Olet täälläEtusivu Pelaaminen

Pelaaminen

JAA SOMESSA

Tieteen päivät: Riippuvuuden rajalla – riski, rohkeus ja uhkarohkeus -sessio 9.1.2019 Hki

Paikka: Pieni juhlasali, Helsingin yliopiston päärakennus

Tieteen päivillä järjestettävässä sessiossa lähestytään riippuvuuskeskustelua epätavallisista näkökulmista. Totuttuja ajattelumalleja ravistellaan ja yksinkertaisia totuuksia kyseenalaistetaan. Huomio keskittyy tavanomaisten kansanterveys- ja yksilönäkökulmien sijaan politiikkaan ja kulttuuriin.

Session puheenjohtajana toimii professori Pauliina Raento Tampereen yliopistosta.

Kokemuksia Turun A-klinikan peliriippuvaisten ryhmästä

Julkaisun nimi: 
Kokemuksia Turun A-klinikan peliriippuvaisten ryhmästä
Tekijä: 
Palmberg, M.
Julkaisumuoto: 
Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö
Ingressi: 

Peliriippuvaisten vertaisryhmä tukee osallistujien kuntoutumista sekä pelaamisen vähentämistä.

Julkaisuvuosi: 
2018
Julkaisun tiedot: 

Vaasan ammattikorkeakoulu, sosiaaliala

Lyhyt kuvaus: 

Opinnäytetyössä tarkastellaan Turun A-klinikalla järjestetyn peliriippuvaisten ryhmän vaikutuksia siihen osallistuville. Tutkimuksessa kartoitettiin ryhmään osallistuneen kokemuksia, näkemyksiä sekä mahdollisia kehittämisideoita ryhmästä. Näin ryhmäläisille annettiin mahdollisuus palautetteenantoon ja Turun A-klinikka sai arvokasta tietoa tulevaisuuden ryhmien kehittämistä ajatellen.

Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui viisi ryhmäläistä. Ryhmän alussa toteutettiin alkukysely, jonka pohjana käytettiin eläytymismenetelmää. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa ryhmään osallistujan mahdollisia odotuksia ja pelkoja ryhmään liittyen. Ryhmän lopussa haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna ja ne purettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ilmaisut teemoiteltiin ja havainnollistettiin kuvioiden avulla. Teoriaosuus käsittelee rahapelaamista, rahapeliriippuvuutta sekä sen syntyä, tunnuspiirteitä ja hoitoa.

Tutkimustulokset osoittavat ryhmän toimineen hyvin ja se on tukenut osallistujia kuntoutumisessa sekä pelaamisen vähentämisessä. Tärkeimpinä seikkoina esiin nousi rahapeliriippuvuudesta ja kokemuksista keskusteleminen sekä vertaistuen merkitys. Ryhmä koettiin onnistuneena, kun siellä pystyi avoimesti kertomaan oman tarinansa ilman syyllistämistä tai moralisointia. Tärkeänä koettiin keskustelujen ja vertaistuen lisäksi ryhmään sitoutuminen sekä rehellisyys niin itseä kuin muita kohtaan. Kehittämistä nähtiin ryhmään osallistujien valinnassa, lisäksi toivottiin sitoutuneempia ryhmäläisiä. Ryhmäläisiä tulisi kannustaa keskustelemaan, mutta samalla toivottiin, että ryhmän säännöistä pidettäisiin kiinni, eli kun yksi puhuu, muut kuuntelevat. Pääsääntöisesti ryhmään oltiin erittäin tyytyväisiä ja ryhmän vetäjät saivat paljon kiitosta ammattitaitoisesta toiminnastaan.

avaa linkki tästä

Uudesta alkoholi-, tupakka, huume- ja rahapelitiedosta virtaa ehkäisevään työhön alueilla ja kunnissa -yhteistyöseminaari 6.11.2018

Paikka: THL, Mannerheimintie 166, Helsinki, A-talon pääsisäänkäynti, salit 1-3

Miltä näyttävät päihdeolot Suomessa vuonna 2018? Mihin kunnissa ja alueilla kannattaa panostaa suunnan kääntämiseksi? Seminaarin tavoitteena on tarjota tuoretta tutkittua alkoholi-, tupakka, huume- ja rahapelitietoa päätösten tueksi tulevissa maakunnissa.

Tilaisuus on suunnattu ehkäisevän päihdetyön toimijoille, viranomaisille ja yleishyödyllisille yhteisöille kansallisesti, alueilla ja kunnissa. 

AHTS: Ketä autat pelaamalla? Rahapelien voittajat ja häviäjät Euroopassa -seminaari 9.10.2018

Paikka:  Säätytalo, Snellmaninkatu 9-11, Helsinki.

Aamiaisseminaari 29.6.: Valinnanvapaus, huumetilanne ja rahapelipolitiikka, Hki

Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki 

Jos soteuudistuksen valinnanvapaus toteutuu suunnitellun laajuisena, se voi asettaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujat eriarvoiseen asemaan muiden kanssa - mikä ratkaisuksi? Rahapelit saavat olla julkisessa keskustelussa rauhassa - miksei aihe ole jo politisoitunut? Lisäksi aiheena ovat huumeet sekä perustelut yli 20 vuoden takaisen huumausainestrategian päivitystarpeille.

Ajanvieterahapelaamisen tuottaminen ja kuluttaminen 1900-luvun Suomessa

Tutkimuksen nimi: 
Ajanvieterahapelaamisen tuottaminen ja kuluttaminen 1900-luvun Suomessa
Production and consumption of recreational gambling in twentieth-century Finland
Tekijä: 
Riitta Matilainen
Viitetiedot: 

Publications of the Faculty of Social Sciences 63 (2017)/Economic and Social History/University of Helsinki, Finland.

Julkaisuvuosi: 
2017
Ingressi: 

Rahapelaaminen ja rahapelimainonta on nykyään läsnä kaikkialla suomalaisessa arkielämässä, vaikka vain alle sata vuotta sitten tavara-arpajaiset olivat ainoa laillinen rahapelaamisen muoto. Maailmanlaajuisestikin ajatellen rahapelaaminen laillistettiin Suomessa melko varhain 1920-luvulta lähtien vuoden 1889 ”rahapelikieltolain” jälkeen eikä rahapelimainontaa ole juurikaan rajoitettu

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena on keskittyä lailliseen ja kaupallistettuun ajanvieterahapelaamiseen sekä ei-ongelmallisiin rahapelaajiin. Aikaisemmassa tutkimuksessa painopiste on ollut rahapeliongelmissa ja rahapeliongelmaisissa. Tutkimuksen aikajänne on 1800-luvulta nykypäivään, mutta siinä keskitytään lähinnä 1900-lukuun.
Tutkimuksessa kysytään, mikä on rahapelaamiseksi ymmärretyn ilmiön kulttuurinen, sosiaalinen ja historiallinen paikka tietyssä ajassa ja paikassa (tässä tapauksessa suomalaisessa yhteiskunnassa 1800–2000-luvuilla). Miten rahapelaamisesta ja siihen liittyvistä diskursseista ja käytännöistä on tullut sitä mitä ne ovat nykyään ja sitä miten ne nykyään koetetaan? Miksi ja miten rahapelaaminen kesytettiin ja kesyyntyi osaksi suomalaista elämänmenoa? Mikä on ollut rahapelaamisen sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen merkitys sen harjoittajille? Mitä rahapelaaminen voi kertoa suomalaisen yhteiskunnan historiasta ja muutoksista?
Tutkimuksen teoreettisena tavoitteena on ottaa osaa kansainväliseen keskusteluun rahapelaamisen historiallisesta paikasta, rahapelaamisen kesyttämisen ja kesyyntymisen prosesseista sekä rahapelaamisesta kulutuksena länsimaisissa yhteiskunnissa 1800–2000-luvuilla. Väitöskirja osoittaa myös dispositiivi-käsitteen, vertailevan näkökulman sekä muistitietoaineistojen hyödyllisyyden kansainvälisessä rahapelipelitutkimuksessa.

Tutkimuksen toteutus
Tavoitteena on Michel Foucault’n dispositiivi -käsitettä apuna käyttäen tutkia rahapelaamiseen liittyviä diskursseja ja käytäntöjä. Tutkimuskysymyksiin vastataan laadullisen aineiston avulla. Rahapelaamisilmiötä tutkitaan niin rahapelaamisen tuottamisen (rahapelaamisen sääntely, rahapelioperoijat, rahapelaamisen teknologiset muutokset) kuin rahapelaamisen kuluttamisenkin kannalta (rahapelaajat).
Aineistoina on käytetty komiteanmietintöjä, sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita, Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) arkistomateriaaleja, erilaisia muistitietokokoelmia, suomalaista kaunokirjallisuutta sekä auto-etnografista havainnointia. Päämetodina on historiallinen näkökulma, jossa käytetään erityyppisiä ja usein myös sirpaloituneita lähteitä, ja kiinnitetään huomioita lähteiden relevanssiin, luotettavuuteen ja paikkansa pitävyyteen. Käytetyt pitkittäis- ja laadulliset metodit mahdollistavat muutoksen tutkimisen.
Kyseessä on englanninkielinen artikkeliväitöskirja, joka koostuu viidestä vuosina 2010–2016 julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta.

Keskeiset tulokset
Tutkimuksen tuloksena suomalaisen rahapelaamisen historia voidaan jakaa kolmeen dispositiiviin: kieltolakidispositiiviin, yhteisen hyvän dispositiiviin ja riskidispositiiviin. Nämä dispositiivit kuvaavat miten eri aikoina ja eri tilanteissa suomalaisessa yhteiskunnassa on vastattu rahapeliilmiön aiheuttamaan ”ongelmaan”. Dispositiivit paljastavat miten rahapelaamista on ymmärretty, harjoitettu ja säännelty eri aikoina. Dispositiivit kertovat myös suomalaisen rahapelaamisen muutoksesta. Kansainvälisessä vertailussa rahapelaaminen laillistettiin ja kesytettiin Suomessa ajallisesti melko varhain ja poikkeuksellisen onnistuneesti. Erityisesti Suomen valtiolla on ollut ainutlaatuinen rooli rahapelaamisen kesyttämisessä: Rahapelaamisesta tuli hyvän kansalaisuuden symboli valtion edistäessä aktiivisesti sitä monin eri tavoin.

Johtopäätökset
Suomalaiset rahapelidispositiivit kertovat erilaista tarinaa kuin rahapelitutkimusta hallitseva anglo-amerikkalainen (historiallinen) rahapelitutkimus: Rahapelaamisen laillistaminen, kesyttäminen, sosiaalinen hyväksyttävyys ja paikka suomalaisten arkielämässä muun muassa rahapeliautomaattien hajasijoittelun ja kattavan mainonnan takia on ollut kansainvälisesti tarkasteltuna ajallisesti varhaista ja poikkeuksellisen onnistunutta.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Jokaisen rahapeliongelmaisten kanssa työskentelevän kannattaa tutustua suomalaisen rahapelijärjestelmän ja -kulttuurin erityispiirteisiin, jotta hän voi ymmärtää rahapeliongelmaisia. Rahapeliongelma ja kokemus siitä määräytyvät kulttuurisesti: On hyvä tietää, mikä on suomalaisessa rahapelikulttuurissa ”normaalia” pelaamista ja mikä ei, jotta voi ymmärtää rahapeliongelmia ja niiden vakavuutta. Tietämys erilaisten rahapelikulttuurien ja -käytäntöjen historiallisista juurista antaa myös aseita kyseenalaistaa luonnollisilta ja ”oikeilta” tuntuvia käsityksiä rahapelaamisesta. Rahapelaamisessa on kyse omaan aikaansa ja paikkaansa sidotusta toiminnasta, jota voidaan ja jota pitää tarvittaessa muuttaa.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Referoijan nimi: 
Riitta Matilainen

Problem gamblers and money: Unbalanced budgets and financial recovery

Tutkimuksen nimi: 
Problem gamblers and money: Unbalanced budgets and financial recovery
Problem gamblers and money: Unbalanced budgets and financial recovery
Tekijä: 
Maria Heiskanen
Viitetiedot: 

Publications of the Faculty of Social Sciences, 2017 (64), http://hdl.handle.net/10138/228528

Julkaisuvuosi: 
2017
Ingressi: 

Rahapeliongelma on pelaajan arjessa usein voimakkaasti myös taloudellinen ongelma. Raha ottaa uusia rooleja, kun pelaamiseen kuluu enemmän rahaa ja siitä aiheutuu puutteita muilla elämänalueilla. Näitä puutteita paikataan usein haavoittavilla keinoilla hankkia lisää rahaa. Rahapeliongelmien vakavuus ja niistä selviäminen liittyy pelaajan työ- ja taloustilanteeseen.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia rahan eri rooleja ongelmapelaajien arjessa sekä heidän mahdollisuuksiaan taloudelliseen toipumiseen. Rahapeliongelmien tarkastelu rahan, talousvaikeuksien ja sosiaalipalveluiden näkökulmista avaa uusia mahdollisuuksia ehkäisyn ja hoidon kehittämiselle.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksessa haastateltiin 17 henkilöä, jotka olivat kokeneet oman pelaamisensa vuoksi ongelmia. Haastatteluista analysoitiin rahan eri merkityksiä pelaajien arjessa. Lisäksi tutkittiin pelaajien reittejä taloudelliseen toipumiseen rahapeliongelmasta. Sosiaalijohtajien sähköpostihaastatteluilla (11) kerättiin tietoa siitä, miten rahapeliongelma sosiaalipalveluissa ymmärretään ja kohdataan, ja millaista taloudellista ja sosiaalista apua on saatavilla. Yhdessä osa-artikkelissa tarkasteltiin suomalaisten rahapelikulutusta väestötasolla: millaisia rahapelaajien ryhmiä Suomessa on.

Keskeiset tulokset
Väestökyselyn perusteella löydettiin kuusi erilaista rahapelaajien ryhmää. Suurin oli silloin tällöin lottoa pelaavien ryhmä. Ongelma- tai riskipelaaminen oli yleisintä miesvaltaisissa ryhmissä, joissa pelattiin rahapeliautomaatteja, urheiluvedonlyöntiä tai paljon erilaisia pelejä rinnakkain. Tulosten mukaan yksittäisten pelien riskiarvioinnin lisäksi on tärkeää tarkastella eri pelien kokonaisuutta pelaajan arjessa.
Pelaajien taloudelliset ja sosiaaliset asemat liittyvät siihen, millaisiin taloudellisiin ongelmiin he ajautuvat ja miten he niistä selviävät. Rahapeliongelma ei siis ole (vain) samanlainen mielenterveysongelma kaikilla: koska pelaamiseen tarvitaan rahaa, rahan menettämisen ja lisärahan hankkimisen tavat määrittävät kunkin rahapeliongelman luonnetta. Käytettävissä oleva raha määrittää myös pelaamisen intensiteettiä, ja esimerkiksi palkkapäivinä panokset voivat olla korkeammat kuin muulloin. Keinot hankkia lisää rahaa vaihtelevat lainoista varastamiseen ja saattavat siis olla hyvin haavoittavia pelaajan arjen ja itseymmärryksen kannalta. Riippuvuuden kuvataan kohdistuvan yhtä voimakkaasti rahan hankkimiseen kuin pelaamiseen. Lopulta pelaajat näkevät pelaamisen ainoana vaihtoehtona saada niin paljon rahaa, että voisivat ratkaista syntyneet talousongelmat. Muodostuu kierre, jonka katkaiseminen on vaikeaa.
Sosiaalijohtajien näkemyksen mukaan rahapeliongelma on sosiaalinen ongelma, joka muodostuu esimerkiksi taloudellisen eriarvoisuuden yhteydessä: pelaaminen nähdään ratkaisuksi elintason korottamiseksi. Rahapeliongelma jää sosiaalipalveluissa muiden ongelmien varjoon ja sen tunnistaminen on vaikeaa. Taloudellista tukea pelaajille on kuitenkin saatavilla. Osa tutkimukseen osallistuneista pelaajista oli saanut esimerkiksi toimeentulotukea toipumisen yhteydessä. Tärkeää olisi ajoittaa taloudellinen tuki siten, että se ei ruokkisi rahapeliongelmaa.

Johtopäätökset
Rahapeliongelmien tunnistamista erityisesti sosiaalipalveluissa olisi tehostettava. Säännöllinen kysyminen pelaamisesta saattaisi tuoda ongelman esiin esimerkiksi velkaantumisen taustalta.
Rahapeliongelman ymmärtäminen talousongelmana sen rinnalla, että se nähdään mielenterveysongelmana, olisi tärkeää sen ehkäisyn ja hoidon kehittämisen kannalta. Taloudellinen kyvykkyys, ihmisten kyvyt ja mahdollisuudet taloudelliseen toimintaan, tarjoaa yhden viitekehyksen rahapeliongelmalle. Sekä talousosaaminen että taloudellinen tilanne liittyvät rahapeliongelman kehittymiseen ja siitä selviämiseen.
Rahapeliongelmaan liittyy kontrollin menetys, ja käytettävissä olevan rahan määrällä saatetaan pyrkiä hallitsemaan myös pelaamista. Käyttörahojen siirtäminen toisen haltuun saattaa hillitä pelaamista, mutta olisi hyvä sopia säännöt tällaisissa järjestelyissä, jotta ne eivät kuormita esimerkiksi parisuhdetta liikaa.
Raha on rahapelaamisessa samaan aikaan kaikki ja ei mitään: pelaamiseen tarvitaan rahaa, mutta pelin sisällä raha menettää merkityksensä. Peliraha on kuitenkin aina arjen rahaa, ja siksi olisikin tärkeää kiinnittää huomiota siihen mistä pelattu raha on pois ja miten sitä hankitaan lisää.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Tutkimus tuo esiin tarpeen kehittää rahapeliongelman tunnistamista eri palveluissa. Pelaajat tarvitsevat tukea myös taloudelliseen toipumiseen pelaamisen lopettamisen rinnalla, ja tässä on otettava huomioon pelaajien erilaiset taloudelliset tilanteet. Palveluissa on myös tuettava perheiden ratkaisuja käyttörahojen siirtämisestä väliaikaisesti toisen haltuun. Pelaaminen saattaa sotkea mahdollisesti jo ennalta vaikean rahasuhteen, ja toipumisen yhteydessä onkin tehtävä työtä myös rahakäsitysten ja taloudellisen kyvykkyyden kanssa.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Referoijan nimi: 
Maria Heiskanen

Riitta Matilainen: Suomalaisen rahapelikulttuurin erityispiirteiden tunteminen tarpeen rahapeliongelmaisten auttamisessa

Elämme Suomessa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa rahapelaaminen on läsnä kaikkialla arkielämässä eikä rahapelaamista tai sen mainontaa voi oikein paeta, vaikka niin tahtoisikin.  Näin on itse asiassa ollut Suomessa jo pitkään. Maailmanlaajuisestikin ajatellen rahapelaaminen laillistettiin Suomessa melko varhain 1920-luvulta lähtien vuoden 1889 ”rahapelikieltolain” jälkeen eikä rahapelimainontaa ole juurikaan rajoitettu. 

THL: Tutkimuksesta käytäntöön – ja takaisin. Mitä uutta päihdetutkimuksesta? -seminaari 13.12.2017 Hki

Jo kolmatta kertaa THL:n järjestetämässä seminaarissa kuullaan uusimpia tuloksia päihde-, tupakka- ja rahapelitutkimuksesta. Tällä kertaa ääneen pääsevät myös käytännössä tutkimustuloksia hyödyntävät toimijat niin ministeriöissä kuin kunnissakin: millaisiin tarpeisiin tutkimus on onnistunut vastaamaan ja millaisia erilaisia tarpeita kentältä nousee, joista tutkimusta edelleen kaivattaisiin. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu THL:n sivuilla.

