Tutkimuksen tavoite

Etsiä tutkimukset, joissa on verrattu keskenään behavioraalista pariterapiaa (Behavioral couples therapy, BCT) ja yksilöterapiaa päihdehoidossa ja arvioida niiden keskinäistä paremmuutta. Eroja arvioitiin kolmella päätuloksella: päihteiden käytöllä, käytöstä aiheutuneilla seurauksilla (rikollisuus, työ, terveys) ja tyytyväisyydellä parisuhteeseen. Näitä mitattiin kolmessa eri pisteessä: hoidon alussa, hoidon lopussa ja hoidon jälkeen.

Tutkimuksen toteutus

Useasta tietokannasta tehtiin laaja englanninkielisiä pariterapiaa (BCT) käsitteleviä tutkimuksia kartoittava haku. Se tuotti lopulta yhteensä 12 satunnaistettua (RCT) tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä 754 potilasta. Yksilöterapioina oli useita erilaisia terapiamuotoja. Tutkimuksien kokonaisuutta tarkasteltiin tietokone-avusteisesti niin sanotun meta-analyysin avulla.

Keskeiset tulokset

Hoidon lopussa pariterapiaa saaneet potilaat olivat tyytyväisempiä parisuhteeseensa verrattuna muuta terapiaa saaneisiin, mutta päihteiden käytössä tai siitä aiheutuneissa seurauksissa ei ollut eroa. Sen sijaan myöhemmin tehdyssä seurannassa pariterapiaa saaneet asiakkaat pärjäsivät paremmin kaikilla kolmella osa-alueella (päihteiden käyttö, käytöstä aiheutuneet seuraukset ja tyytyväisyys parisuhteeseen). Pariterapian tapaamisten määrän ja hoidon tehokkuuden välillä ei löydetty yhteyttä.

Johtopäätökset

Behavioraalinen pariterapia (BCT) oli parempi kuin kontrollina olleet muut terapiamuodot kaikilla kolmella eri tarkastelutavalla: päihteiden käytössä, käytön seurauksissa, ja tyytyväisyydessä parisuhteeseen. BCT näyttää vaikuttavan ensin parisuhteeseen, ja vasta myöhemmin päihteiden käyttöön. Lyhyet terapiat olivat yhtä tehokkaita kuin laajennetut.