Lasinen lapsuus

“Tosi pienenä mun isä oli väkivaltanen äitiä kohtaan. Se oli tosi pelottavaa. Välillä äiti näytti eropapereita komerosta ja sanoi, että nyt me lähdetään. Aina luvattiin että tehdään kivoja asioita, mutta ei sitten kuitenkaan tehty”, kertoo Marika lapsuudenkodistaan, jossa isällä ja myöhemmin myös äidillä oli päihdeongelma. 

Suomessa 6 %:lla alaikäisistä lapsista on vanhempi, joista toisella tai molemmilla on päihdeongelma. Tämä tarkoittaa 65–70 000 lasta. [1] Niissä perheissä, joissa vanhemmat käyttävät runsaasti päihteitä, on usein perheriitoja, väkivaltaa, lasten laiminlyöntiä, erotilanteita, taloudellisia ongelmia, turvattomuutta ja sosiaalisten suhteiden haurautta. [2]

Vanhemman ja lapsen roolit sekaisin

Päihdeongelmaiset vanhemmat eroavat muita vanhempia useammin. [1] Marikan vanhemmat eivät eronneet eikä lapsia sijoitettu asumaan perheen ulkopuolelle, vaikka tilanne oli hankala. 

Perheessä, jossa vanhempi tai vanhemmat käyttävät runsaasti alkoholia, voi vanhemman ja lapsen roolit kääntyä päälaelleen. Lapsi joutuu huolehtimaan päihderiippuvaisesta vanhemmastaan. [3]

Marika kertoo, että hän otti perheessä vastuun pikkuveljestään ja vanhempien välisistä riidoista. Isoveljen selviytymiskeino oli vetäytyminen tilanteesta tietokonepelien pariin. Suuri osa nuorista, jotka ovat eläneet päihdeongelmaisen vanhemman perheessä, on joutunut katselemaan vanhempiensa päihdeongelmaa koko elämänsä ajan. Monen nuoren tunnetilaa kuvastaa pettymys vanhempien alkoholin käytöstä. [2]

“Aina kun isä oli lähdössä ryyppämään, ilmapiiri kotona kiristyi. Aina piti jännittää”, Marika muistelee. Hänen lapsuudenkotinsa oli juoppokämppä, johon tuli vieraita ja usein myös poliisi. Hänellä on muistikuvia siitä, kun lapsien piti öisin nukkua ja joku huusi, että “olkaa hiljaa!” Mutta silti tapeltiin ja meluttiin.

Marika on nyt aikuinen ja hänellä on oma perhe ja lapsia. Välit vanhempiin ovat viileät. “Jouduin toistuvasti pettymään vanhempiini ja lopulta aikuisena hyväksymään, että omat vanhempani eivät ole luottamuksen arvoisia isovanhempia omille lapsilleni”, Marika sanoo. 

Irti täydellisyyden tavoittelusta

Sosiaaliset verkostot, harrastukset ja lemmikit voivat tuoda nuorelle turvaa vanhemman juomisen aiheuttamien vaikeuksien keskellä. [2] Marika kertoo, että hänen ystävänsä äiti oli hänelle tärkeä aikuinen. Hän pääsi perheen mukaan tavalliseen arkeen ja perheen kesämökille. Jälkeenpäin hän miettii, että nämä kokemukset olivat tärkeitä.

Perheellisenä, kolmen lapsen äitinä Marika on läpikäynyt omaa lapsuuttaan ja sitä, minkälainen vanhempi hän haluaa olla omille lapsilleen. 

Vaikean lapsuuden kokeneilla oman lapsen saaminen saattaa nostaa esiin negatiivisia lapsuudenaikaisia kokemuksia ja muistoja. Täydellisyyden tavoittelu voi olla yksi haitallinen toimintamalli. [4] Myös Marikalla on kokemusta vanhemmuuden ylisuorittamisesta ja uupumisesta. Aluksi hänellä oli ihannekuva itsestään täydellisenä äitinä, kunnes hän tajusi, että sellaiseen ei pidä pyrkiä.

“Olen kysynyt, olenko tarpeeksi hyvä äiti. Luulin, että olen epäonnistunut. Näin kaiken niin vääristyneenä. Jos korotin vähän ääntäni luulin, että olen tehnyt väärin”, Marika kertoo.

Puheeksiotto tärkeää

Yhteisöllä ja yhteiskunnalla on mahdollisuuksia tukea päihdeongelmaisten vanhempien lapsia. Päiväkoti, neuvola, koulu ja kouluterveydenhuollosta saatu tuki voi ehkäistä päihdehaittojen ylisukupolvistumista. [1]

Marika toivoo, että ammattilaiset neuvolassa ja muualla terveydenhuollossa voisivat ottaa vanhempien lapsuudenkodin päihdeongelman puheeksi ja tarjota tukea vanhemmille.

Marika kävi Lasisen lapsuuden ohjatussa vertaistukiryhmässä, jossa hän tapasi muita aikuisia, joiden lapsuudenkodissa oli ollut päihdeongelmia. Vertaistuki on ollut tärkeää. “En halua jatkuvasti jankata menneisyyttä. Jossain vaiheessa se oli kyllä tärkeää, mutta nyt on hyvä keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen”.

“Voisi vaikka kysyä, että minkälaisia malleja sulla on vanhemmuuteen? Tai onko lapsuuden kodissasi käytetty alkoholia?” Ammattilaisten pitäisi tuoda rohkeasti esille, miten iso merkitys omilla lapsuuden kokemuksilla voi olla vanhemmuuteen. 

Pauliina Oksanen
Kehittämissuunnittelija, TtM, A-klinikkasäätiö

Lähteet

[1] Raitasalo K., Holmila M.  & Jääskeläinen M. 2016. Vanhempien päihdeongelmista aiheutuvat haitat lapselle. Teoksessa Holmila M., Raitasalo Kirsimarja, Tigerstedt C. (toim.)  SUKUPOLVIEN SILLAT JA KASVAMISEN KARIKOT − vanhemmat, lapset ja alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 
[2] Simonen, J., Pirskanen H., Kataja, K., Holmila M., & Tigerstedt C. 2016. Kun vanhempi juo liikaa  – nuorten kokemukset ja voimavarat. Teoksessa Holmila M., Raitasalo Kirsimarja, Tigerstedt C. (toim.)  SUKUPOLVIEN SILLAT JA KASVAMISEN KARIKOT − vanhemmat, lapset ja alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
[3] Holmila M., Raitasalo K. & Tigerstedt C. 2016. Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot – vanhemmat, lapset ja alkoholi. Teoksessa Holmila M., Raitasalo Kirsimarja, Tigerstedt C. (toim.)  SUKUPOLVIEN SILLAT JA KASVAMISEN KARIKOT − vanhemmat, lapset ja alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
[4] Lasinen lapsuus. A-klinikkasäätiö. Lapsuus ja oma vanhemmuus.

Tutustu myös Tietopuussa:

TietopuuBlogi: Minna Ilva: Yhteinen kehittämistehtävämme – Miten edistämme lapsisensitiivisyyttä päihdehuollossa?

Tutkimustiivistelmä: Landberg ym. Isän alkoholinkäyttö ja pitkän aikavälin vaikutukset lasten kuolleisuuteen.

Katsauksia ja näkökulmia: Jurvansuu & Ringbom: Mielenterveys- ja päihdeomaisten saama sosiaalinen tuki ja sen yhteydet mielen hyvinvointiin. PDF.

Uutisarkisto »