Eläköityminen on monella tavalla suuri elämänmuutos: vapaa-ajan määrä kasvaa, tulot vähenevät, verotus nousee, työssäolon rajoitukset, mutta myös etuudet ja oheispalvelut, sosiaalisista suhteista puhumattakaan jäävät pois päivittäisestä elämästä. Kun rutiinit ja velvoitteet eivät enää kahlitse, voi alkoholinkäyttö alkaa kasvaa.

Pääseekö, joutuuko vai lähteekö ihminen eläkkeelle, vaikuttaa suuresti eläköitymisen kokemukseen. Aluksi voi tuntea olevansa lomalla ja nauttii lepäämisestä, mutta jonkin ajan kuluttua elämä voikin tuntua tyhjältä, yksinäiseltä ja merkityksettömältä. Ihmissuhteet voivat olla vähäisiä ja parisuhdekin voi tuntua vieraalta etenkin jos työ on vienyt kaiken ajan. Eläkkeellä oloon olisi hyvä varautua hankkimalla itselle merkityksellisiä harrastuksia ja ryhmiä. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä tehdä elämästä parempaa.

Lisääntyvä ikääntyneiden päihde- ja mielen hyvinvoinnin ongelmat ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole välttämättä vastauksia. Vastaako markkinallistettu palvelujärjestelmä päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhojen, köyhien, kipeiden tarpeisiin? Kenen tehtävä on puuttua? Onko ihmisellä oikeus juoda itsensä hengiltä? Kohtuutta runsaampi päihteiden käyttö ja/tai mielenterveysongelma merkitsee joka tapauksessa avuntarpeen lisääntymistä, jolloin niin läheiset kuin palvelujärjestelmäkin joutuvat käsittelemään vastuunottoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä. Auttamistyön kysymys on, miten tuetaan vanhusten mielen hyvinvointia ja osallisuutta, miten luodaan vaihtoehtoja päihteidenkäytön tilalle?

Ikä tuo meille kaikille vääjäämättä niin ruumiin kuin mielenkin muutoksia. Vanhenemista ei voi estää, mutta elintavoilla siihen voi vaikuttaa, myöhentää ja hidastaa. Päihteiden ja lääkkeiden sietokyky heikkenee, yhteisvaikutukset ja ei-toivotut vaikutukset alkoholin kanssa ovat mahdollisia. Päihteidenkäyttö voimistaa vanhenemisen kielteisiä vaikutuksia ja riskit lisääntyvät: esimerkiksi+ 60 v. puolen promillen humala nostaa tapaturmariskin 3 - 5 kertaiseksi kun yhden promillen humala nelinkertaistaa työikäisen tapaturmariskin. Päihteidenkäyttö lisää alakuloa ja voi jopa laukaista masennuksen. Ihminen voi käyttää päihteitä ja lääkkeitä myös yksinäisyyteen, alakuloon tai alkavan muistiongelman aiheuttaman ahdistuksen huojentamiseen.

Ikääntyneen on viisasta vähentää tai lopettaa alkoholinkäyttö. Gerontologit eli ikääntymisen ja vanhenemisprosessin tutkijat suosittelevat terveelle, ilman pysyväislääkitystä olevalle yli 60-vuotiaille korkeintaan 3–4 annosta viikossa, eikä niitäkään kerralla. Riskiraja on ohjeellinen, ei yleispätevä sääntö.

Jos oma tai läheisen päihteidenkäyttö mietityttää, kannattaa se ottaa puheeksi läheisen, kokemusasiantuntijan tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Alkoholin määrien tarkastelu ei riitä, on tärkeää keskustella myös merkityksistä – kysyä mihin päihdettä tarvitsee ja mitä hyötyä siitä saa. Tarvitaan muutakin kuin kieltoja ja kehotuksia lopettaa tai vähentää päihteidenkäyttöä. Tuomitsematon puhuminen hälventää ahdistusta, häpeää ja syyllisyyttä. On tarpeellista pohtia, mikä kullekin ihmiselle on turvallista ja millä muilla keinoin tilannetta voi helpottaa.

Hyvä periaate on vähentää ja päättää keskittyä mukavaan yhdessäoloon ilman päihteitä. Esimerkiksi kipua voi tehokkaammin helpottaa lääkityksellä, elämän murheellisuutta voi lievittää jakamalla ja tukemalla ihmistä. Vaikka elämää ei voi hallita kokonaan, siihen voi vaikuttaa: esimerkiksi suunnittelemalla päivä- ja viikko-ohjelmaa, päivittäisen elämän tehtäviä ja suoritettavia asioita, mutta myös mukavia, kiinnostavia, iloa ja voimaa antavia tapahtumia.

Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on taitolaji: mikä tuottaa iloa, antaa voimaa, osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia, kenties rauhoittaa ja mahdollisesti tuo lohtua? Elämän syvä murheellisuus todentuu vanhetessa: monenlaiset menetykset, useista asioista luopuminen aiheuttavat alakuloa ja surua. Menetyksestä aiheutunut suru on kokonaisvaltainen niin ruumista kuin mieltä ja sosiaalisia suhteita koskettava kokemus, joka kestää aikansa tai jatkuu, mutta josta ei tarvitse päästä yli tai selviytyä yksinään. Jatkuva alakulo, ahdistuneisuus ja masennus eivät kuitenkaan ole luonnollista vanhenemista: silloin on syytä turvautua toisiin ihmisiin ja hakea apua.

Vanhuksia pitää rohkaista kertomaan ajatuksista, tunteista, mielikuvista ja olla näistä tarinoista aidosti kiinnostunut. Vanhankin ihmisen voi nähdä kokevana, tuntevana, toimijuutensa omistavana vaikka hauraana, hiipuvana ja kenties haavoittuneena. Avun ja tuen tarve lisääntyy, mutta ihmisen tarve itsensä toteuttamiseen ei vähene. Oman toiminnan ja osallisuuden kautta saavutetut vuorovaikutuksen, kauneuden ja ilon kokemukset antavat meille voimaa!

Sisko Salo-Chydenius, TtM
kirjoittaja on onnellisesti eläkkeellä oleva päihde- ja mielenterveystyön asiantuntija

Kokemustarina on julkaistu alunperin KokeNet-verkkosivun blogina. KokeNet-sivusto oli osa KokeNet -mieli mukaan hanketta (STEA), jota A-klinikkasäätiö koordinoi vuosina 2017-2019.

Lisää kokemustarinoita »