Olet täälläEtusivu Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta

Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta

JAA SOMESSA

Julkaisun nimi: 
Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta
Tekijä: 
Rissanen, Päivi
Julkaisukieli: 
Suomi
Julkaisumuoto: 
Väitöskirja
Liittyy hankkeeseen: 
Järjestötutkimus MIPA
Julkaisuvuosi: 
2015
Julkaisun tiedot: 

Kuntoutussäätiön tutkimussarja 88/2015: 1–245

Lyhyt kuvaus: 

Tässä väitöskirjassa tarkastelen tutkijana omia sairastumis-, sairaala- ja kuntoutumiskokemuksiani. Olen nimennyt lähestymistapani autoetnografiseksi kokemustutkimukseksi. Määrittelen autoetnografian tutkimustavaksi, jonka lähtökohtana ja aineistona ovat tutkijan omat kokemukset, tietoisuus itsestä, itsehavainnointi sekä kokemusten sijoittaminen niiden sosiaaliseen ja kulttuuriseen taustaan. Autoetnografisen otteen lisäksi tutkimustapani liittyy Isosta-Britanniasta lähtevään tutkimusperinteeseen, jota kutsun kuntoutujien kokemustutkimukseksi (Service User Research tai Survivor Research). Siinä on oleellista palvelun käyttäjien äänen kuuleminen, voimaantuminen sekä heidän aktiivinen roolinsa tutkimusprosessissa.

Tutkimuksen tavoitteena on valottaa psyykkisen sairastumisen ja kuntoutumisen ilmiötä tutkimalla yksittäistä kokemusta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat asiakassuhteet, niissä tapahtunut kohtaaminen ja toipumisprosessin eri vaiheissa olevan
kuntoutujan mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa, kuntoutumiseen, toisten kuntoutujien tukemiseen sekä palvelujärjestelmän toimintaan. Arvioin kokemusteni pohjalta myös psykiatrista sairaalahoitoa, asiakassuhteita, psykoterapiaa, vertaistukea ja kokemusasiantuntijatoimintaa.

Tutkimusasetelma on monitasoinen. Ensimmäisellä tasolla tarkastelen yksilön kokemusta. Toisella tasolla tarkastelen yhteisöllisyyttä eli vertaistuen sekä kokemusasiantuntijuuden merkitystä. Tutkimuksen kolmas taso lähtee tutkimustapani, oman kokemuksen tutkimisen, haasteista esimerkiksi itsereflektion ja etäännyttämisen vaatimuksesta. Pohdin sitä, mitä oman kokemuksen tutkiminen on ja mitkä ovat tutkimustavan edut sekä rajoitukset.

Tutkimusaineistoni koostuu hyvin erityyppistä teksteistä. Pääaineiston muodostaa vuonna 2006 minun ja toisen tutkijan, Susanna Hyvärin, kanssa käyty kirjallinen dialogi, jossa on tuotettu tietoa dialogisen vuorovaikutuksen kautta. Täydentävänä autoetnografisena aineistona käytän omia vuosien 1994 ja 2012 välisenä aikana kirjoittamiani päiväkirjamerkintöjä, sähköpostiviestejä ja kirjeitä hoitajalle, ystävälle sekä psykoterapeutille.

Tutkimus avaa uuden näkökulman psyykkiseen sairastamiseen ja kuntoutumiseen identiteettikysymyksenä sekä tuo uusia tapoja analysoida ja tulkita kokemuksia. Tutkimuksessani nostan esiin kuntoutumiskokemuksia sekä vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden tuomia mahdollisuuksia yksilölle ja palvelujärjestelmälle.

Asiasanat: psyykkinen sairastuminen, hoito, hoitomenetelmät, kuntoutus, kuntoutuminen, identiteetti, kokemus, asiakassuhde, psykoterapia, vertaistuki, kokemusasiantuntijuus, kokemustieto, palvelujärjestelmä, autoetnografia, leimautuminen, stigma, osallisuus, asenteet, toiminta.

Linkki julkaisuun: 
avaa linkki tästä