Olet täälläEtusivu Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus: Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista

Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus: Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista

JAA SOMESSA

Julkaisun nimi: 
Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus: Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista
Tekijä: 
Pitkänen, T., Kaskela, T., Tyni, S. & Tourunen, J.
Ingressi: 

Vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista on haastavaa kerätä seurantatietoa. Asiakkaita on vaikea tavoittaa ja motivoida vastamaan tutkimuslomakkeeseen tai haastatteluun. Tietoa tarvitaan kuitenkin palveluiden ja vankeinhoidon kehittämiseksi.

Julkaisukieli: 
Suomi
Julkaisumuoto: 
Järjestötutkimus
Liittyy hankkeeseen: 
Rekisteritutkimus asiakaskunnasta
Julkaisuvuosi: 
2016
Julkaisun tiedot: 

Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016

Lyhyt kuvaus: 

Rikollisuus on päihdehoidon asiakaskunnan keskuudessa yleistä, mutta
tarkkaa tietoa vankeuteen tai sakkoihin johtaneen rikollisuuden yleisyydestä,
luonteesta ja ajoituksesta ei ole ollut käytettävissä. Palvelujen kehittämisen
kannalta on tärkeää tietää, haetaanko apua ennen rikollisen toiminnan alkamista,
minkälaiset asiat lisäävät rikollisuuden riskiä ja väheneekö rikollinen
toiminta päihdehoidon myötä.

Tutkimuksessa selvitettiin vuosien 1990 ja 2009 välillä päihdehoidossa olleiden
laitos- ja avohoidon potilaiden (N=10 898) vankeuteen johtanutta
rikollisuutta rekisteritietoja käyttäen. Erityisesti tarkasteltiin niiden päihdeongelmaisten
potilaiden (n=3 409) elämänkulkua, jotka olivat olleet vangittuina
tai suorittaneet yhdyskuntapalvelua vuosien 1992–2010 välisenä aikana.
Tutkimukseen kuuluneiden henkilöiden osuus oli vuosittain 6–9 % Suomen
vankiloissa olleista vangeista.

Tutkimuksen kohteena olivat A-klinikkasäätiön yhden laitoshoitoyksikön ja
kahden helsinkiläisen avohoitoyksikön potilaat vuosilta 1990–2009. Seurantatutkimuksessa
oli käytettävissä hoitotietojen lisäksi tuomiolauselma- ja
vankeustietoja, sairastavuus- ja kuolleisuustietoja sekä verotietoja. Tutkimus
toteutettiin pääasiassa kvantitatiivisesti laajoja potilasryhmiä vertaillen, mutta
analyysiä täydennettiin myös valikoitujen ryhmien laadullisella tarkastelulla.
Tavoitteena oli selvittää, miten yleistä rikollisuus oli päihdehoidon potilaiden
keskuudessa ja miten hyvin he olivat integroituneet yhteiskuntaan.

Rikollisuus oli yleistä päihdeongelmaisten potilaiden keskuudessa erityisesti
nuorilla miehillä. Päihdeongelman takia hoidossa olleilla potilailla löytyi
merkintä viimeaikaisista tuomioista tai sakoista (2006–2010) kolmelta viidestä
(61 %) miehestä ja yli kolmannekselta (37 %) naisista. Vankitietojärjestelmässä
oli vuosien 1992–2010 ajalta vähintään yksi merkintä 39 %:lla
miehistä ja 15 %:lla naisista. Joka toisella näistä naisista ja kolmanneksella
miehistä löytyi merkintä päihdehoidosta ennen ensimmäistä merkintää vankitietojärjestelmässä.
Päihdeongelman takia hoidossa olleiden naisten ja miesten väliset erot päihdeongelman,
rikollisuuden ja taustan osalta olivat hyvin suuret. Sukupuolten
väliset erot kuitenkin pienenivät kun tarkasteltiin ainoastaan niitä potilaita,
joilla oli merkintä vankitietojärjestelmässä. Vankilassa olleista päihdeongelmaisista
suuri osa oli käynyt vain peruskoulun ja oli työelämän ulkopuolella,
monilla heistä oli terveydellisiä ja mielenterveyden ongelmia. Sukupuolen lisäksi
rikollisuudessa esiintyi eroja, jotka olivat yhteydessä syntymävuoteen
sekä pääpäihteeseen.

Tutkimustulosten perusteella erityisen merkittävää on se, että hoitoon oli
monesti hakeuduttu ennen ensimmäisiä merkintöjä vankitietojärjestelmässä.
Jatkossa on tärkeä selvittää, olisiko hoitojärjestelmää mahdollista kehittää
vastaamaan paremmin näihin avunpyyntöihin. Päihdehoidossa olleiden rikollisuus
osoittautui niin yleiseksi, että olisi tärkeä selvittää, onko nykyiseen
päihdehoitoon yhdistettävissä lisää resursseja ja osaamista rikollisuuteen
liittyvien kysymysten käsittelyyn sekä rikollisuuden ennaltaehkäisyyn. Puutteista
ja rajoituksista huolimatta rekisteritutkimuksen avulla tuotettiin sellaista
uutta, vertailuihin soveltuvaa tietoa, jota ei ole pystytty tuottamaan kysely- ja
haastattelututkimuksen keinoin.

Avainsanat: rekisteritutkimus, päihdehoito, vangit, rikollisuus, alkoholi, huumeet, sukupuoli,
seuranta

Linkki julkaisuun: 
avaa linkki tästä