Olet täälläEtusivu Sinnitellen maaliin tai pitäisikö silti pyytää apua...

Sinnitellen maaliin tai pitäisikö silti pyytää apua...

Sinnittely, kestää, kamppailla, ponnistella, selviytyä. Moni meistä elää elämäänsä sinnitellen. ”Kyllä tämä tästä.” ”Kohta on loma.” ”Kyllä tämä helpottaa kunhan…” En tiedä kuinka monta kertaa olen itse yrittänyt vakuuttaa itselleni ja muille, että kyllä minä vielä jaksan koska kohta helpottaa. Ja olenhan minä selviytynyt ja ”päässyt maaliin”. Mutta silti on edelleen asioita, jotka vaativat sinnittelyä.

Kaksi vuotta sitten sinnittelin sairauden kourissa. Minulla meni monta viikkoa sairastaessa. Joka kerta kun soitin ja kerroin että sairauslomaa on jatkettu, totesimme esimieheni kanssa, että toivottavasti tämä on nyt se viimeinen kerta, kun soitan jatkosta. No, loppuihan se sairastelu, mutta muutama viikko myöhemmin jouduin sairaalaan ja selvisi että olinkin sinnitellyt rimaa hipoen. Olin kävelevä aikapommi ja olisin voinut kuolla. Minulla oli sillä kertaa säkä.

Kyllä minä opin siitä sairastamisesta paljon, mutta ei se ole estänyt minua sinnittelemästä. Kuitenkin koen, että pienin askelin menen kohti parempaa ja pikkuhiljaa olen pääsemässä eroon tuosta harhaluulosta, että kaikki muuttuu, kunhan vaan… Niin mitä?

Olen tähän mennessä oppinut karsimaan asioita, joita en jaksa/halua/ehdi hoitaa. Olen oppimassa kuuntelemaan itseäni ja yritän antaa itselleni sitä mitä tarvitsen. Välillä se on terveellistä ruokaa, välillä lepoa, välillä liikuntaa, välillä ystävieni seuraa, välillä rauhaa ja hiljaisuutta jne jne jne. En minä aina syystä tai toisesta kuuntele itseäni tarpeeksi tai sitten en toimi kuten kehoni haluaa. Mutta tiedostan entistä paremmin mitä oikeasti tarvitsen. Olen oppimassa myös pyytämään apua. Minulle se on se kaikista vaikein oppitunti. Minulla on luonne, joka huutaa, että OSAAN ITSE. Tässä kohtaa moni minut tunteva hymähtää ja nyökkää painokkaasti. Mutta pikkuhiljaa olen oppimassa tätäkin.

Kokemusasiantuntijana olen oppinut vertaistuen merkityksen. Minulla on muutama ihminen, jonka puoleen käännyn, kun tarvitsen apua. Pari heistä on KokeNettiläisiä. Olen oppinut, että mieleni kiemuroissa minua auttaa kaikista parhaiten ihminen, joka tietää mistä puhun. Viimeksi viime viikolla kollegani Micke auttoi minua saamaan uutta näkökulmaa asiaan, jonka suhteen olin lukossa. Olen todella iloinen, että KokeNet on olemassa ja on palvelu, josta saa vertaistukea, kun tuntuu että sinnittelee eikä koskaan pääse maaliin. 

Me olemme olemassa sinua varten ja me autamme, kun sinä et tiedä mihin kääntyä.

Aurinkoisin terveisin KokeNetin suunnittelija Pia

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.