Kun haluamme muuttaa jotain omassa elämässä yritys tyssää yleensä jossain vaiheessa, kun huomaamme ettemme onnistu ensimmäisellä, toisella emmekä välttämättä edes viidennellä yrittämällä.  

Minulla on omassa elämässäni nyt vaihe, jossa opettelen olemaan armollinen itseäni kohtaan enkä vaatimaan niin paljon. Ja voi että se on vaikeaa!!! Minä olen aina ollut ankara itseäni kohtaan ja kokenut että koska en kuitenkaan onnistu niin tiettyjä asioita on turha edes yrittää. Sitten on asioita, joissa olen kompensoinut, jopa vahvasti ylikompensoinut, noita kuvitteellisia puutteita ja siksi minusta on tullut ylisuorittaja. Ylisuoritin itseni työuupuneeksi, masentuneeksi ja kamppailen edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen näiden asioiden kanssa.  

Vaikka sisimmässäni tiedän, että vähempi riittää niin suorittajaminäni ei halua hyväksyä sitä vaan ruoskii minua armotta, kun en suorita kuten pitäisi. Kun näen että joku muu kamppailee saman asian kanssa, olen todella armollinen ja kerron että vähempi riittää. En vaadi keneltäkään muulta samaa ”täydellisyyttä” kun itseltäni.  

Minä yritän hakea ns. auktoriteeteilta ”lupaa” tehdä vähemmän, ei riitä, että minä itse järkeilen, että tänään ei tarvitse ratkaista koko maailman ongelmia. Sisälläni riitelee kaksi puolta. Täydellisyyden tavoittelija, joka ei hyväksy mitään lusmuilua ja järjen ääni, joka sanoo. että vähempikin riittää. Siinä ristiriidassa minä uuvun ja totean etten jaksa enää. Välillä suljen itseni kaiken tuon ulkopuolelle ja olen lamaantunut, kun sisälläni on täydellinen sotatila.  

En ole vielä löytänyt tietä ulos tästä kaaoksesta, joka sisälläni taistelee. Olen kuitenkin monessa asiassa huomannut, että pienin askelin, palkaten onnistumisia matkan varrella ja eteenkin suhtautuen armollisesti siihen, kun kaikki ei mene niin kuin pitää, pääsen parhaaseen tulokseen. Yritän oppia, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista. Joskus onkin erittäin hyvä, että jokin asia ei tule heti valmiiksi. Pienin askelin jatkan matkaa ja totuttelen loman jälkeen arjen haasteisiin. Oikeasti minä pidän arjesta, yritän vaan tehdä siitä itselleni vähän helpompaa. Pienin askelin.  

Pieniä askeleita ottaen KokeNetin suunnittelija Pia

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »