Tutkimuksen tavoite

Yhdysvaltaisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hoitosuhteen roolia hoidon tuloksellisuuteen. Kysymystä lähestyttiin tutkimalla miten motivoivaan haastatteluun pohjautuva lyhyt päihdeohjaus poikkeaa tavallisesta lyhyestä päihdeohjauksesta ja miten hoitosuhteen vahvuuden ja hoidon tuloksellisuuden välinen suhde vaihtelee potilaittain ja terapeuteittain.

Tutkimuksen toteutus

Yhteensä 257 asiakasta ja terapeuttia jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen toteutti tavallista päihdeohjausta ja toisessa henkilökunta koulutettiin antamaan motivoivaan haastatteluun perustuvaa ohjausta. Ohjausta annettiin kolmella hieman alle tunnin pituisella tapaamiskerralla ensimmäisen kuukauden aikana. Asiakkaat arvioivat toisen tapaamisen jälkeen hoitosuhteen vahvuutta siihen kehitetyn lomakkeen avulla. Asiakkaat osallistuivat näiden yksilötapaamisten lisäksi ryhmäkeskusteluihin.

Tutkimuksessa hoitosuhteen vahvuuden ja hoitotuloksen välisiä tilastollisia eroja tutkittiin kahdella asetelmalla. Tutkimuksessa verrattiin eroja asiakkaiden välillä, jotka olivat arvioineet hoitosuhteensa eri vahvuisiksi. Toisaalta tarkasteltiin hoitotulosta eri terapeuttien välillä, sen mukaan kuin vahvaksi heidän asiakkaansa keskimäärin olivat arvioineet hoitosuhteen vahvuuden. Lisäksi tapaamiset nauhoitettiin ja terapeuttien haastattelutekniikkaa analysoitiin.

Keskeiset tulokset

Asiakkaiden arvioimassa hoitosuhteessa ei havaittu eroja tavallisen ohjauksen ja motivoivaan haastatteluun perustuvan ohjauksen välillä. Sen sijaan eri terapeuttien välillä oli merkitseviä eroja asiakkaiden arvioimassa hoitosuhteen vahvuudessa.

Asiakaskohtaisesti tarkasteltaessa positiivisempi arvio hoitosuhteesta ei tuottanut positiivisempaa tulosta hoitotuloksessa (päihteiden käyttö 4-16 viikkoa hoitojakson jälkeen). Sen sijaan terapeuttien, joihin asiakkaat arvioivat keskimäärin vahvemman hoitosuhteen, keskimääräinen hoitotulos oli parempi. Terapeuteilla, joiden hoitosuhteen potilaat arvioivat erityisen huonoksi tai hyväksi, hoito ei ollut yhtä tuloksellista kuin muilla.

Johtopäätökset

Tutkijat olivat yllättyneitä, että motivoivaan haastatteluun perustuvan ja tavallisen päihdeohjauksen välille ei tullut eroja. Tuloksia saattaa selittää se, että tutkimukseen osallistuneet terapeutit olivat kokeneita, ja käyttivät tavallisessakin ohjauksessa avoimia kysymyksiä ja reflektoivat vastauksiin.

Tutkijat eivät osanneet arvioida sitä, miksi hoidon tuloksellisuus näytti kärsivän myös kun potilaat arvioivat hoitosuhteen erityisen vahvaksi. Sen sijaan asia vaatii heidän mielestään lisäselvityksiä.