4.8.2009 oli uuden elämäni ensimmäinen päivä. Velkaa oli kertynyt, monen mokaamisen jälkeen, useamman kymmenentuhannen euron verran. Mutta sillä ei ollut mitään väliä, olinhan saanut elämäni takaisin. Liian pitkään olin elänyt minuutti kerrallaan, miettinyt pääni puhki mistä saan rahaa laskujen maksamiseen, jotta en jäisi kiinni. Olin lopettanut pelaamisen kymmeniä kertoja ja aina tippunut takaisin suohon. Välillä oli voitokkaita kausia, jolloin elämä hymyili eivätkä murheet painanut. Välillä kaikki meni päin helvettiä, mutta aina selvittiin jotenkin. 

Sitten tulikin se päivä kun ei selvittykään joten velkaa alkoi kertyä. Ja kun kerran on ottanut velkaa, voi yhtähyvin ottaa enemmän. Tavoite oli koko ajan voittaa, ja sen jälkeen maksaa kaikki velat pois. Sitä päivää ei ikinä tullut ja lopulta kaikki nostettavat luotot oli nostettu. Velkojia oli noin 30, kaikki yrityksiä. En laske tähän kaikkia niitä tuhansia joita lainasin vanhemmiltani sekä sukulaisiltani.

Ennen kuin kaikki mahdollisuudet oli käytetty en ikinä ajatellut etten selviä, kaikkihan oli kiinni siitä että pelaan oikein. Jos pelaa oikein ei voi hävitä, ja vaikka häviäsikin sen voi aina voittaa takaisin. Pääni toimii niin että pelataan koska on kivaa, jos hävitään pelataan lisää, koska aina voi voittaa häviöt takaisin. Jos voitetaan korotetaan panoksia jotta maksimoidaan voitot. Harvemmin jää voittoa kun toimii näin. Ne kerrat kun voitin niin paljon että en yksinkertaisesti jaksanut pelata kaikkea takaisin, olin jopa rauhaton koska ei jaksanut pelata. Eli ikinä ei kaikki ole hyvin, meni miten tahansa.

Uudessa elämässäni sain takaisin unen lahjan. Minun ei tarvinnut valehdella enää ja pystyin jättämään puhelimeni olkkarin pöydälle vartioimatta, vaikka vaimoni oli kotona. Ne elämän pienet asiat joita ei edes tajua kaipaavansa.

Talouteni on edelleen kuralla, 8 vuotta 5kk ja 4 päivää, pohjakosketuksen jälkeen. Ihmisarvoni olen menettänyt koska ei ole luottotietoja. Se on hyvä asia pelurille, mutta paha asia Suomalaiselle. Mikään ei ole varmaa jos ei ole luottotietoja. Ei välttämättä saa töitä, eikä asuntoa tai edes puhelinliittymää. Vaimoni saa nykyään luvan kilpailuttaa kaikki palvelut, koska minulle ei voi antaa edes tarjousta vakuutuksista. En ole luottamuksen arvoinen.

Sain käräjäoikeudelta viimein luvan velkajärjestelyyn jotta ulosmittaaminen loppuu, ja velat ovat poismaksettua aika tasan 5 vuoden kuluttua. Sekään ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Hain velkajärjestelyä oikeudelta myös 2014, valitin hovioikeuteen negatiivisen päätöksen jälkeen 2015 mutta heidän pidettyä sama linja, luovutin ja päätin olla katkera oikeusjärjestelmää kohtaan. Perustelut olivat kevytmielinen velkaantuminen, sekä liian lyhyt aika ulosotossa. 

Olen koko ajan pysynyt työelämässä sekä pyrkinyt parantamaan tulotasoani jotta ulosottosumma pienenisi, mutta nähtävästi valtion laillinen koronkiskonta on sen verran kova koulu että vaikka olen maksanut velkani verran ulosottoon, se ei merkitse mitään, velka ei ole juurikaan pienentynyt. Suurin osa velastani on luultavasti korko- sekä oikeudenkäyntikuluja valtiolle.

Hain myös apua Takuusäätiöltä, mutta heidän mielestään en olisi pystynyt maksamaan kuukausittaisia eriä varmuudella, joten en saanut heiltäkään apua.

Loppulauselmana voi sanoa, että jos on hyvä turvaverkosto ympärillä on täysin mahdollista selvitä, mutta helppoa se ei ole. Jos on hyvä tuuri saa kunnalta loistavan velkaneuvojan joka oikeasti auttaa liitteiden keräämisessä yms. jota tarvitaan velkajärjestyn hakemisessa.  Iso kiitos omalle neuvojalleni joka on kultaakin arvokkaampi ihminen. Kiitos myös läheisilleni jotka edelleen näkevät minut ihmisenä.

Vaikka pelottaa se päivä kun saan luottotietoni takaisin, odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Minulle on kertynyt yksi jos toinenkin asia mikä pitää kokea kun taas saa olla täysiarvoinen kansalainen maassa nimeltä Suomi.

KokeNetin kokemusasiantuntija Mattias
Peliriippuvainen ja ihminen

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »