Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata vanhempien haitallisen päihteidenkäytön vaikutuksia lapseen, koska kasvaminen päihdeperheessa luetaan lapsen kaltoinkohteluksi. Tämän lisäksi tarkastelun keskiössä olivat muutokset vanhempien päihteidenkäytössä sekä lapsen näkyvyys hoitoketjussa, sillä opinnäytetyön aineistona on käytetty Järvenpään sosiaalisairaalan perhehoidossa olleiden lasten hoitosuunnitelmia.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja aineisto käsitti 80 hoitosuunnitelmaa, kahdelta eri vuosikymmeneltä, jotka analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Työn teoreettinen viitekehys koostui kiintymyssuhdeteoriasta, keskittyen ennen kaikkea kiintymyssuhdehäiriöihin.

Työn löydökset pohjattiin niin kiintymyssuhdeteoriaan kuin aiempien tutkimusten tuloksiin, jotka ovat käsitelleet lapsuutta päihdeperheessä. Aiempien tutkimusten tuloksista sekä tämän työn löydöksistä tuli esille, että päihdeperheessä kasvanut lapsi on kärsinyt turvattomuudesta, levottomuudesta, ahdistuneisuudesta sekä aggressiivisuudesta. Lisäksi ilmeni, että päihdeperheiden arkea siivitti erilaiset traumaattiset kokemukset, kuten perheväkivalta, jotka altistivat lapsen emotionaalisille häiriöille johtaen usein psykosomaattiseen oireiluun.

Johtopäätöksenä todettakoon, että vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde luo merkittävän pohjan lapsen kehitykselle. Jos vanhempi ei päihteiden ongelmakäytön vuoksi ole lapselle emotionaalisesti läsnä tai kykenevä kattamaan lapsen perustarpeita, voi tämä johtaa merkittäviin kiintymyssuhdehäiriöihin. Tämän vuoksi lapsinäkökulma päihdeperheessä tulee ottaa huomioon, sillä lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu sekä kiintymyssuhteen häiriöt voivat vaikuttaa läpi elämän.