A-kiltojen päiväkeskuksia on tutkittu vähän huolimatta toiminnan laajuudesta. A-killat ovat aiemmissa selvityksissä nostaneet päihteettömien päiväkeskusten tärkeimmiksi tavoitteiksi yksinäisyyden vähentämisen, päihteettömyyden tukemisen ja vertaistuen tarjoamisen.

Tutkimuksessa havainnoitiin yhtä vapaaehtoispohjalla toimivaa A-kiltaa ja sen ylläpitämää päiväkeskusta ja haastateltiin toiminnassa mukana olevia ihmisiä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoreettisena viitekehyksenä Robert D. Putnamin sosiaalisen pääoman käsitteistöä, erityisesti sisäisiä suhteita kuvaavan sitovan sosiaalisen pääoman sekä yhteisön ja ulkoisen maailman suhteita kuvaavan yhdistävän sosiaalisen pääoman käsitteitä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, miten yhdistävä ja sitova sosiaalinen pääoma näkyivät paikallisen A-killan ja sen ylläpitämän päiväkeskuksen toiminnassa.

Yhteisöä sitovaa sosiaalista pääomaa synnyttivät vapaamuotoisesta oleskelusta syntyvät ystävyyssuhteet ja ihmisiä yhdistykseen sitova vapaaehtoistyö. Osa ihmisistä kävi satunnaisesti, mutta aktiivisimmille A-kilta oli muodostunut ”varakodiksi”, joka tarjosi päihteetöntä seuraa ja edullisia ajanviettomahdollisuuksia. Moni aktiivisista A-kiltalaisista osallistui toimintaan myös vapaaehtoisena. Akiltaa muuhun yhteiskuntaan yhdistävä sosiaalinen pääoma näkyi sen suhteissa muuhun Akiltayhteisöön, kuntaan, rikosseuraamusvirastoon, yrittäjiin ja oppilaitoksiin. A-killan suhde kuntaan ja TE-keskukseen oli alisteinen ja näissä suhteissa tapahtuvat muutokset aiheuttivat epävarmuutta toiminnassa. Päiväkeskusten ja yleisemmin pienten yhdistysten toimintamahdollisuudet on otettava huomioon sote-uudistusta toteutettaessa.