Koronapoikkeustilalla ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen sulkemisella oli monia vaikutuksia kohtaamispaikkojen kävijöiden hyvinvointiin ja arjessa selviytymiseen. 

Tämä käy ilmi Sari Jurvansuun, Teemu Kaskelan ja Jouni Tourusen tutkimuksesta. Tutkimusta varten haastateltiin matalan kynnyksen mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikan työntekijöitä ja kävijöitä elo–syyskuussa 2020. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä vaikutuksia koronapoikkeustilalla on matalan kynnyksen kohtaamispaikan toimintaa, mitä jäi puuttumaan, kun kohtaamispaikka suljettiin ja millaisia vaikutuksia sillä oli kävijöiden arkeen ja hyvinvointiin.

Tutkimuksesta selviää, että kohtaamispaikkojen sulkemisella oli monia kielteisiä vaikutuksia kävijöiden elämään. Kävijät kertoivat, että kohtaamispaikan sulkeminen lisäsi yksinäisyyden, ahdistuneisuuden ja eristäytyneisyyden kokemusta. Tämä voimisti pelkoa psyykkisen sairauden uusiutumisesta. Muita negatiivisia vaikutuksia oli muun muassa arjen rytmin katoaminen, ruokailun yksipuolistuminen ja liikunnan väheneminen. 

Koronapoikkeustilan aikana työntekijät ja vapaaehtoiset pyrkivät pitämään yhteyttä kävijöihin puhelinringin ja virtuaalisen kohtaamispaikan avulla. Sähköiset tukimuodot tavoittivat kuitenkin kävijöitä heikosti. Osalla laitteiden tai tietoteknisten taitojen puutteet estivät osallistumisen etätapahtumiin. Etätapahtumaa ei myöskään koettu mielekkääksi, vaan toiminnalta kaivattiin kasvokkaista kohtaamista. 

Kohtaamispaikkojen avauduttua kävijät palasivat toimintaan hitaasti, mutta moniin, erityisesti satunnaisiin kävijöihin, yhteys katkesi kokonaan. Tutkimus korostaa tarvetta kehittää uudenlaisia tukemisen keinoja, joiden avulla voidaan turvata matalan kynnyksen palvelujen jatkuvuus ja yhteys asiakkaisiin epidemiatilanteen pitkittyessä. 

Lue lisää:

Jurvansuu, S. Kaskela, T. & Tourunen, J. Kun kohtaamispaikka suljettiin. Kävijöiden ja työntekijöiden kokemuksia koronapoikkeustilan vaikutuksista (pdf). Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2021:1-14.