Suurin osa (56 %) päihdejärjestöjen palvelujen käyttäjistä koki itsensä sekä hyvä- että huono-osaiseksi. Vähiten (14 %) oli huono-osaiseksi tai erittäin huono-osaiseksi itsensä kokevia.

Huono-osaisuus voidaan ymmärtää monin eri tavoin ihmisen omien arvojen ja kriteerien perusteella. Huono-osaisuuden yksiselitteinen määrittäminen on haasteellista, jopa mahdotonta. Usein huono-osaisuus liitetään talouden tai hyvinvoinnin puutteisiin tai sen voidaan katso esiintyvän myös Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien puutteina. Huono-osaisuutta voidaan tarkastella ja arvioida objektiivisin tai subjektiivisin sekä absoluuttisin tai relatiivisin mittarein.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuuden päihdejärjestön palveluja käyttävien tai niiden järjestämiin toimintoihin osallistuvien omaa kokemusta hyvä- ja huono-osaisuudesta sekä kokemukseen yhteydessä olevia tekijöitä. Vastaajia oli yhteensä 652, joista 60 % oli miehiä ja lähes 70 % 35–65-vuotiaita. Suurin osa (56 %) koki itsensä sekä hyvä- että huono-osaiseksi, 31 % hyväosaiseksi tai erittäin hyväosaiseksi ja 14 % huono-osaiseksi tai erittäin huono-osaiseksi.

Järjestöjen välillä oli eroja hyvä- ja huono-osaisuuden kokemuksen jakautumisessa, eniten huono-osaisuutta kokivat päihdehäiriöiden keskellä olevat ja vastaavasti eniten hyväosaisuutta kokivat toipujat sekä vapaaehtois- ja vertaistukitoimintaan osallistuvat.

Ohjaajat yliopistonlehtori, Anne Konu (Tay/HES) ja vanhempi tutkija Tuuli Pitkänen (A-klinikkasäätiö)