Yhdistysten pääasiallisia tulonlähteitä olivat jäsenmaksut ja kunta-avustukset. Kolmannes yhdistyksistä sai tuloja asiakas- tai palvelumaksuina. Oman varainhankinnan merkitys oli huomattavasti vähäisempi kuin julkisen tai julkisen tukeman rahoituksen. Palvelutoiminta ja palkattu henkilöstö avasivat yhdistyksille pääsyn merkittävästi monipuolisemman rahoituksen piiriin verrattuna perinteistä kansalaistoimintaa vapaaehtoisvoimin harjoittaviin yhdistyksiin. Suurimpina rahoituksiin liittyvinä haasteina yhdistyksissä koettiin rahoituspohjan monipuolistaminen, rahoitusten jatkuvuuden epävarmuus ja hakuprosessien työläys.