Lähtökohdat: Huumeiden käyttöä koskevaa keskustelua ohjaavat usein yksinkertaistavat mielikuvat
huumeidenkäyttäjistä. Aktiivisesti huumausaineita käyttäviä ihmisiä on kuitenkin monenlaisia.
Haastattelututkimuksen tavoitteena oli kuvata keskenään erilaisia huumeiden käyttäjiä
sekä verrata heidän taustojaan ja päihteiden käyttötapojaan.

Menetelmät: Ensimmäisessä vaiheessa (H1, n = 100) haastateltaviksi tavoiteltiin yhteiskunnan
marginaalissa eläviä huumeiden käyttäjiä pääasiassa terveysneuvontapisteiden kautta. Toisessa
vaiheessa (H2, n =102) haastateltaviksi tavoiteltiin yhteiskuntaan integroituneita huumeiden
aktiivikäyttäjiä tuttavaverkostojen kautta. Strukturoidut haastattelut toteutettiin Helsingissä
yhteiseurooppalaisen Quaf2-hankkeen lomaketta käyttäen.

Tulokset: Ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa haastatellut poikkesivat toisistaan huomattavasti
sekä elämäntilanteensa että huumeiden käyttönsä osalta. Ensimmäisessä vaiheessa haastatellut
käyttivät huumeita suurimmaksi osaksi suonensisäisesti pääpäihteinään opioidit, amfetamiinit
ja bentsodiatsepiinit. Toisessa vaiheessa haastatelluista yksikään ei käyttänyt huumeita
suonensisäisesti. Molemmissa ryhmissä alkoholia ja kannabista käytettiin hyvin yleisesti
ja amfetamiinia melko yleisesti.

Päätelmät: Huumeiden käyttöä koskevassa keskustelussa sekä hoidon ja huume-ehkäisyn
suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että marginaalissa olevien käyttäjien lisäksi on olemassa
huumeiden aktiivikäyttäjiä, jotka ovat integroituneet yhteiskuntaan. Yleistäen voidaan todeta,
että huumeiden suonensisäinen käyttö ja opioidien käyttö ovat selviä merkkejä huumeidenkäyttäjän
yleisestä huono-osaisuudesta.

Asia-/Avainsanat: huumeet, iv-käyttö, integroituneet ja marginalisoituneet käyttäjät