Päihdetyön arki ja etiikka

Julkaistu 29.9.2020. Päivitetty 2.7.2021.

Kerrostalon seinä, jossa on sateenkaari-muraali.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden eettisenä lähtökohtana on kunnioittaa asiakkaidensa ja potilaidensa perusoikeuksia, arvostaa itsemääräämistä ja oikeutta tehdä valintoja sekä kohdella heitä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Eettisten ohjeiden taustalla on lainsäädäntö. [1]

Eettinen pohdinta liittyy kysymykseen oikeasta ja väärästä. Päihdetyössä, kuten muissakin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, työntekijät kohtaavat näitä kysymyksiä päivittäisessä työssään.

Tässä artikkelissa on haastateltu matalan kynnyksen päihdetyötä tekeviä työntekijöitä sekä Itä-Suomen yliopistossa sosiaalioikeuden yliopisto-opettajana ja väitöskirjatutkijana toimivaa Heidi Vanjusovia.

Toimintaympäristön muutokset

Yleisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen epätasa-arvoisuuden lisääntymisen seurauksena myös terveydenhuollossa näkyy ryhmiä, joiden elämäntilanne on kaikkien nopeimmin huononemassa. Tällaisia ryhmiä ovat päihteistä riippuvuutta kokevat ihmiset, asunnottomat, mielenterveyden ongelmista kärsivät sekä syrjäytyneet nuoret. [1]

1990-luvulta lähtien päihdepalveluiden kilpailuttaminen on yleistynyt asteittain. Päihdepalveluiden markkinoistuminen on vähentänyt työntekijöiden autonomiaa ja muuttanut päihdetyön käytäntöjä asiakaslähtöisestä tilaajalähtöisemmäksi, kun työntekijät joutuvat tasapainottelemaan asiakkaan oikeuksien, etiikan, lainsäädännön ja palveluiden tilaajan kriteerien välillä. [2]

Markkinoistuminen on lisännyt myös epävarmuutta palveluiden jatkuvuudesta. Tilanne on nähty ongelmallisena, koska päihdetyön edellytyksenä pidetään pitkäjänteisyyttä ja pysyvyyttä. [3] [4]
Kilpailutuksissa tulisikin ottaa huomioon asiakkaiden oikeus turvalliseen ja jatkuvaan hoitoon. [1]

Päihdepalveluiden markkinoistumisen lisäksi alueelliset erot asettavat haasteita hoidon tasa-arvoiselle toteuttamiselle. Yhdenvertaisuus ei aina toteudu, koska päihdeongelmien ja -sairauksien hoitojärjestelmä on alueellisesti erilainen ja eri tavoin järjestetty. Erot näkyvät palveluiden erilaisena saatavuutena. Myös päihdehoidon avo- ja laitoshoidon painotuksissa on alueellisia eroja. [5]

Kyse ei aina ole palveluiden puutteesta vaan siitä, kuinka saavutettavia palvelut ovat. Palvelujärjestelmät ovat hajanaisia ja tiedonsaanti palveluista voi olla pirstaleista.

-Hoitoon pääsyn ei tulisi jäädä potilaan tai omaisten palvelujärjestelmän tuntemuksen varaan, Heidi Vanjusov sanoo. Hän tutkii väitöskirjassaan päihdehuollon asiakkaan oikeudellista asemaa ja palveluiden yhdenvertaisuutta.

Peruspalveluissa kohdataan yhä enemmän päihteitä käyttäviä asiakkaita

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksien palveluihin on määrä kuulua perustason päihde- ja mielenterveyspalvelut. Tämä vaatii työntekijöiltä päihdetyön osaamisen vahvistamista. Haastattelemamme päihdealalla toimivat työntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että stigma päihteitä käyttäviä asiakkaita kohtaan aiheuttaa kynnyksen hakeutua hoitoon ja saada asianmukaista palvelua. Kielteiset asenteet päihteitä käyttäviä asiakkaita kohtaan olisi muututtava.

Stigmaa kantava yksilö nähdään paheksuttavan ominaisuuden kautta ja kaikki hänen toimintansa tulkitaan niin, että se vahvistaa poikkeavaan piirteeseen liittyviä ennakko-oletuksia. Vähitellen hän alkaa myös itse nähdä itsensä poikkeavan ominaisuutensa kautta ja toteuttaa itseensä kohdistuvia ennakkoluuloja. [6]

-Olisi tärkeää ymmärtää päihdesairauksien luonne. Päihdeongelmat ovat monisyisiä asioita, eikä niitä hoideta viikoissa tai kuukausissa. Palveluiden jatkuvuus ja oikea-aikaisuus on päihdesairauksissa tärkeää. Asiakkaan motivaation pilkahduksen herätessä palvelua olisi saatava nopeasti, toteaa Heidi Vanjusov.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikan työntekijä kertoi huomanneensa työskennellessään päihdekuntoutuksessa, että kunnan maksusitoumuksia myönnetään yhä lyhyemmille ajanjaksoille. Työntekijän mukaan nopeasta kuntoutumisesta ei saisi tulla uutta normia palveluiden tilaajille, koska kyse on hitaasta prosessista.

Liian usein käydään keskustelua siitä, mikä on oikeaa hoitoa. Vastakkain asetetaan esimerkiksi haittoja vähentävä työ ja kuntouttavan työ, vaikka niiden ei tulisi olla toisiaan poissulkevia. Hoidon tulisi perustua asiakkaan tarpeeseen.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikan työntekijän mukaan ongelmana on, ettei päihdepalveluita tilaavat tahot ole riittävän tietoisia toteutettavasta palvelun sisällöstä ja toimintatavoista, mikä on turhauttavaa palvelua toteuttavan tahon näkökulmasta.

-Jo nykyinen hankintalainsäädäntö antaisi mahdollisuuden huomioida asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Nykyisen päihdehoitolain mukaan palveluja on tarjottava asiakkaan tarpeen mukaan, Heidi Vanjusov sanoo.

Työntekijöiden kokema eettinen stressi ja eettiset ongelmat

Kilpailutusten myötä monet toimijat ovat joutuneet muuttamaan työotettaan. Esimerkiksi kilpailutusten takia asumispalveluyksikkö on saattanut muuttua päihteettömästä päihteiden käytön sallivaksi, jolloin työntekijöiden työotteen on muututtava. Tämä voi aiheuttaa työntekijöissä eettistä stressiä.

Päihdetyötä tekevät työntekijät tasapainoilevat asiakkaan tarpeiden, kustannustehokkaan hoidon, sekä työn eettisyyden ristiaallokossa. Käytännössä raha sekä palvelutarjonta määrittelevät sen, mitä asiakkaille voidaan tarjota. Poikosen (2018) mukaan kuntien päätöksiä ohjaa usein alueen tarpeen sijasta taloudelliset näkökohdat. [7] Ristiriita omien arvojen, työskentelyrytmin, työn priorisoinnin ja organisaation odotusten suhteen voivat muodostaa uuvuttavan jännitekentän ja aiheuttaa työntekijässä eettistä stressiä. Työyhteisöissä olisikin hyvä olla tilaa yhteiselle keskustelulle ja kokemusten jakamiselle, jotta jokainen työntekijä voisi antaa parhaansa asiakkaiden auttamiseksi.

Eettiset ohjeet antavat suuntaviivoja, joiden mukaan toimitaan. Sen lisäksi tarvitaan jatkuvaa toiminnan arviointia työyhteisön sisällä. Lähtökohtana on pidettävä asiakkaan kunnioittavaa kohtaamista ja hänen tarpeistaan lähtevää työtä ihmiseltä ihmiselle.

A-klinikkasäätiön päihdetyön eettinen toimikunta järjesti 21.10.2020 webinaarin, jonka aiheena oli päihde- ja mielenterveyspalveluiden kilpailutukset. Yhteenveto foorumista ja linkit videoihin löydät tästä artikkelista.

Pauliina Oksanen
Kehittämissuunnittelija, TtM, A-klinikkasäätiö

Lähteet

[1] Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. ETENE-julkaisuja 32. 2011. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE). Sosiaali- ja terveysministeriö. (pdf)
[2] Kuusisto, K. & Ranta, J. 2020. Psykososiaalisen päihdetyön asema Suomessa 1900-luvulta tähän päivään. Teoksessa Johanna Moilanen, Johanna Annola & Mirja Satka (toim.) Sosiaalityön käänteet. Jyväskylä: SoPhi 144, 112–140.
[3] Arponen, A., Brummer-Korvenkontio, H., Liitsola, K., & Salminen, M. 2008. Luottamus ja vapaaehtoisuus terveysneuvontapistetoiminnan onnistumisen edellytyksenä. Poikkitieteellinen arviointitutkimus ruiskuhuumeiden käyttäjien terveysneuvonnan vaikuttavuudesta tartuntatautien ehkäisyssä ja torjunnassa. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B15/2008. Helsinki: Kansanterveyslaitos.
[4] Ranta, J. 2020. Suhteellinen toimijuus huumeita käyttävien matalan kynnyksen palveluissa. Tutkimus institutionaalisesta vuorovaikutuksesta. Tampereen yliopiston väitöskirjat 279.
[5] Rissanen, P., Parhiala, K., Hetemaa, T. ym. 2020. Tiedosta arviointiin tavoitteena paremmat palvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2018. Päätösten tueksi 2/2020. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (pdf)
[6] Kontula, A., Aleskerov, T., Neuvonen, R. 2020.Tampereen päihdepalvelut päihderiippuvaisten silmin. (pdf)
[7] Poikonen, H. 2018. Peruspalveluiden saavutettavuus ja oikeusturva päihdehuollossa. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry.