Tutkimuksen tavoite
Tutkia missä määrin päihde- ja mielenterveyspalveluiden integroiminen vaikuttaa kykyyn hoitaa samanaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Toisena tavoitteena on arvioida tutkimuksessa käytettävän DDCAT (Dual Diagnosis Capability in Addiction Treatment)-mittarin käytettävyyttä suomalaisessa kontekstissa.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksessa arvioidaan kuuden kunnan keskeisimmän päihdehuollon avohoitoyksikön kykyä hoitaa sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Kolmessa kunnassa päihde- ja mielenterveys-palvelut olivat integroituja, kolmessa ne toimivat erillään. Tutkimus perustuu ryhmähaastatteluihin, joissa käytettiin DDCAT-arviointimittaria. Ryhmähaastatteluihin osallistui sekä hallinnon että käytännön työntekijöiden edustajia.

Keskeiset tulokset
Päihdehuollon avohoitoyksiköiden kyky hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita ei ollut riippuvainen systeemitason integraatiosta. Kahdessa kunnassa, joissa päihde- ja mielenterveyspalveluita ei ollut integroitu, avohoitoyksiköiden kyky hoitaa sekä päihde- että mielenterveyspotilaita oli kuitenkin suuri. Yhdessä kunnassa, jossa palvelut olivat integroituja, avohoitoyksikön kyky hoitaa sekä päihde- että mielenterveyspotilaita jäi heikoksi. DDCAT-mittarissa korostuvat lääketieteellisen osaamisen ja henkilöstön merkitys.

Johtopäätökset
Vaikka päihde- ja mielenterveyspalveluja ei ole integroitu, paikallinen yksikkö voi pystyä vastaamaan integraatiotarpeisiin vahvistamalla psykiatrista osaamistaan ja yhteistyöverkostojaan. Tuloksena voi olla yhtä tehokas hoito kuin integroiduissa palveluissa.
DDCAT osoittautui hyödylliseksi mittaamaan päihdehoitoyksikön lääketieteellistä kykyä hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita, järjestelmätason ratkaisuista riippumatta. Kokonaisvaltaisemman kuvan saavuttamiseksi mittaria tulisi täydentää sosiaalisten ongelmien hoitokykyä arvioivilla kysymyksillä.