Päihteidenkäyttäjien läheisille hahmottuu usein kaksi roolia suhteessa palvelujärjestelmään. He hakevat tukea itselleen kuormittavassa elämäntilanteessaan sekä toimivat päihteitä käyttävän perheenjäsenensä tukijana ja hoidon voimavarana. Läheisten näkökulma palvelujen toimivuuteen on tärkeää huomioida läheisille kohdennettujen tukipalvelujen ja laajemmin päihdepalvelujen kehittämisessä. Artikkelissa tarkastelemme läheisten näkemyksiä ja kokemuksia palvelujärjestelmästä näissä kahdessa roolissa. Tutkimus perustuu päihdejärjestöjen piiristä kerättyyn kyselyaineistoon (N=203) ja neljästä läheishaastattelusta tehtyihin tapauskuvauksiin.

Valtaosa kyselyyn vastanneista läheisistä piti perheenjäsenensä saamia palveluja riittämättöminä ja tiedonkulkua hoitotahon kanssa puutteellisena. Heidän näkökulmastaan palvelujärjestelmän ongelmakohtia olivat sen sekavuus ja pirstaloituneisuus, hoitoon pääsyn ja hoitomotivaation osoittamisen vaikeudet, palveluista ulossulkeminen kaksoisdiagnoosin takia sekä joustamattomat hoitokäytännöt. Läheisten oma tuen hakeminen hahmottui satunnaiseksi ja riippuvaiseksi perheenjäsenen hoitosuhteesta. Sitä vaikeuttivat päihdestigma, tiedon puute tukipalveluista, päihteitä käyttävän perheenjäsenen avuntarpeen priorisointi ja huonot palvelukokemukset. Läheiset toivoivat
ohjauksen heille suunnattuihin tukipalveluihin tapahtuvan systemaattisesti osana päihdepotilaan hoitoa. Tukikynnyksiä voidaan madaltaa myös puheeksi oton käytännöillä, vahvistamalla läheisten tietoisuutta oikeuksistaan, parantamalla tukipalvelujen näkyvyyttä muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä kehittämällä jalkautuvan ja etsivän työn menetelmiä heidän tavoittamisekseen.