Naiserityisessä väkivaltatyössä yhdistyy asiakastyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Julkaistu 20.8.2020. Päivitetty 2.7.2021.

”Kun nainen tekee tunteita herättävän rikoksen niin hän miettii, onko mahdollista elää edes ulkomailla. (...) Se häpeä on niin voimakas, mikä siihen liittyy naisvangeilla itsellään ja sitten yhteiskunnan asenteet ovat naisvankeja kohtaan kuitenkin aika erilaiset vielä.”

Vuoden 2006 vankien terveystutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten terveydentila on heikompi sekä työkyvyttömyys ja työttömyys ovat yleisempiä kuin miehillä. Myös lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu, seksuaalinen hyväksikäyttö ja fyysinen pahoinpitely ovat yleisempiä naisvankien keskuudessa. [1,2]

Jo vuonna 2008 Rikosseuraamusviraston työryhmä totesi mietinnössään, että naisvangeille tarkoitettuja toimintoja on vähäisesti ja kuntoutusta järjestetään satunnaisesti. [3] Myös Kriminaalihuollon tukisäätiössä oli jo pitkään tiedostettu, että rikostaustaisille naisille ei ole olemassa vain naisille tarkoitettuja palveluita, joissa olisi huomioitu naiserityiset tarpeet.

Syntyi Naiset näkyviksi -hanke.

Naiserityinen työote pohjautuu tutkittuun tietoon

Hankkeen tavoitteena on rakentaa tukijatkumoita pääkaupunkiseudulla vankilasta vapautuville naisille. Työ ei ole kuitenkaan pelkästään palveluohjausta. Asiakkaan kanssa työskennellään moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluu psykologi, sosionomi, toimintaterapeutti ja kokemustyöntekijä. Tuki räätälöidään yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan.

Moniammatillisuus on todettu Naiset näkyviksi -hankkeessa hyväksi toimintatavaksi. Naisen tie vankilaan on pitkä ja vankilasta vapauduttuaan naisilla on usein haasteita monilla eri elämän osa-alueilla. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan usean alan ammattilaisia tekemään samanaikaisesti työtä yhdessä asiakkaan kanssa.

Naiserityisyys tarkoittaa hankkeessa erityisesti tutkittuun tietoon perustuvaa työtä. Kyse on sensitiivisestä työotteesta, eli asiakas voi määritellä itsensä sellaisena naisena kuin haluaa, eikä hänen tarvitse esimerkiksi identifioitua naisen sukupuoleen.

”Meillä se naiserityisyys on ollut alusta asti sitä, että me on katsottu, millaisia tarpeita naisvangeilla tutkitusti on tai mikä erottaa heidät miesvangeista. Naiserityinen työ pohjautuu tutkittuun tietoon, eikä työntekijän subjektiiviseen näkemykseen siitä, mitä naiseus on. ”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Hanna Mäki-Tuuri.

Häpeä ja naisvankeihin liittyvät asenteet

Asiakastyön ohella Naiset näkyviksi -hankkeen tavoitteena on laajentaa näkemystä naisvangeista ja vähentää aiheeseen liittyvää tabua. Kulttuurissamme on esimerkiksi tyypillistä selittää naisen tekemää väkivaltaa uhriudella, vaikka todellisuudessa naisvankien kokemukset ovat monisävyisempiä:

”Naisvangeille erityistä on se, että he ovat sekä uhreja että tekijöitä. Eli siellä on usein hyvin monenlaisia tarinoita elämänhistoriassa ja toisessa ihmissuhteessa he voivat olla jollain tavalla alisteisessa asemassa ja uhrin asemassa, mutta sitten taas toisessa tilanteessa he voivat olla hyvinkin väkivallan suhteen tekijän roolissa.”, Mäki-Tuuri kertoo.

Mäki-Tuuri korostaa, että rikostaustaisten naisten kanssa työskentelevien on tärkeä tiedostaa uhrin ja rikoksentekijän päällekkäisyys ja pystyä sietämään tätä ristiriitaisuutta. Asiakasta ei tulisi hylätä, vaikka hän ei pysyisi tietyssä roolissa.

Naiset näkyviksi -hankkeessa on havaittu, että kokemustyöntekijä on arvokas osa tiimiä rikostaustaisten naisten kanssa työskennellessä. Tämä johtuu siitä, että naisvankeihin liittyy vahvoja asenteita ja häpeän kokemus on usein voimakas. Pelkkä kokemustyöntekijän olemassaolo auttaa monissa tapauksissa lievittämään häpeän aiheuttamaa yksinäisyyden tunnetta.

Kun päihteettömyyttä ei seuraa onni

Kokemustyöntekijä Christine Saarinen on työskennellyt Naiset näkyviksi -hankkeessa puolitoista vuotta. Kokemustyöntekijän tehtävät ovat hyvin moninaisia, mutta erityisesti niihin kuuluu päihteettömyyteen liittyvä vertaistuki.

Saarinen löysi vankilassa ollessaan vertaistuesta esimerkin päihteettömyydestä. Vankilassa syntyi halu tietää, miten vertaiset ovat onnistuneet päihteiden käytön lopettamisessa. Kokemustyöntekijänä Saarinen haluaa tuoda näitä asioita julki:

”Jotenkin kun puhutaan selviytymistarinoista niin mä ehkä ajattelen sen kuntoutumisena ennemminkin. Että sieltä on mahdollisuus vielä vähän vanhemmallakin iällä tulla pois. Helppoa se ei ole, enkä sitä aio väittääkään kenellekään.”, Saarinen kertoo.

Työssään Saarinen on kohdannut asiakkaita, joilla päihteettömyys ei olekaan parantanut oloa. Tätä seuraa usein pettymyksen ja epäonnistumisen kokemus. Naiset näkyviksi -hankkeessa on huomattu, että tällaisissa tilanteissa päihdeongelmaa on usein hoidettu puhtaasti riippuvuutena, eikä hoidossa ole huomioitu mielenterveysongelmien vaikutusta taustalla.

”Jos pelkkää riippuvuushoitoon liittyvää ideologista puolta myy meidän asiakkaille, niin silloin tulee sellaisia tilanteita, että se pettymys on niin voimakas, että sitten he eivät halua mennä enää mihinkään hoitoon sen jälkeen, koska he kokevat että he eivät kelpaa edes sinne. ”, Hanna Mäki-Tuuri selittää.

Päihde- ja mielenterveystyötä tulisi tehdä nykyistä enemmän aidosti rinnakkain. Palvelujärjestelmässä ratkaisut ovat usein hallinnollisia, kun taas asiakkaalla ongelmat usein kietoutuvat yhteen.

Senja Peltola
Kehittämissuunnittelija, VTM, A-klinikkasäätiö

Artikkelia varten Senja Peltola haastatteli Naiset näkyviksi -hankkeen projektipäällikkö Hanna Mäki-Tuuria ja kokemustyöntekijä Christine Saarista.

Lisätietoa

Naiset näkyviksi on Kriminaalihuollon tukisäätiön kolmivuotinen kehittämishanke. Asiakkaat ohjautuvat toimintaan pääsääntöisesti vankiloiden kautta ja vankiloiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Naiset näkyväksi hankkeella on tähän mennessä ollut noin 115 asiakasta. Lisätietoa hankkeesta löydät Kriminaalihuollon tukisäätiön verkkosivuilta.