Olen viime aikoina usean kerran törmännyt oletukseen siitä miltä masentuneen pitäisi näyttää ja miten hänen tulisi käyttäytyä. Minulla diagnosoitiin reilut kaksi vuotta sitten vakava masennus, olen psykiatrian poliklinikalla hoidossa ja diagnoosi on edelleen aktiivinen. Oireilu pysyy kurissa hyvän hoidon ansiosta ja olen koko sairauteni ajan ollut työ- ja toimintakykyinen. En siis vastaa mielikuvaa vakavasti masentuneesta.  

Aloin pohtia asiaa vähän laajemmin ja mietin miltä näyttää syöpää, skitsofreniaa, päihderiippuvuutta tai vaikkapa reumaa sairastava. Meillä kaikilla nousee varmasti jonkunlainen mielikuva kaikista yllä olevista. Mutta onko se totuudenmukainen? Tuskin. Syöpää sairastava voi näyttää ihan samalta kuin ennenkin, päihderiippuvainen voi olla kuka tahansa meistä, skitsofreniaa sairastava voi olla työssäkäyvä "normaalia" elämää elävä henkilö eikä reumakaan näy päällepäin.   

Jatkoin pohdintaani ja mietin miltä minusta tuntuu, kun minulle sanotaan, että enhän minä näytä vakavasti masentuneelta. Saatan joskus jopa tuntea syyllisyyttä siitä, että en käyttäydy kuten masentuneen "kuuluu" käyttäytyä. Ehkä joku luulee, että feikkaan tai liioittelen? Voin tietysti kyseenalaistaa miksi minä välitän siitä mitä joku muu ajattele. Ja todellisuudessa minä en henkilökohtaisesti juurikaan välitä, paitsi joskus, kun on oikein paha päivä. On kuitenkin ihan normaalia, että reagoi kun muut kyseenalaistavat minua. Sairaus, on se ihan mikä tahansa, on usein sairastuneelle niin kova paikka, että jonkun jopa vahingossa lausuma ajattelematon kommentti voi aiheuttaa todella paljon pahoinvointia.  

Monet salaavat sairastamisensa koska pelkäävät leimaantuvansa sen myötä. Monet välttelevät avun hakemista ajoissa leimaantumisen pelossa ja tämän myötä sairaus voi kroonistua tai jopa pahimmassa tapauksessa tappaa. Kun minä olen puhunut avoimesti mielenterveysongelmistani, olen huomannut, että monet uskaltavat avautua minulle ja kertoa omita ongelmistaan. Olen oppinut, ettei voi koskaan ulkoapäin nähdä mitä toisen sisällä tapahtuu. Olen syyllistynyt, ja syyllistyn aivan varmasti jatkossakin, siihen yleistämiseen jonka haluan tässä tekstissä tuoda näkyviin. Toivon kuitenkin, että oppisin pysäyttämään ajatukseni ennen, kun siitä muotoutuu ääneen lausuttu lause joka voi pahoittaa toisen mielen.  

Minä lähestyn tätä aihetta mielenterveysnäkökulmasta ja muistan aikoinaan sairastuttuani ensimmäisen kerran toivoneeni, että minulla olisi joku näkyvä sairaus. Olen oppinut myöhemmin, että tämä sama leimaantumisen pelko koskettaa kyllä myös niitä näkyvää sairautta sairastavia.  

Toivoisin että voisimme pikkuhiljaa päästää irti käsityksestä miltä jonkun kuuluu näyttää ja kohdata ihminen ihmisenä. Me kaikki sairastamme sairautemme ja reagoimme hoitoon omalla tavallamme. Toinen saattaa näyttää terveeltä, vaikka sairastaa terminaalivaiheen syöpää ja toinen saattaa näyttää vakavasti sairaalta, vaikka hän on täysin terve.  

KokeNetin projektisuunnittelija Pia

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »