Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on ongelmapelaamisen aiheuttamat sosiaaliset haitat ja ongelmapelaajan identiteetti. Tutkimuskysymyksinä olivat, miten ongelmapelaajat selittävät ongelmapelaamiseen johtaneita syitä sosiaalisesta näkökulmasta, millaisissa tilanteissa ongelmapelaajat hakeutuvat vertaiskeskusteluihin ja millaista vertaistukea ja millaisia selviytymiskeinoja vertaiskeskustelut tuottavat. Lisäksi tarkastellaan, miten ongelmapelaajat tulkitsevat todellisuuttaan ja identiteettiään kirjoituksissaan ja vertaiskeskusteluissaan.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka perustuu yhteiskunnan antamiin raameihin lainsäädännön ja yhteisten normien kautta, ongelmapelaamisen ja peliriippuvuuden erilaiset näkökulmat sekä aiheesta tehdyt suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset sekä postmodernin identiteetin teoria. Tutkimuksen aineistona ovat neljä ongelmapelaajiksi itsensä kokevien kirjoitelmat vastauksena esitettyyn kirjoituspyyntöön sekä Internetin vertaispalstakeskusteluja noin vuoden ajalta.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja osittain sisällönanalyysiä. Kirjoituksia ja vertaispalstakeskusteluja tarkastellaan teemoittain suhteessa toisiinsa.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vertaiskeskusteluissa raha-teema on hallitseva. Salailu ja valehtelu sekä taloudelliset ongelmat vaikeuttavat ihmissuhteita. Vertaispalsta toimii tuen ja ongelmien jakamisen paikkana. Ongelmapelaajat kokevat häpeää, itsesyytöksiä ja katumusta. Heidän kuvailemansa identiteetit välittyvät hyvin negatiivisina, jonakin muuna kuin toiset, normaalit. Pelaaminen ja siitä selviytyminen voidaan nähdä prosessinomaisena yksilöllisenä tapahtumana, jossa samankaltaisia piirteitä toisten vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.