse siitä, miten ihmisiä kohdellaan. Hänen mukaansa eettisyyden ylläpitämiseen täytyy kiinnittää erikseen huomiota, jos työskennellään eettisesti vaikeiden asioiden parissa.

Ylikomi pohti päihderiippuvaisen toimijuutta sekä sitä millainen auttava suhde olisi eettinen, jos asiakkaan toimijuus toteutuu vain ajoittain. Ylikomin mukaan työntekijät jätetään turhan usein yksin pohtimaan työhönsä liittyviä eettisiä kysymyksiä, mikä voi heijastua huonona käytöksenä asiakasta kohtaan.

Esityksessä tuotiin esiin keinoja eettisyyden ankkuroimiseen arjen työssä niin työntekijän näkökulmasta kuin rakenteiden ja organisaation tasolla. Jokainen voi esimerkiksi pysähtyä arjen tilanteissa pohtimaan työnsä eettisyyttä, mutta toisaalta organisaatio ja erityisesti esimies voi edistää avointa keskustelua eettisistä ristiriidoista ja tilanteiden herättämistä tunteista. 

Heini Kainulainen: Rikollisiksi leimatut: Käytön rangaistavuuden haittoja

Oikeustieteen tohtori Heini Kainulainen kertoi rangaistavuuden haitoista niin kansainvälisen kuin kotimaisen keskustelun valossa.  Kansainvälisessä keskustelussa on noussut esiin esimerkiksi, että poliisikontrolli kohdistuu huono-osaisiin ja rikoskontrolli on tehotonta ja kallista. Suomessa on taas kritisoitu erityisesti poliisin tiukkaa käyttäjäkontrollia ja sitä, että lain mahdollistama toimenpiteistä luopuminen (depenalisaatio) on käytännössä harvinaista, ja käyttörikoksesta seuraa yleensä sakkorangaistus. Poliisirekisterimerkinnöillä voi olla lisäksi vaikutusta esimerkiksi työpaikan saamiseen.

Kainulainen kuvaa käytön rangaistavuuden monenlaisia haittoja käyttäjälle. Kiinnijääminen aiheuttaa leimaantumista itsen ja muiden silmissä. Kielteiset vaikutukset alkavat helposti kumuloitua ja johtaa käyttäjän marginalisointiin ja eristämiseen. Eri viranomais- ja muissa palveluissa voi saada toistuvasti huonoa kohtelua. Kaikki tämä johtaa salaamiseen ja piilotteluun, mikä nostaa avun hakemisen kynnystä. Huumeiden käytön dekriminalisointi tarjoaisikin hänen mielestään ratkaisuja edellä kuvattujen käyttäjälle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.

Juha-Pekka Pääskysaari: Marginaalista näkyväksi – käyttäjien kokemuksia stigman vaikutuksista ja vinkit ennakkoluulojen vähentämiseen

Sininauhasäätiön vertaistyön asiantuntija ja itse käyttötaustan omaava Juha-Pekka Pääskysaari jakoi käyttäjien näkökulmasta kokemuksia stigmasta. Itse hän on kokenut, että stigma on seurannut hänen perässään vielä esimerkiksi viranomaisasioinneissa, vaikka omasta käytöstä on kulunut jo paljon aikaa.

Pääskysaari kertoi esityksessään kohdanneensa haittoja vähentävän työn parissa ennakkoluuloja ja näkemyksiä siitä, että hänen työnsä ei ole moraalisesti oikein tai että siinä ei oikeasti auteta ihmisiä. Hän näkeekin, että päihdehoidon kentällä on eri ääripäät edustettuina ja niiden edustajat ja asiakkaat ovat usein julkisuudessakin tukkanuottasilla keskenään. Tämä lisää kyseisten paikkojen asiakkaiden ja usein myös työntekijöiden stigmaa.

Pääskysaari näkee, että kaikkia auttamistahoja, ja aivan marginaalillekin suunnattuja palveluja tarvitaan sekä uusia palveluja kuten käyttöhuoneet ja ainetunnistus. Myös huumeiden käytön dekriminalisoinnin hän näkisi edistävän erityisesti marginalisoituneimman käyttäjäkunnan asemaa, toisin kuin julkisessa keskustelussa esillä ollut kannabiksen laillistaminen.

Inari Viskari: Stigman vähentämisen keinoja -onnistuneita esimerkkejä meiltä Suomesta ja muualta

THL:n asiantuntija Inari Viskari esitteli puheenvuorossaan erilaisia stigman vähentämisen keinoja. Viskari kertoi, että mediassa esitetyillä valokuvilla voidaan joko lisätä tai vähentää stigmaa. Päihteitä käyttäviä voisi kuvata esimerkiksi tekemässä arkisia asioita, sen sijaan että usein kuvataan vaikkapa ruiskuja. Myös median sanavalinnat kuten ”huumehelvetti” tai sensaatiohakuiset jutut vahvistavat helposti stigmaa. Hän esitteli Ehkäisevän päihdetyön verkoston huoneentaulun ei-stigmatisoivien termien haltuun ottamiseksi.

Viskari havainnollisti muutamia stigman vähentämiskampanjoita Suomesta ja muista maista. Esimerkiksi Suomessa on eri kaupungeissa toteutettu Kaikkien kaupunki -kampanjaa, jonka tarkoitus on ollut vähentää päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin kohdistuvia kielteisiä asenteita ja lisätä ymmärrystä näiden ihmisten elämäntilanteista. Muista maista on myös mahdollista ottaa mallia Suomeen. Viskari mainitsi mm. päihdekuolemien ehkäisyyn liittyvän videokampanjan Skotlannista, haittoja vähentävän julistekampanjan ja taidenäyttelyn Norjasta sekä huumekuolemien ehkäisyyn liittyvän nettissivuston Australiasta. 

Tutustu myös Tietopuussa:

Ajankohtaisartikkeli: Stigma hankaloittaa avun saamista ja hakemista päihde- ja mielenterveysongelmiin
Tietosivusto: Päihdetyön arvot ja etiikka
Blogi: Paljon tukea tarvitsevien palvelujen eettiset haasteet tulevassa sote-järjestelmässä

Uutisarkisto » 

Pääteema: