Tutkimus käsittelee “uuden” huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintymistä tarkastelemalla Järvenpään sosiaalisairaalassa vuosina 1965–1975 huumeidenkäytön vuoksi hoidettuja. Sairaala keskittyi sosiaaliseen ja psykiatriseen hoitoon. Osa potilaista kutsui itseään ”klassisiksi narkomaaneiksi” ja erottautui tietoisesti uusista käyttäjistä, mikä viittaa uuden käyttäjäsegmentin ilmaantumiseen. Sairaalahenkilökunta kuvasi ”uusien” potilaiden persoonallisuutta lyhytjännitteiseksi ja toisista riippuvaiseksi, mutta vältti yleistyksiä ja oppisuuntauksiin sitoutuneita psykiatrisia tulkintoja. Sekä potilaat että henkilökunta viittasivat ”huumefilosofiaan” ja ”huumeideologiaan”, mitkä liittyivät työtä välttelevän elämäntapaan.

Järvenpään sosiaalisairaalan eli nykyisen Päihdesairaalan arkistoaineisto on Suomen ensimmäisen huumeaallon tutkimuksen kannalta arvokas, ja siinä yhdistyvät lääketieteelliset, sosiaalityöhön liittyvät sekä potilaiden oma näkökulmat. Huumeidenkäyttö nähtiin sosiaalisena ongelmana, jonka ei missään yhteydessä yksinkertaistettu johtuvan yksittäisistä tekijöistä, toisin kuin kiihkeässä julkisessa keskustelussa.

Avain-/asiasanat: huumeet, psykiatria, lääketieteen historia, sosiaalityö, Suomi

Keywords: drugs, psychiatry, history of medicine, social work, Finland