Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida itsemurha- ja alkoholikuolleisuuden riskiä avio- ja avoeron yhteydessä sekä tutkia psykiatrisen sairastavuuden yhteyttä siihen.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksessa seurattiin rekisteriaineistojen avulla yli 300 000 työikäistä suomalaista, jotka olivat vuosina 1995–2012 vähintään kolme vuotta kestäneessä avio- tai avoliitossa.
Tutkijat tarkastelivat myös mielenterveyslääkeostojen ja psykiatristen sairaalahoitojaksojen yhteyttä eron jälkeen koholla olleeseen kuolleisuusriskiin. Tutkimus perustuu koko väestöä edustaviin rekisteriaineistoihin, joissa on yhdistelty Tilastokeskuksen, Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiä tietoja. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Cox -analyysiä.

Keskeiset tulokset
Riski kuolla itsemurhaan tai alkoholiperäisiin syihin oli koholla avio- tai avoliiton päättymisen jälkeen, erityisesti miehillä ja erityisesti avioeron jälkeen. Suurimmillaan riski oli heti eron jälkeisinä vuosina. Sekä eronneilla naisilla että miehillä itsemurhan riski oli seuranta-aikana yli kolminkertainen liitossa pysyneisiin verrattuna. Miehillä itsemurhan riski oli erityisen korkea kahden eroa seuranneen vuoden aikana, kun taas naisilla riski pieneni ajan mukana hitaammin. Mielenterveyden ongelmat eivät juurikaan selittäneet kohonnutta alkoholikuolleisuutta, mutta itsemurhakuolleisuudessa vaikutus oli merkittävä. Erityisesti eroprosessia edeltävillä mielenterveysongelmilla oli selvä yhteys eron jälkeiseen itsemurhakuolleisuuteen.

Johtopäätökset
Parisuhteen päättyminen nostaa itsemurhaan ja alkoholiperäisiin sairauksiin kuolemisen riskiä. Miehillä ero vaikuttaisi olevan itsemurhan riskitekijä myös silloin, kun eroprosessia edeltäviä mielenterveysongelmia ei ole ollut. Parisuhteen päättyminen tulisi ottaa huomioon terveydenhuollossa.