Tutkimuksen tavoite

Artikkelissa tutkitaan millaisia muutoksia kuntoutujien koetussa hyvinvoinnissa sekä tilanteisessa toivossa tapahtuu laitospäihdekuntoutusjakson aikana.

Tutkimuksen toteutus

Aineisto on kerätty Keski-Suomessa sijaitsevassa kuntoutusyksikössä. Tarkastelu kohdentui hyvinvoinnin arvioihin (Outcome Rating Scale [ORS]) ja hyvinvoinnin tarkastelua täydennettiin tilanteisen toivon (State Hope Scale [SHS-mittari]) muutoksen kartoittamisella. Tutkimukseen osallistuneille ensikertalaisille kuntoutujille (n=168) tarjottiin osallistumismahdollisuutta aineistonkeruun ajankohtana 1.1.2017–31.8.2018. Analyysit on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja niissä tarkasteltiin nonparametristen testien (Mann-Whitneyn U-testi; Kruskal-Wallisin χ 2; Spearmanin rho) avulla hyvinvoinnin ja toivon muutosta kuntoutuksen aikana.

Keskeiset tulokset

Positiivista muutosta havaittiin valtaosalla kuntoutujista toivossa (67%; n=61). Kuntoutuksessa jo aiemmin olleiden kuntoutujien osalta hyvinvoinnin kohenevan enemmän kuntoutuksen aikana kuin ensikertalaisten kohdalla. Hyvinvointi ja tilanteinen toivo voimistuvat kuntoutuksen aikana. Naiset kokivat suuremman muutoksen tilanteisessa toivossaan miehiin verrattuna. Myös kuntoutujat, jotka olivat vailla vakituista asuntoa tai olivat asumispalveluiden piirissä, saavuttivat suuremman muutoksen kuin vakaammissa elinoloissa elävät kuntoutujat.

Johtopäätökset

Hyvinvoinnin muutoksen tarkastelu ongelmalähtöisyyden sijaan toivon ja positiivisen muutoksen näkökulmasta on vähän tutkittu kotimaassa. Tutkimus osoittaa, että kuntoutuksen aikana saavutetaan positiivista muutosta koettuun hyvinvointiin ja toivoon.