Sote-uudistuksella tavoitellaan kattavia palveluja, kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Digitalisaation avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa asiointia, mutta vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että sote-palvelut ovat kaikkien saatavilla. Teknologian tulisi palvella ihmisten tarpeita.

Kansalaisten kuuleminen on tärkeää kaikessa kehittämistoiminnassa. Esimerkiksi Suomi.fi-sivuston kehittämisessä Väestörekisterikeskuksella on oma käyttäjäyhteisö, jolta kerätään palautetta. Erilaiset asiakasraadit ovat tulleet osaksi kehittämistyötä.

Jääkö kansalaisten ääni kuitenkin ohueksi julkisessa keskustelussa? Paljon tilaa saavat järjestelmät, kustannukset, tietosuoja- ja tietoturvakysymykset – mikä on toki ensiarvoisen tärkeää, koska käsitellään suuria tietomassoja ja arkaluontoisia, yksityisiä tietoja. Yhteisöpalvelu Facebookin tietovuoto herättää huolta sekä päättäjissä että kansalaisissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimushanke, jossa selvitetään korvausmallia sote-keskusten rahoittamiseksi kansalaisten rekisteritietoja analysoimalla, herättää vilkasta keskustelua.

Elämme aikaa, jossa tieto on valtaa, tieto on haavoittuvaa ja tiedosta maksetaan. Samaan aikaan tulisi valaa uskoa siihen, että sähköinen asiointi on turvallista ja tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Voisiko puhetta lisätä myös siitä, mitä kansalaiset tarvitsevat? Koko sote-uudistusta ajatellen kestävimmät ratkaisut löytyisivät siten, että kuultaisiin kansalaisia riittävästi jokaisessa kehitysvaiheessa. Se vie enemmän aikaa, mutta voisi pitkällä aikavälillä olla hyvinkin kannattavaa.

Ongelmistakin puhutaan, se on kehittämisessä välttämätöntä. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti sivuillaan 13.3.2018 ”Sosiaalihuollon sähköisiä palveluja lisättävä ja monipuolistettava”. Kuntalehti uutisoi 21.3.2018 ”’Ei tästä edes keskustella’ – Julkisia palveluja sähköistetään, mutta sosiaalihuolto meinaa unohtua”.

Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miten ja kenen ehdoilla sähköisiä palveluja Suomessa kehitetään – edistävätkö ne tavoitteita tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta? 

A-klinikkasäätiö on teettänyt vuosina 2013, 2015 ja 2017 kansalaiskyselyn, jossa luodataan käsityksiä ja valmiuksia sähköisten palvelujen käytöstä päihteisiin, muihin riippuvuuksiin ja mielenterveyteen liittyen. Vastaajina ovat olleet 18–79-vuotiaat, tiedonkeruukanavana tutkimuslaitoksen online-paneeli ja vastanneita kussakin kyselyssä edustava otos väestöstä eli reilu tuhat. Tutkimussarja antaa suuntaa ja pohtimisen aihetta. Tutkimustuloksia julkistetaan kevään aikana lisää. Tähän kirjoitukseen poimin yhteisiä huolenaiheita.

Tulokset vahvistavat, että kaikenikäisistä kansalaisista löytyy valmiutta asioida verkossa, mutta vain viidennes (22 %) vastaajista arvioi, että edellä mainittuihin teemoihin liittyvää tietoa, tukea ja apua tarjoavat sähköiset palvelut ovat kaikille hyvin saatavilla. Tämä on selkeä haaste koko toimialalle.

Viimeisimmässä kyselyssä selvitettiin myös sote-uudistusta. Lähes puolet (45 %) arvioi, että on merkittävä asia, onko sote-palvelut tuottanut julkinen sektori, yksityinen sektori vai kolmas sektori kuten järjestöt tai yhteiskunnallinen yritys. Vastaajista 37 % arvioi, ettei asialla ole heille merkitystä ja lähes viidennes (18 %) ei osannut arvioida asiaa.

Luottamus on tärkeää niin digitalisaatiossa kuin sotessa. Tutkimussarjassa on selvitetty, mitä tietolähteitä kansalaiset arvostavat eniten liittyen alkoholinkäytön vaikutuksiin ja haittoihin. Kaikkina mittausvuosina valtiollisen tason toimijat, järjestöt ja tiedotusvälineet ovat olleet selvästi arvostetuimpia tietolähteitä. Sote-uudistusta ajatellen kuitenkin mietityttää, miksi niiden kaikkien arvostus on laskenut vuodesta 2013. Valtiollisen tason toimijoilla laskua on ollut 8 prosenttiyksikköä, järjestöillä 20 prosenttiyksikköä ja tiedotusvälineillä 13 prosenttiyksikköä. Suhteessa eniten on laskenut järjestöjen arvostus. Yksityinen sektori ja kansalaiskeskustelut saavat vähemmän arvostusta mutta ovat hieman nostaneet lukujaan. Kuntien arvostus luotettavana tietolähteenä yllä olevassa teemassa on ollut joka tarkastelujaksolla varsin matalalla ja laskenut edelleen vuodesta 2013. Viidennes ei ole osannut ottaa kantaa asiaan.

Mistä on kyse? Ovatko kansalaiset tulleet ylipäätään kriittisemmiksi tietolähteitä kohtaan vai olemmeko me sote-ammattilaiset epäonnistuneet palvelemaan heidän tarpeitaan? Johtuuko järjestöjen arvostuksen lasku siitä, että kolmas sektori jää julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle? Valtionohjaus on lisääntynyt, kuten edellisessä Tietopuun blogissa hyvin kuvataan.

Niin tai näin, tulokset antavat aihetta kysyä joka päivä: Kenelle me tätä työtä teemme ja miten tarkalla korvalla me kuuntelemme kansalaisten tarpeita?   

Päätän toiveikkaaseen mutta kehittämistarvetta kuvaavaan kyselytulokseen. Lähes puolet (48 %) on samaa mieltä väitteestä, että sähköisillä palveluilla voidaan helpottaa tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten päihde-, riippuvuus- ja mielenterveyspalvelujen järjestämistä Suomessa. Kuitenkin lähes neljännes (23 %) on eri mieltä asiasta. Vain 9 % ei osaa arvioida asiaa, joten voidaan sanoa, että tästä asiasta kansalaisilla on selkeä mielipide.

¹⁾ A-klinikkasäätiön tilaamaa tutkimussarjaa ovat tehneet Taloustutkimus (2013, 2015) ja Kantar TNS (2017).

Pirkko Hakkarainen
verkkopavelupäällikkö, A-klinikkasäätiö

Tutustu myös Tietopuussa

Opinnäytetyö: A-klinikkasäätiön matalan kynnyksen sähköisiin palveluihin ohjautumisen kehittäminen

Tutkimustiivistelmä: Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana

Blogi: Kokemuksenvarainen sähköisen palvelun kehittäminen päihde- ja mielenterveystyössä

Blogiarkisto »