Tutkimuksessa selvitettiin vankeuden ja yhdyskuntaseuraamuksien yhteyttä päihdehoidon asiakkaiden kuolleisuuteen. Aineistona käytettiin 10887 päihdeongelmansa vuoksi hoitoon hakeutuneen ihmisen anonymisoituja rekisteritietoja. Päihdehoitotietoja oli yhdistetty vankeus- ja yhdyskuntaseuraamus-, sekä kuolintietoihin.

Kuolemanriskiä tarkasteltiin ennen rikosseuraamusta, vankeuden tai yhdyskuntapalvelun aikana ja sen jälkeen vuosina 1992-2015. Yleisen kuolemanriskin lisäksi kuolleisuutta tarkasteltiin huumekuolemaan liittyvän riskin sekä laajemmin ulkoisten syiden (väkivalta, itsemurhat, myrkytykset ym.) kohdalta erikseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että kuolemanriski oli noin 2,5-kertainen ensimmäisten kahden viikon aikana vankilasta vapautumisen jälkeen ja huumekuolleisuuden riski oli 8,5-kertainen. Kuolemanriski laski, kun vapautumisesta oli kulunut aikaa, mutta se pysyi koholla vielä 12 viikon jälkeenkin. Vankeusaikana kuolemanriski oli normaalia pienempi, mutta yhdyskuntapalvelun osalta samaa ilmiötä ei havaittu. Vapautumisen jälkeisellä kuolemanriskillä ei havaittu olleen yhteyttä henkilöiden koulutustaustaan.

Kyseessä on ensimmäinen suomalaisten päihdehoidossa olleiden ihmisten rikosseuraamuksien ja kuolemanriskin välistä yhteyttä tarkasteleva tutkimus. Tutkimuksessa käy ilmi, että myös Suomessa ongelmallisesti päihteitä käyttävillä ihmisillä on kohonnut kuolemanriski pitkään vankilasta vapautumisen jälkeen. Ensimmäisten vapautumisen jälkeisten viikkojen aikana erityisesti huumekuolemiin liittyvä riski on suuri, vaikka Suomessa pääasiallisesti väärinkäytettynä opioidina on heroiinin sijaan vähäisemmän yliannostuspotentiaalin omaava buprenorfiini. Vankeusaikana kuolemanriski oli muita ajanjaksoja vähäisempi päihdeongelmien kanssa painiskelevan ihmisen elämässä.