"Täytyyhän koronasta olla meille jotain hyötyäkin …  vai täytyykö?

Kyllä näillä asioilla joku yhteys on oltava ... auringon ulkokehä on korona ja maapallolla jyllää nyt koronavirus. Onko aurinko todellakin kadonnut vai onko vain pilven takana?"

Pääsiäisenä pastori Jussi Holopainen palautti Aamulehden jutussa mieleen seitsemän kuolemansyntiä ja toinen pastori, ystäväni Teemu Paarlahti, kehitteli UUDET seitsemän kuolemansyntiä juuri tähän aikaan sopiviksi. Olisiko niiden pohtimisessa mitään hyötyä koronan jälkeiseen elämään? Luotaan seuraavassa näitä seitsemää syntiä hieman syvemmin.

1) Itsekeskeisyys.
”Tuntuu miettimisen arvoiselta. Pystyykö ihminen omassa erinomaisuudessaan  kuitenkaan hallitsemaan maailman tapahtumia ? Äkkiä maailma laitettiinkin kiinni. Lappu luukulle. Onko täällä pallon pinnalla muitakin kuin minä ?”

2) Halu siirtää vastuuta.
”No, jos niitä muita on, niin eiks ne vois hoitaa kaikki ikävät asiat ? Ei kai tää mulle kuulu ? Mun virka-aika on jo loppunut. Sitä paitsi enhän mä hyödy tästä mitään. Ainakaan tällä vuosineljänneksellä.”

3) Raivostuminen. 
”Saahan sitä huutaa, saahan ? Miksei asiat suju niin kuin minä haluan. Aika on rahaa ja täällä vain vitkastellaan. Mulla on kiire, kiire, kiire jonnekin muualle odottelemaan. Pysähtyessä joutuu sitä paitsi ajattelemaan joskus jopa jotain muuta kuin itseään.”

4) Sitoutumattomuus. 
”Minähän olen itsenäinen. Ei mua muut liikuta. Parasta pitää vain omista asioistaan huolta. Sitoutua nyt johonkin. Sehän haiskahtaa siltä, että joutuu vastaamaan muidenkin hyvinvoinnista. Korkeintaan oma perhe… tai no, lapset… tai no, hommatkoot työpaikat itselleen.”

5) Talousvaa´alla mittaaminen. 
”Meikä poika on aina ollut tarkka. Se, mikä on mun, on mun. Ja tietysti perinnöksi saatu on mun. Eihän siitä mitään tuu, että rupeen muita avustaan. Pitäkööt elämänsä siinä kuosissa, että pärjäävät. Minä olen aina kuulunut voittajien heimoon. Häviäjät ovat häviönsä ansainneet”

6) Puuhakkuus. 
”Sehän tarkoittaa sitä, ettei turhia mietiskele. Näin se on aina tehty ja tehdään vastakin. Meikäläinen on sen verran kova painaan duunia, ettei tässä ehdi akkojen hömpötyksistä välittään. Turhia jorinoita semmoset ideapäivät sun muut ”meetingit”. Meikäläinen on tehny jo.  Sitä paitsi täytyyhän sitä näyttää työteliäältä.”

7) Totuuden ja mielipiteiden sekoittaminen. 
”Korona-aikana olen ollut lievästi pulassa. Vääriä mielipiteitä on ollut niin paljon, etten ole aina helposti löytänyt oikeaa. Minua kannattavaa. Kyllähän mielipiteenvapaus periaatteessa on oikein mutta kysyisivät vaikka multa ensin, mitä kannattaa julkisuuteen suustaan päästää.”

Eli summa summarum:

Suurin hyöty, mitä ihmiselle tästä ravisuttavasta ”miinusvirus” -kokemuksesta on saatavissa, on itsekkyyden arviointi, tavalla tai toisella. Pystyykö ihminen ajattelemaan muita kanssaeläjiään muuten kuin hyötynäkökohdan kautta ? 

Ihmisellä on arvo eikä hintaa. 

Kokemusasiantuntija
Timo

ps. ai niin, ne  seitsemän peruskuolemansyntiä muuten ovat ylpeys, kateus, ahneus, ylensyönti, himo, viha ja laiskuus. Sopii niitäkin mietiskellä.

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »