Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoite on tarkastella vertais- ja vapaaehtoistoimijoiden kokemia väsymisen tunteita ja niihin liittyviä tekijöitä. Vertaistuella ja vapaaehtoistyöllä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia sekä avun ja tuen antajalle että sen saajalle. Määrällistä tutkimusta vertais- ja vapaaehtoistoimijoiden hyvinvoinnista ja sitä kuormittavista tekijöistä on kuitenkin vähän.

Tutkimuksen toteutus
Aineisto koostuu kymmenen päihde- ja mielenterveysjärjestön vertais- ja vapaaehtoistoimijoille kohdistetusta kyselystä (n=165). Toimijoiden kokemia väsymisen tunteita ja niiden yhteyksiä yksilön taustatekijöihin ja järjestöjen tukikäytäntöihin selvitettiin tilastollisten perusmenetelmien avulla.

Keskeiset tulokset
Kolmannes vastaajista ilmoitti kokeneensa väsymisen tunteita toimiessaan tehtävässään. Väsymisen tunteissa ei ollut eroja vertais- ja vapaaehtoistoimijoiden välillä. Väsymisen tunteilla oli voimakkaammat yhteydet järjestön tukikäytäntöihin kuin yksilön taustatekijöihin. Väsyminen oli yhteydessä järjestön taholta tulleisiin liiallisiksi koettuihin odotuksiin ja riittämättömäksi koettuun tukeen. Erityisen suuri riski uupumiseen oli vertaistoimijoilla, jotka käyttivät toimintaan paljon aikaa saamatta siitä rahallista korvausta. Riittävällä työhön perehdytyksellä ja työnohjauskäytännöillä oli merkittävä yhteys vähäisempiin jaksamiseen liittyviin ongelmiin.

Johtopäätökset
Vertais- ja vapaaehtoistoimijoilla on riski väsyä tehtävissään. Heidän jaksamistaan tulee tukea järjestöissä riittävillä tukitoimenpiteillä ja toiminnan riittävällä resursoinnilla.