Olet täälläEtusivu Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa.

Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa.

Tutkimuksen nimi: 
Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa.
Tutkimuksen alkuperäinen nimi: 
Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa.
Tekijä: 
Ranta, Johanna, Raitakari, Suvi & Juhila, Kirsi
Viitetiedot: 

Yhteiskuntapolitiikka 82 (2): s. 165-175.

Julkaisuvuosi: 
2017
Ingressi: 

Järjestelmän joustamattomuus ja huumeidenkäyttäjien vaikeus sitoutua asumispalvelujen ehtoihin tuottavat ja ylläpitävät asunnottomuutta.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää sitä, millaisia huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisia loukkuja verkostopalavereiden osapuolet tunnistavat ja tuottavat sekä miten osapuolet neuvottelevat keskinäisistä vastuistaan näissä tilanteissa.

Tutkimuksen toteutus
Verkostopalavereista koostuvasta vuorovaikutusaineistosta poimittiin analyysin kohteeksi asiakastapaukset, joissa asumisen saamisessa tai sen pitämisessä on ajauduttu ratkaisemattomaan tilanteeseen. Näitä tilanteita nimitetään toiminnallisiksi loukuiksi. Analyysi kohdistuu siihen, miten osapuolet jakavat ja rajaavat neuvotteluissa vastuutaan toiminnallisen loukun ratkaisemiseksi. Näistä vastuuneuvotteluista käytetään käsitettä rajatyö. Vuorovaikutuksen osapuolet tekevät rajatyöllä ymmärrettäväksi omaa rooliaan, asiantuntijuuttaan ja toimivaltaansa suhteessa muihin sekä hakevat asemalleen tunnustusta toisilta osapuolilta.
Aineisto koostuu neljän asiakkaan yhteensä seitsemästä verkostopalaverista. Aineisto on koottu täysi-ikäisille huumeidenkäyttäjille suunnatusta matalan kynnyksen avopalvelusta suuressa suomalaisessa kaupungissa. Verkostopalavereihin osallistui asiakkaan, hänen läheistensä ja kyseisen yksikön työntekijöiden lisäksi työntekijöitä monista muista palveluista. Tutkija oli läsnä ja nauhoitti osallistujien luvalla osan palavereista osallistumatta kuitenkaan asiakasasioiden käsittelyyn.
Lähempään tarkasteluun otettiin kolme asiakastapausta, joissa ensimmäisessä (”Jani”) asunnon säilyttäminen on vaakalaudalla, toisessa (”Sami”) asunto on menetetty ja kolmannessa (”Mira”) asuntoa ei ole mahdollista saada.

Keskeiset tulokset
Neuvotteluissa mainittiin 15 erilaista tekijää, joilla eri osapuolet perustelivat asunnottomuuden ratkaisemisen vaikeutta tai mahdottomuutta. Viisi eniten käytettyä perustetta olivat järjestelmän joustamattomuus, jonotus ja odotus avun tai asunnon saamiseksi, asiakkaan tekemät ratkaisut ja persoona, sitoutumattomuus palvelun toimintaan tai ehtoihin sekä päihteettömyysvaatimukset ja päihteiden käyttörajoitukset.
”Janin” tapauksessa toiminnallinen loukku rakentui sitoutumattomuudesta asuntoyhteisön päihteettömyyteen ja intensiiviseen tukeen. Yhteisössä asumiselle ei saada jatkoa ja asunnottomana selviytyminen jää ”Janin” omalle vastuulle.
”Samin” tapauksessa loukun tuotti tukiasunnon menettämiseen johtanut ongelmien kasautuminen akuuttien mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, joista ensimmäiseen hän ei mielestään saanut riittävästi apua.
”Miran” tapauksessa paikallisesta palvelujärjestelmästä ei löytynyt päihteidenkäytön sallivaa tukiasumista, vaikka korvaushoitoon pääsemiseksi tulisi olla asunto. Ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautuu väliaikainen sijoitus kriisiasumisyksikköön.

Johtopäätökset
Asunnottomuuden toiminnallisen loukun ratkaisuyritykset ja niiden epäonnistuminen ovat sidoksissa työntekijöiden, asiakkaiden ja läheisten välisiin epäsymmetrisiin vastuuneuvotteluihin ja niissä tehtyihin vastuunsiirtoihin. Vastuuta asunnottomuudesta siirretään asumispalvelujen rajoituksiin ja etenkin huumeidenkäyttäjille itselleen. Asunnon saaminen tai sen pitäminen näyttää edellyttävän sekä työntekijöiden että asiakkaiden sitoutumista asumispalvelujen toiminnalle asetettuihin ehtoihin, mikä rajaa neuvottelumahdollisuuksia. Asunnottomuudelle haetaan ratkaisua pääsääntöisesti jäykästä lineaarisesta portaikkomallista ”Asunto ensin”-periaatteen sijasta. Vaihtoehtojen puutteessa asiakkaat voivat joutua valitsemaan asumismuotoja, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan tai elämäntilannettaan. Huumeidenkäyttäjillä ei usein ole resursseja, tukea tai kykyjä sitoutua asumisen ehtoihin vastuullisen asiakkaan tavoin. Työntekijöiden ja asiakkaiden jaettu vastuunotto olisi välttämätöntä asunnottomuuden toiminnallisia loukkuja ratkottaessa.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Päihdetyössä on syytä kiinnittää huomiota siihen, onko asiakkaalla edellytyksiä hyötyä hoidosta asumisen olosuhteiden ja elämäntilanteen vuoksi. Päihdetyössä on tuettava asiakkaan mahdollisuuksia löytää asianmukainen asumismuoto.
Teemat: 
Huumeet
Mielenterveys
Läheiset
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan