Olet täälläEtusivu Kehittämisen tueksi Toimintaympäristötieto Kootusti toimintaympäristötietoa Päihde- ja mielenterveystyön muutosilmiöt

Päihde- ja mielenterveystyön muutosilmiöt

Toimintaympäristön muutokset haastavat päihde- ja mielenterveysalan toimijat tunnistamaan muutosilmiöitä ja luomaan uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja palveluja. A-klinikkasäätiöllä järjestettiin 30.10.2018 päihde- ja mielenterveysalan toimijoille Tulevaisuustyöpaja, jossa pohdittiin tulevaisuutta toimintaympäristön muutoksien sekä niiden synnyttämien uusien tarpeiden kautta.

Päivän ohjelma jakautui aamupäivän alustuspuheenvuoroihin sekä iltapäivän työpajatyöskentelyyn. Puheenvuoroissa nostettiin esille toimintaympäristön muutoksia sekä niistä lähteviä tarpeita ja haasteita, aina megatrendien tasolta järjestöjen näkökulmaan. Iltapäivällä osallistujat pohtivat työpajoissa muutosilmiöitä ja sitä, mitä ne merkitsevät järjestötyön, kohderyhmien ja heille suunnattujen palveluiden näkökulmasta. 

Työpajatyöskentelyssä tärkeimmiksi muutosilmiöiksi nostettiin yksinäisyys ja eriarvoistuminen, ikääntyneen väestön mahdollisuudet ja tarpeet sekä yhteiskunnassa vaikuttavat arvot ja asenteet ja niiden muutokset.
 

Yksinäisyys ja eriarvoistuminen

Työpajan keskusteluissa yksinäisyys ja eriarvoistuminen liitettiin yhteiskunnan asenteiden kovenemiseen ja palveluihin suunnattujen resurssien hupenemiseen. Yksinäisyyden ja eriarvoistumisen nähtiin lisäävän päihde- ja mielenterveyshäriöistä kärsivien ongelmia ja niiden kasautumista ylisukupolvisesti sekä tämän ryhmän heikkoa asemaa yhteiskunnassa. Läheisten ja perheiden merkityksen nähtiin kasvavan yhteiskunnassa. Myös vapaaehtoistyö, vertaistyö ja kokemusasiantuntijatyö nousivat keskusteluissa keskeiseen rooliin, pohdittaessa yksinäisyyden ja eriarvoistumisen vähentämisen keinoja. Kokemusasiantuntijuutta kaivattiin yleensäkin enemmän palveluissa ja päätöksenteossa.

Järjestötyön näkökulmasta yksinäisyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen voi tapahtua jo pelkästään sillä, että palkataan töihin erilaisia ihmisiä.  

Pohdittaessa palveluiden tarpeita yksinäisyyden ja eriarvoisuuden kautta, ajateltiin että yksinäisyys ja eriarvoistuminen tulevat lisäämään tulevaisuudessa entisestään tarvetta matalan kynnyksen palveluihin, kuten etsivään työhön ja kotiin vietäviin palveluihin sekä suuntaus olisi enemmän yksilötoiminnasta ryhmätoimintaan. Palveluiden anonyymiutta pidettiin myös tärkeänä.

Palveluita kehittäessä on hyvä ottaa huomioon myös kielen todellisuutta rakentava vaikutus. Eriarvoistumista ja ennakkoluuloja voidaan vähentää kielen avulla. Kieli luo yhteistä todellisuutta ja siksi on tärkeää, että ei käytetä stigmatisoivaa kieltä. Syrjäytyneille suunnattujen palveluiden yhteydessä on keskeistä pohtia, miten ilmiöstä puhutaan, jotta vältetään leimaamista. Ongelmien sijaan voisi puhua esimerkiksi positiivisesta mielenterveydestä.
 

Ikääntyneen väestön mahdollisuudet ja tarpeet

Yksinäisyyden ja eriarvoistumisen lisäksi toinen tärkeä muutosilmiö, joka nousi työpajatyöskentelyssä keskiöön, oli ikääntyneiden ihmisten tarpeet ja mahdollisuudet. Ikääntyneen väestön haasteet liittyvät muun muassa yksinäisyyteen, ajankäyttöön, terveyden psyykkisiin ja fyysisiin toimintarajoitteisiin, puutteellisiin digitaitoihin sekä lisääntyvään tuen tarpeeseen. Pidettiin tärkeänä, että esille nostetaan myös voimavarat, joita ovat muun muassa aika ja elämänkokemus. Kohderyhmänä ikääntyneet ovat erityisiä siinä mielessä, että se sisältää laidasta laitaan ihmisiä, jotka voivat olla eri ikäisiä ja joilla on oma historiansa ja kulttuurinsa.  

Keskeisiksi kehittämisen kysymyksiksi ikääntyneiden mahdollisuuksia ja haasteita pohdittaessa nousivat osallistuminen, tiedon saatavuus, toimintamahdollisuudet ja tuki niin sanotussa nivelvaiheessa, kuten eläkkeelle siirtymisessä.

Tarvitaan monipuolisia uusia osallistumisen tapoja, joiden avulla tavoitetaan myös ne avun tarvitsijat, joille kodin kynnys on korkea. Tiedon saavutettavuutta varten olisi hyvä luoda sopivia verkkopalveluita, joiden käyttöön saisi myös tukea. Ikääntyneiden toimintamahdollisuuksia voitaisiin kasvattaa muun muassa mahdollistamalla vapaaehtoistyöhön osallistumista. Ikääntyville tulisi tarjota tukea elämän nivelvaiheissa eli muutoskohdissa, joissa riskit saattavat lisääntyä.

Ikääntyneet ihmiset tulisi nähdä myös mahdollisuutena ja voimavarana, ei vain hoidon kohteina. Kokemusosaamista olisi tärkeää hyödyntää muun muassa elämän nivelvaiheissa. Ikääntyneiden tarpeissa on tärkeä ottaa huomioon henkinen hyvinvointi ja sen tukeminen.
 

Yhteiskunnassa vaikuttavat arvot ja asenteet ja niiden muutokset

Kolmanneksi merkittäväksi muutosilmiöksi nousi yhteiskunnassa vaikuttavat arvot ja asenteet ja niiden muutokset. Itsemääräämisoikeuden nähtiin vahvistuvan ja individualismin muuttavan tarpeita yksilöllisemmiksi. Tarve tulla kohdatuksi kokonaisvaltaisesti (holistisesti) uskottiin kasvavan, ei vain niin, että ihminen nähdään jonkin ongelman kautta. Marginalisoituja ryhmiä kohtaan nähtiin asenteiden kovenevan, vaikka valtaväestön päihde- ja mielenterveysongelmiin suhtaudutaan sallivammin. Suhtautuminen huumeisiin saattaa muuttua suvaitsevaisemmaksi, jos esimerkiksi käyttörangaistuksista luovuttaisiin. Tulevaisuudessa erilaisuus hyväksytään ehkä helpommin myös ammattilaisten omassa työssä.

Arvojen ja asenteiden muutokset yhteiskunnassa haastavat järjestöt nostamaan entistä enemmän heikoimmassa asemassa olevien asemaa ja kohdentamaan tukea juuri marginalisoituneisiin ryhmiin ja heidän stigman vähentämiseen, sillä valtaväestön päihde- ja mielenterveysongelmien stigma on jo osin vähentynyt. Jatkossa tarvitaan ylisektorista yhteistyötä, osallisuutta kaikilla toiminnan tasoilla, yhteisöjen valtaistamista ja tukea sekä yhteistä vaikuttamistoimintaa.
 

Yhteistyö, toiminnan konkretisointi ja päällekkäisyyksien karsiminen tulevaisuudessa tärkeää

Työpajoissa kolmeksi tärkeimmäksi muutosilmiöksi nousseet yksinäisyys ja eriarvoistuminen, ikääntyneen väestön mahdollisuudet ja tarpeet sekä yhteiskunnassa vaikuttavat arvot ja asenteet ja niiden muutokset kulkevat rinta rinnan ja limittäin niin, että ne liittyvät ja linkittyvät toisiinsa, sekä vaikuttavat toinen toisiinsa.

Tulevaisuuden toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä pidettiin tärkeänä, että toimintojen päällekkäisyydet tulisi tunnistaa sekä vähentää niitä. Työnjakoa tulisi miettiä uusiksi sen pohjalta. Tiedon jakaminen avoimesti omasta toiminnasta vähentää päällekkäisyyksiä ja lisää mahdollisuuksia hyödyntää jo olemassa olevia tietovarantoja ja toimintamalleja. Työpajaan osallistuneet näkivät, että pelkästä hankemaailmasta täytyy päästä ulos ja luoda pitkäkestoisempia toimintatapoja ja -malleja.

Lisäksi tärkeänä pidettiin, että toiminnan tavoitteet tulisi konkretisoida ja kirkastaa: kenelle tehdään ja mitä tehdään. Pohjaksi olisi hyvä ottaa ajatus, että tehdään mieluummin vähemmän, mutta laadukasta kuin enemmän ja huonoa.

Jokaisessa muutosilmiöstä keskusteltaessa keskeiseksi nousi yhteistyön merkitys. Eri alojen toimijoiden yhteistyö niin, että toimitaan yhdessä yli sektorirajojen. Toimiminen yhdessä tarkoittaa myös enemmän vapaaehtoistyötä, vertaistyötä ja kokemusasiantuntijatyötä. Läheisten ja työn kohteena olevien osallistumisen merkityksen koettiin kasvavan entisestään.

Yhteiskunnan arvojen ja asenteiden muuttuessa päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen ensisijaiseksi tehtäväksi nähtiin huolehtiminen erityisesti heikoimmassa asemassa olevista.

 

Tulevaisuus-työpajaan osallistuneet järjestöt:

A-klinikkasäätiö
EHYT ry
FinFami ry
Mielenterveyden keskusliitto
Pro-tukipiste ry
Raittiuden ystävät ry
Sininauhaliitto ry
Suomen valkonauhaliitto ry
Tukikohta ry