9.-luokkalaisten nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen sekä niihin vaikuttavat tekijät

Tutkimuksen nimi: 
9.-luokkalaisten nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen sekä niihin vaikuttavat tekijät
Ulkomaalaistaustaisten 9.-luokkalaisten nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen – Eurooppalaisen koululaiskyselyn tuloksia vuodelta 2015
Tekijä: 
Johanna Järvinen-Tassopoulos & Kirsimarja Raitasalo
Viitetiedot: 

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54 (3): 184-195

Julkaisuvuosi: 
2017
Ingressi: 

Suomalaistaustaiset nuoret käyttävät ulkomaalaistaustaisia yleisemmin alkoholia, kannabiksen käyttö on yleisintä ulkomaalaistaustaisilla pojilla. Kavereiden päihteiden käyttö ja runsas vapaa-ajanvietto kaveripiirissä lisäsivät sekä poikien että tyttöjen päihteiden käytön todennäköisyyttä niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustausillakin nuorilla.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena oli verrata ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten 9.-luokkalaisten alkoholin käyttöä, kannabiskokeiluja, tupakkatuotteiden käyttöä ja rahapeliautomaateilla pelaamista. Lisäksi tavoitteena oli selvittää päihteiden käyttöön ja rahapelaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä.

Tutkimuksen toteutus
Aineisto kerättiin keväällä 2015 suomalaisista kouluista (n=258) 4049 oppilaalta (ulkomaalaistaustaisia n=135) eurooppalaista koululaisten päihteiden käyttöä koskevaa kyselytutkimusta varten (ESPAD) varten. Ulkomaalaistaustaiset nuoret olivat pääasiassa venäläis-, virolais-, somalialais- tai irakilaistaustaisia. Aineiston tilastollisessa analyysissa käytettiin ristiintaulukointia, χ²-testiä ja logistista regressioanalyysia otanta-asetelma huomioiden.

Keskeiset tulokset
Alkoholin käyttö oli yleisempää suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa. Kannabiksen ja vesipiipun käyttö oli yleisempää erityisesti ulkomaalaistaustaisten poikien keskuudessa. Kavereiden päihteiden käyttö ja runsas vapaa-ajanvietto kaveripiirin kanssa lisäsivät sekä poikien että tyttöjen päihteiden käytön todennäköisyyttä. Kavereiden kannabiksen käytöllä oli voimakkaampi vaikutus ulkomaalais- kuin suomalaistaustaisten nuorten omaan kannabiksen käyttöön. Poikien viikoittaisessa rahapeliautomaattien pelaamisessa ei ollut eroja, mutta ulkomaalaistaustaisten tyttöjen pelaaminen oli merkitsevästi yleisempää kuin suomalaistaustaisilla tytöillä.

Johtopäätökset
Päihteiden käyttöön ja rahapelaamiseen yhteydessä olevat tekijät ovat pitkälti samoja kaikilla nuorilla. Jos päihteiden käyttöön liittyviä riskejä pidettiin suurina, se pienensi päihteiden käytön riskiä sekä pojilla että tytöillä. Jos vanhemmat tiesivät lastensa perjantai-illan viettotavoista, se pienensi myös päihteiden käytön riskiä. Rahapelaamisen riski oli suurempi pojilla ja niillä, jotka käyttivät päihteitä, viettivät aikaa kavereiden kanssa ja joiden vanhemmat eivät tienneet lastensa perjantai-illan viettotavoista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Kouluterveyskyselyt ovat osoittaneet, että rahapelaaminen on yhteydessä päihteiden käyttöön. Kaveripiirin vaikutusta näyttää lisäävän runsas vapaa-ajanvietto kaveripiirin seurassa. Vanhempien tietoisuus lastensa tekemisistä ja hyvät perhesuhteet puolestaan vähentävät päihteiden käytön ja rahapelaamisen riskiä. Ulkomaalaistaustaiset tulee huomioida tasavertaisesti kouluterveydenhuollossa ja nuorisotyössä.
Teemat: 
Alkoholi
Huumeet
Tupakka
Toiminnalliset riippuvuudet
Nuoret
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Sivut