Olet täälläEtusivu Vanhempi päihdepalveluissa – tuki, osallisuus ja yhteistoiminta

Vanhempi päihdepalveluissa – tuki, osallisuus ja yhteistoiminta

JAA SOMESSA

Julkaisun nimi: 
Vanhempi päihdepalveluissa – tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Tekijä: 
Perälä, M-L., Kanste, O., Halme, N., Pitkänen, T., Kuussaari, K., Partanen, A. & Nykänen, S.
Ingressi: 

Vanhempien liiallinen päihteiden käyttö on riski lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnille. Lastensuojelulain mukaisesti lapset tulisi ottaa huomioon myös silloin, kun hoidetaan vanhempia aikuisille suunnatuissa palveluissa kuten päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Tutkimuksen tulosten perusteella tämä ei kuitenkaan vaikuta täysin toteutuvan. 

Julkaisukieli: 
Suomi
Julkaisumuoto: 
Järjestötutkimus
Liittyy hankkeeseen: 
Lapsiperheiden palvelut
Julkaisuvuosi: 
2014
Julkaisun tiedot: 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 21/2014

Lyhyt kuvaus: 

Tutkimus tuotti tietoa päihdeongelmia kokeneiden alle 9-vuotiaiden lasten vanhempien perhetilanteesta, tuen tarpeista ja avun saamisesta sekä vanhempien osallisuudesta. Lisäksi saatiin tietoa päihdehoitoyksiköiden yhteistyöstä vanhempien kanssa, yhteistoiminnasta muiden lasten ja perheiden palveluja antavien tahojen kanssa sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tiedot kerättiin vuosina 2009–2011 haastattelemalla päihdepalveluja käyttäneitä pienten lasten vanhempia (n = 34) päihdehoidon laitoksessa sekä postikyselyllä päihdehoitoyksiköiden työntekijöiltä ja esimiehiltä (n = 132). Vanhempien tuloksia verrattiin pienten lasten vanhemmille tehdyn postikyselyn tuloksiin (Perälä ym. 2011b), jossa osa vanhemmista ilmoitti kokeneensa tarvetta päihdehoidolle. Päihdehoitoyksiköiden vastauksia verrattiin sosiaali-, terveys- ja opetusalojen työntekijöiden (Halme ym. 2014) sekä toimialajohtajien (Perälä ym. 2011a) näkemyksiin.

Perhetilanne, tuen tarpeet ja avun saaminen. Päihdeongelmia kokeneille vanhemmille oli kertynyt monenlaisia kuormittavia asioita elämässä. Useat olivat kokeneet vaikeuksia jo omassa lapsuudessaan. Päihdepalveluja käyttäneillä vanhemmilla on usein lapsia, jotka eivät asu samassa taloudessa vanhempien kanssa. Myös nämä lapset on tärkeää ottaa huomioon, kun arvioidaan vanhempien päihteiden käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja.

Päihdeongelmia kokeneilla vanhemmilla oli muita vanhempien enemmän lasta ja lapsen kasvuympäristöä koskevia huolia. Päihdehoidossa olleiden vanhempien yleisimmät huolet liittyivät omaan tai läheisen päihteiden käyttöön, omaan jaksamiseen, taloudellisiin vaikeuksiin ja työttömyyteen sekä syyllisyyden tunteisiin. Päihdeongelmia kokeneet ilmoittivat muita vanhempien useammin kokeneensa tarvetta tai saaneensa apua päihde- ja mielenterveysasioissa, vertaisryhmissä ja henkisessä tuessa. Parhaiten tarvittua apua oli saatu lapsen terveyteen ja kasvatukseen liittyvään
avun tarpeeseen sekä heikoiten parisuhteeseen ja taloudellisiin kysymyksiin liittyvään tarpeeseen.

Päihdeongelmaan avunhakemisen kynnys oli ollut korkea monelle vanhemmalle. Avunpyynnön jälkeen apua oli ollut verrattain vaikea saada, ammattihenkilöiden päihdetietous oli ollut heikkoa tai rankkoihin toimenpiteisiin oli ryhdytty vanhemmat ohittaen. Myös tietoa palvelutarjonnasta oli vaikea saada. Useat vanhemmat pitivät pariterapiaa hyödyllisenä, mutta monet kokivat perhehoitoon pääsemisen vaikeaksi. Luottamus ja rehellisyys olivat keskeisiä asioita hoidon ja yhteistyön toimivuuden kannalta. Tärkeänä pidettiin riittävää jälkihoitoa ja mahdollisuutta palata
kriisitilanteessa nopeasti hoitoon.

