Pakko-oireinen häiriö on neljänneksi yleisin psykiatrinen häiriö ja sen elämänaikainen esiintyvyys on noin 2–3 %. Häiriön oireisiin kuuluvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot, jotka voivat aiheuttavat merkittävää haittaa ja ahdistusta. 

Ensisijaisena lääkehoitona käytetään serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä), mutta lievissä ja keskivaikeissa muodoissa voidaan käyttää käyttäytymis- tai kognitiivista psykoterapiaa tai molempia. Terapiaan kuuluu tällöin asteittainen altistus ja rituaalien ehkäisy. Vaikeissa tapauksissa eri hoitomuotojen yhdistäminen on usein tehokkainta.

Avain- / Asiasanat: pakko-oireinen häiriö, mielenterveys, palvelujärjestelmä ja hoito