Myönnän. Ensimmäinen ajatukseni kuultuani tuoreeltaan rahapelien Mekassa Las Vegasissa 2.10.2017 tapahtuneesta joukkoampumisesta oli, että ampuminen todennäköisesti tavalla tai toisella kytkeytyy ongelmapelaamiseen. Heti perään ajattelin, että olenko ammattini puolesta liiankin herkistynyt näkemään ongelmapelaamista myös siellä, missä sitä ei ole.

Vegasin tapahtumista uutisointia seuratessa kiinnitin myöhemmin huomiota siihen, että vaikka ampujan taustojen ja tapahtuneeseen mahdollisesti vaikuttaneiden tekijöiden selvittäminen ja pohdinta muilta osin oli vilkasta, tuntui siltä kuin ampujan mahdollisesta peliongelmasta oltaisiin suorastaan haluttu vaieta.

Jäin pohtimaan, mistä tämä johtuu. Itse pelaamisesta ei kuitenkaan vaiettu. Ampujasta piirrettiin kuvaa rahapelaamisen harrastajana tai siihen intohimoisesti suhtautuvana henkilönä, mistä kertoi mm.  asuinpaikka-, puoliso- ja vapaa-ajan vieton valinnat, jotka kytkeytyivät pelaamiseen ja ampujan suunnitelmat ammattipelaajaksi ryhtymisestä. Annettiin ymmärtää, että ampuja Steven Paddock oli ”hyvä pelaaja”.

Traagisten tapahtumien yhteydessä olisi usein hyväkin pidättäytyä turhasta spekuloinnista ja keskittyä faktoihin. Selvää on myös, että mitään yhtä tekoa selittävää tekijää ei tämänkaltaisiin tapahtumiin löydy. Tässäkään yhteydessä media ei näin kuitenkaan toiminut. Taustoja ja mahdollisia motiiveja lähdettiin pohtimaan laajasti välittömästi tapahtuneen jälkeen, enkä usko, että media hienotunteisuuttaan on jättänyt spekulaation ampujan mahdollisen peliriippuvuuden yhteydestä tapahtumiin käsittelemättä.

Mahdollisia hiljaisuuteen vaikuttavia tekijöitä voi olla useita. Las Vegasin peliteollisuus on varmasti tehnyt kaikkensa sen eteen, ettei rahapelaamisen ja Las Vegas-instituution imago ja rahavirrat kärsisi tapahtuneesta. Tässä olisi ainakin salaliittoteoreetikolle aineksia selityksille. Nostan kuitenkin tähän hiljaisuutta todennäköisesti osaltaan selittäviksi tekijöiksi kaksi pelihaittojen parissa työskenteleville arkisen tuttua asiaa: peliongelmailmiön huono tunnettuus ja harhaanjohtavat pelaamisen edistämistoimet, jotka osaltaan mystifioivat rahapelaamista ja peliongelmailmiötä ja edesauttavat edellisen asiantilan pysyvyyttä.

Tragediasta uutisoinnissa kävi selväksi se, että media ja suuri yleisö ei tunne rahapeli- ja pelihaittailmiötä riittävästi. Se meni siihen samaan lankaan, joka pelaajille on viritetty osana pelaamisen edistämistoimia ja tässä tapauksessa tarkemmin kasinoiden vip-ohjelmia, joiden yksi ja ainoa tarkoitus on houkutella pelaajia pelaamaan lisää ja sitä kautta saada enemmän tuottoa. Ampuja nautti makeimmista hedelmistä, joita Las Vegasin vip- ja lojaalisuusohjelmat tarjoavat: ilmaisia hotellihuoneita, parasta mahdollista palvelua, ilmaista ruokaa ja juomaa jne.

Lojaalisuusohjelmat kannustavat suoraan pelaamaan lisää, mutta niihin sisältyy haittojen kannalta myös yksi toinen merkittävä ongelmapelaamiseen keskeisesti liittyvä elementti: ne vahvistavat ongelmapelaamisen syntyyn vaikuttavaa väärää uskomusta omista pelitaidoista. Vip-asiakkaalle tahdotaan viestiä: olet hyvä pelaaja, pelaa lisää, palkitsemme sinut siitä. Todellisuudessa vip-asiakkuus ei kuitenkaan millään tavalla liity pelaajan taitoihin, vaan kasinoiden vip-statuksen saa ainoastaan pelaamalla isolla rahalla.

Ampujan itsensä kerrotaan harkinneen ammattipelaajan uraa. Toisaalla on kerrottu, että hän pelasi lähinnä raha-automaatteja, valtavilla summilla. Jokainen rahapelikenttää tunteva tietää, että ammattimainen raha-automaattipelaaminen on sula mahdottomuus ja ammattimaisesta raha-automaattien pelaamisesta haaveileva henkilö on pahasti ongelmapelaamiseen keskeisesti liittyvien väärien uskomusten vallassa.

Näitä vääriä uskomuksia esiintyi myös ainakin yhdysvaltalaisilla toimittajilla, sillä useassa jutussa korostettiin Paddockin erityistä taitoa pelata raha-automaatteja. Media astui siis siihen samaan lankaan, jota myös pelaajille vip-etujen kautta tarkoituksellisesti tarjoillaan: mielikuvaan siitä, että olet hyvä pelaaja.

Rahapelaamiseen liittyy niin haitallisesti kuin haitattomasti pelaavilla suuri määrä vääriä uskomuksia, jopa taikauskoista käytöstä. Pelinkehittäjät ja peliteollisuus heittävät aktiivisesti vettä kiukaalle vahvistaakseen näitä uskomuksia, joista epärealistiset käsitykset omista pelitaidoista tai vaikutusmahdollisuuksista jonkin tietyn rahapelin kulkuun ovat keskeisiä elementtejä.

Suomessakin käydään parhaillaan keskustelua Veikkauksen toiminnasta ja siitä, millaista käytännössä olisi vastuullisen rahapelipolitiikan toteutus, kun puhutaan pelaajien kysyntään vaikuttamisesta. Vegasin kaltaiset täysin vastuuttomat lojaalisuusohjelmat eivät luonnollisesti kuulu suomalaiseen rahapelipolitiikan toteutukseen. Täysin vierasta tämän tyyppinen pelaamisen edistäminen ei kuitenkaan ole Suomessakaan. Veikkauksellakin on omat etuasiakasohjelmansa, kasinolla vip-statuksia ja virheelliset käsitykset pelien toimintalogiikasta ja omista pelitaidoista kukoistavat meilläkin.  

Rahapelien toimintalogiikan ja voittomahdollisuuksien tuntemusta kutsutaan pelisivistykseksi. Sitä tarvitaan meilläkin lisää. Oli Steven Paddockilla peliongelma tai ei ja riippumatta siitä, kytkeytyikö se osaksi traagisten tapahtumien kulkua, tietoisen pelaamisen lisääminen on yksi tärkeä osa keinovalikoimaa, jolla pelihaittoja voidaan ehkäistä ja saattaa kansalaiset ja media paremmin tietoiseksi pelihaitoista ilmiönä.

Mari Pajula
Kirjoittaja on työskennellyt vuodesta 2009 yksikön päällikkönä Peluurissa ja Peliklinikalla ja siirtyy 1.11.2007 alkaen sosiaali- ja terveysministeriöön erityisasiantuntijaksi.

Tutustu myös Tietopuussa

Blogi: Suomalaisen rahapelimonopolin tulevaisuus ja sääntelyn mahdollisuudet

Tutkimustiivistelmä: Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit: Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen

Tutkimustiivistelmä: Suomalaisten rahapelaaminen 2019

Blogiarkisto »