Palvelujen tarve. Lainsäädäntö edellyttää lasten ottamista huomioon silloin kun vanhempia hoidetaan päihdehoitoyksiköissä. Päihdehoitoyksiköissä toimivien mielestä lapsista kysyttiin säännöllisesti kolmessa neljästä yksiköistä. Osa katsoi, ettei lapsista kysyminen ole tarpeen. Päihdehoitoyksiköissä toimivat kohtasivat usein perheen elämään liittyviä huolia. Perheen tilanteeseen liittyvien huolten, kuten sosiaalisen huono-osaisuuden ja ongelmien kasaantumisen, puheeksi ottamista pidettiin
helpompana kuin lapsen kasvuun tai kehitykseen tai vanhemmuuteen liittyvien huolten. Työntekijöiden valmiudet koettiin hyviksi näiden huolten kohtaamiseen, ja ne johtivat usein toimenpiteisiin. Lähes puolessa päihdehoitoyksiköistä ei ollut saatavilla perhetyön palveluja. Tavoitteellinen ja yhteistyönä toteutettu perhetyö on yksi keskeinen keino ehkäistä päihdepalveluja käyttävän vanhemman ja hänen perheensä tilanteen vaikeutuminen.

Osallisuus ja kumppanuus. Vaikeuksista huolimatta päihdeongelmia kokeneet vanhemmat tunsivat olevansa osallisia ja selviytyvänsä hyvin arjessa. Päihdehoitoyksiköissä toimivien mukaan vanhempien osallisuutta tuettiin hyvin perheessä ja palvelujärjestelmässä, mutta osallisuutta on tarpeen vahvistaa erityisesti palveluissa ja lähiyhteisöissä. Päihdehoitoyksiköissä oli vähän tapahtumia, joihin lapsiperheet olivat voineet osallistua. Lapsiperheitä osallistavilla tapahtumilla on merkitystä osallisuuden vahvistamisessa. Niiden järjestäminen yhteistyössä muiden lasten ja perheiden palveluja tarjoavien tahojen kanssa voisi edistää kiinnittymistä yhteisöön ja vähentää syrjään jäämistä yhteiskunnasta. Kumppanuustyöskentely arvioitiin varsin hyväksi, ja se oli yhteydessä vanhempien osallisuuteen. Vanhempien ja perheiden kanssa avun antamisessa syntyneet hankalat tilanteet asettavat haasteita päihdehoitoyksiköissä. Merkittävässä osassa päihdehoitoyksiköitä lapsen ja perheen asioita käsiteltiin moniammatillisissa työryhmissä, ja kokemukset olivat varsin myönteisiä.

Palvelunantajien yhteistoiminta. Päihdehoitoyksiköissä toimivien mielestä lasten ja perheiden asioihin liittyvä yhteistyö toimi varsin hyvin eri tahojen kanssa: parhaiten sosiaalipalvelujen ja opetuksen ja heikoiten terveyspalvelujen kanssa. Yhteisistä toimintatavoista oli sovittu useimmin lastensuojelun ja muiden päihdepalvelujen kanssa. Myös yhteistoimintaa tukevia rakenteita, kuten asiantuntijatiimejä, oli useimmin näiden tahojen kanssa. Palvelujen horisontaalinen integraatio päihdepalveluja käyttäneiden vanhempien ja perheiden parissa toimivien tahojen välillä jäi usein tiedon vaihtamisen ja yhteistyön tasolle.

Palvelujen ja tukimuotojen tunteminen, päätöksenteko ja kehittämistarpeet. Päihdehoitoyksiköissä toimivat arvioivat, että lapsiperheille tarjolla olevat palvelut ja tukimuodot tunnetaan melko hyvin, mutta palveluja ohjaavan lainsäädännön tunteminen arvioitiin heikommaksi. Ennaltaehkäisevän toiminnan, varhaisen puuttumisen, palvelujen saavutettavuuden ja yhteistyön parantaminen nähtiin tärkeiksi. Palvelujen kehittämisessä kunnan taloudellinen tilanne oli merkittävin tekijä, kun taas lapsen ja lapsiperheiden näkemyksillä oli vain vähän merkitystä. Palautetta palveluista kysyttiin vain harvoin lapsilta itseltään. Tutkimustiedosta on hyötyä sosiaali-, terveys- ja opetusalojen johtajille, kehittäjille, opettajille ja tutkijoille, poliittisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa sekä lasten, lapsiperheiden ja päihdeongelmaisten kanssa työskenteleville ja alan opiskelijoille.

Asia- /Avainsanat: haastattelu, integraatio, kumppanuus, kysely, lapsi, palvelut, osallisuus, perhe, päihdepalvelut, palvelujen käyttö, tuki, vanhemmuus, yhteistoiminta, yhteistyö

Linkki julkaisuun: 
avaa linkki tästä