Kilpailutusta vai kumppanuutta: Päihde- ja mielenterveys- asiakkaille järjestettävät sosiaali- ja terveyspalvelut 

Vuoden 2020 eettinen foorumi käsitteli päihde- ja mielenterveyspalveluiden kilpailutusta. Foorumin taustalla oli päihdetyön eettisen toimikunnan huoli siitä, miten kilpailutukset vaikuttavat päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuuteen, jatkumoihin ja laatuun. Lisäksi pohdittiin, voisiko päihde- ja mielenterveyspalvelut järjestää muulla tavalla kuin nyt. 

Johanna Sammalmaa avasi puheenvuorossaan kilpailutusten kriteerien muutoksia ja hankintalainsäädännön mahdollisuuksia laadun hankinnalle. Taina Schneiderin esityksessä tuotiin esiin yhteistyön ja osallisuuden tapoja päihde- ja mielenterveyspalvelujen hankinnassa. Mika Pyykkö kertoi vaikuttavuusinvestoinnista yhtenä yhteistyön muotona. Markku Pekurinen tarkasteli aihetta terveystaloustieteen näkökulmasta pohtien säästöjen ja terveyden suhdetta. Kokemusasiantuntija Yrjö Kumpulan puheenvuoro taas valotti palvelumuodon merkitystä palvelunkäyttäjälle. Lisäksi webinaarissa kuultiin Visa Pitkäseltä Kelan kokemuksista kuntoutuksen hankinnassa sekä Mikko Tammisen päivään virittelevä puheenvuro. Lue poimintoja keskeisistä sisällöistä tai katso webinaarin tallenne 

Palvelujärjestelmä muuttuu - kantaako ihmisarvo?

A-klinikkasäätiön eettisen toimikunnan 30-vuotisjuhlavuoden (2015) foorumin keskeinen kysymys oli, miten jokainen saa tarvitsemansa avun muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Foorumissa käsiteltiin päihdetyön asiakaslähtöisiä innovaatioita, jotka ovat keskeisiä palvelujärjestelmän eettisyydelle. Aiheita tarkasteltiin asiakkaiden, palvelurakenteiden ja hankintakäytäntöjen näkökulmasta. Esittelyssä olivat: palvelumuotoilun hyödyntäminen, asiakkaiden vertaistoiminta ja helposti saavutettavat verkkopalvelut. Palvelumuotoilun keinoin voidaan lisätä asiakasymmärrystä ja palvelun käyttäjän osallisuuden kokemusta. Päihdehuollossa on pitkät perinteet asiakkaiden, subjektiivisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Vertaistoiminta antaa osallistujille motivaatiota, tukea ja lisää luottamusta palveluihin ja ammattilaisiin. Tarpeellisuuden kokemukset ja ihmisarvoiset kohtaamiset lisäävät osallisuutta ja elämänhallintaa. Samalla terveyshaitat, rikollisuus ja sosiaalisen syrjäytymisen kierre vähenee. Foorumin puheenvuorot ja esitykset (pdf).
 

Eettinen kysymys päihdetyölle

Rauno Mäkelä kysyy blogissaan: Miksi vain osa päihdeongelmaisista on hoidon piirissä? Ja jatkaa: Ajatus omaehtoisesta hoidosta on ihailtava. Se kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Kuitenkin vain pieni osa ongelmaisista käyttää hoitopalveluja. Onko hoidossa jotain vikaa vai onko syy ongelmaisissa itsessään? Kenties päihdehoitopaikoilla on jokin negatiivinen leima. Kenties arvioidaan väärin ihmisten itsemääräämiskyky päihdeasioissa. On syytä epäillä, että päihdyttävät aineet vaikuttavat aivoihin niin, että kyky arvioida omaa hoidon tarvetta menee epäkuntoon. Pitäisikö vanhat pakkohoitokeinot ottaa toisinaan käyttöön vai mikä avuksi? Lue lisää Blogista.
 

Antiikin ja nykypäivän alkoholin käytön etiikkaa

Antiikin ja nykypäivän alkoholin käytön etiikkaa tarkastelevassa Filosofian pro gradu –tutkielmassa (2015) kysytään ”Onko viini viisasten juoma?” Antiikin Kreikan filosofeilla oli vakaat käsitykset alkoholin kohtuukäytön hyväksyttävyydestä ja hillittömän käytön paheellisuudesta. Kohtuullisuus liittyi ihmisen sisäiseen kontrolliin ja hyveellisyyteen. Niitä piti harjoittaa koko elämän ajan, jotta tulisi lopulta viisaaksi ja onnelliseksi. Hillittömät eivät pitäneet siitä, että heitä kontrolloitiin ja moitittiin. Nykyaikaan tultaessa alkoholin käytön etiikka on muuttunut tuskin lainkaan. Hillittömiä saa estottomasti moittia. Ulkoisesta kontrollista ei tykätä. Sisäinen kontrolli ja hyve-etiikka jäävät usein ajatuksen asteelle, kun ihmiset ”sortuvat” yhteiskunnan tyrkyttämiin nautintoihin. Tutkielman tekijä on A-klinikkasäätiön eläkkeellä oleva johtava ylilääkäri Rauno Mäkelä. Tutkielma on luettavissa Tampereen yliopiston verkkosivuilta. 
 

Päihdekuntoutuksen käyttö rikoseuraamusten osana

Päihdekuntoutuksen käyttöä rikoseuraamusten osana voisi edistää kehittämällä sitä yhteiskunnallisen sovittelun muotona. Rikoseuraamusjärjestelmä on kuitenkin valikoiva: yhdyskuntaseuraamuksiin voidaan tuomita vain sellaiset henkilöt, joilla on riittävä elämänhallinta ja aineelliset edellytykset, joten huono-osaisimmat päätyvät vankilaan. Keskeisimmät tavoitteet sosioekonomisten ja terveyteen liittyvien erojen kaventamisesta jäävät toteutumatta juuri niissä väestöryhmissä, joissa pienilläkin toimenpiteillä olisi saavutettavissa suurin rajahyöty. Lisää aiheesta Kaukosen ja Tourusen artikkelissa Haaste-lehdessä.
 

Arvotyöskentely hoito-organisaation kehittämisvälineenä

Arvotyöskentelyssä käydään keskustelua työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa siitä, miten organisaation arvot näkyvät sen arjen toiminnassa. Käydyt keskustelut avaavat arvoja ja sitä, miten ne näkyvät käytännön toiminnassa. Arvojen mukainen toiminta on päihde- ja mielenterveystyössä eräänlainen oletusarvo. Jos se ei ole arvojen mukaista, se herättää kiukkua ja tunteita epäreiluudesta. Hoitoyhteisössä toteutettu arvotyöskentely voi tuottaa terapeuttista ja kuntouttavaa lisäarvoa: olemme samalla puolella. Oheisessa artikkelissa kuvataan lyhyesti niitä menetelmiä, joilla arvojen ja käytännön hoitotyön suhdetta työstettiin Järvenpään sosiaalisairaalan eri yksiköissä vuosina 2012 ja 2013.  Lue Weckrothin ja Ikosen artikkeli arvotyöskentelystä (pdf).