Psyykkisten sairauksien kanssa elävien hyvinvoinnista on kannettu huolta koronapoikkeustilan aikana. Moni kuntoutuja saa toipumiseen ja arjen sujumiseen tukea matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa. Artikkeli perustuu tapaustutkimukseen mielenterveyskuntoutujille suunnatusta kohtaamispaikasta vuoden 2020 koronakriisin aikana. Artikkelissa kuvaamme koronapoikkeustilan vaikutuksia matalan kynnyksen kohtaamispaikan toimintaan sekä toiminnan muutosten vaikutuksia kävijöiden arkeen ja koettuun hyvinvointiin.

Artikkeli on osa etnografista tutkimusta, joka toteutettiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kohtaamispaikassa vuoden 2020 helmi-syyskuun välisenä aikana. Tutkimuksen aikana kohtaamispaikka ensin suljettiin ja sitten avattiin rajoitetusti. Artikkeli perustuu kohtaamispaikan kävijöille (n=9) ja työntekijöille (n=3) elo- ja syyskuussa 2020 tehtyihin haastatteluihin.

Kohtaamispaikan sulkeutuminen lisäsi monen kävijän yksinäisyyttä, ahdistusta, itsetuhoisia ajatuksia ja omaan psyykkiseen sairauteen liittyviä pelkoja. Arjesta katosivat mielekäs tekeminen ja turvaa tuovat rutiinit. Monen vointi huononi ja kuntoutumisprosessi vaarantui. Toisaalta jotkut kokivat elämäntilanteensa normalisoituneen suhteessa muuhun väestöön. Kohtaamispaikkatoimintaa korvaavat sähköiset tukimuodot tavoittivat kävijöitä heikosti ja moniin kävijöihin yhteys katkesi täysin.

Kuntoutujille suunnatuilla matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla on tärkeä asema palvelujärjestelmässämme. Niiden tarjoamaa kasvokkaisiin kohtaamisiin perustuvaa tukea on vaikea korvata sähköisillä etäpalveluilla. Mielenterveyskuntoutujien tukipalvelujen kehittäminen poikkeusoloissa on tärkeää vaikeuksien kasautumisen ja eriarvoisuuden lisääntymisen ehkäisemiseksi.