Tutkimuksen tavoite
Artikkelin tavoitteena on selvittää, onko päihteiden vuoksi palvelujärjestelmässä asioivien taustoissa ja päihteiden käytössä tapahtunut muutoksia 2000-luvulla, mihin palveluihin erityyppisten asiakkaiden päihde-ehtoiset asioinnit kohdistuivat ja miten eri palveluissa asioivien päihteiden käyttö ja elämäntilanne erosivat toisistaan.

Tutkimuksen toteutus
Artikkeli perustuu syksyllä 2011 toteutettuun päihdetapauslaskentaan, jossa saatiin tietoa 11.738 päihde-ehtoisesta asioinnista sosiaali- ja terveyshuollon palveluissa.

Keskeiset tulokset
Päihde-ehtoisten asiointien määrä on pysynyt ennallaan mutta asiakasrakenteessa on tapahtunut muutoksia 2000-luvulla. Tyypillinen asiakas on edelleen keski-ikäinen mies, mutta alle 30-vuotiaiden naisten osuus on kasvanut. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa syntyneiden asioinnin intensiivisyys on tavoittanut suurten ikäluokkien tason. Alkoholi on säilynyt pääpäihteenä, mutta laittomien huumeiden käyttö on lisääntynyt. Monipäihteisyys on yleistä alle 35-vuotiailla ja erityisesti tämän ikäluokan naisilla. Päihdeongelmaisten asiakkaiden sosiaaliset ongelmat ovat monitahoisia: yksinäisyys, työttömyys ja asunnottomuus ovat edelleen yleistä. Alaikäisten lasten vanhemmat ovat yleensä myös lastensuojelun asiakkaita.

Johtopäätökset
Päihteiden aiheuttamat haitat tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollolle edelleen vähintään yhtä suuria haasteita kuin aikaisemminkin huolimatta siitä, että ikäluokat ovat pienentyneet. Huumeita käyttäneitä nuoria ja naisia kohdataan mielenterveys- ja päihdepalveluissa, keski-ikäiset alkoholin käyttäjät ohjautuvat perusterveydenhuollon palveluihin ja iäkkäille järjestetään asumis- tai kotipalveluita. Päihdekuntoutusta toteutetaan aikaisempaa valikoivammin: monipäihteisimmät ja vaikeahoitoisimmat asiakkaat ohjautuvat suurelta osin päihdehuollon erityispalveluihin, koska huumeiden käyttö syrjäyttää yhteiskunnasta nopeammin kuin alkoholin liikakäyttö.