Olet täälläEtusivu Pelaaminen

Pelaaminen

JAA SOMESSA

Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit: Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen

Tutkimuksen nimi: 
Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit: Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen
Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit: Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen
Tekijä: 
Jukka Ahonen
Viitetiedot: 

Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto.
Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma.
Helsinki : Unigrafia http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4778-3

Julkaisuvuosi: 
2019
Ingressi: 

Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen rahapelijärjestelmän historiallista muotoutumista kiinnittäen erityishuomiota rahapelien laillistamiseen liittyneisiin ei-taloudellisiin tekijöihin. Rahapelijärjestelmän kehittymistä tarkastellaan kolmen yhteiskunnalliseksi murrokseksi hahmottuvan ajankohdan näkökulmasta: Ensinnäkin veikkaustoiminnan aloittaminen talvisodan vuonna 1940 sekä sitä seuranneet jatkosota ja vuosikymmenen lopun ”vaaran vuodet”, jolloin suomalaisten peliyhtiöiden Veikkaustoimiston ja Raha-automaattiyhdistyksen asiamiesverkostot muotoutuivat muiden toimiensa lisäksi kansalaisten mielialoja ja käyttäytymistä valvoviksi organisaatioiksi. Toinen ajanjakso on loton ripeä valmisteluprosessi sisä- ja ulkopoliittisesti kuohuvan vuoden 1970 aikana sekä sitä seurannut voimakkaan yhteiskunnallisen konsensuskehityksen aika, jolloin loton pelaamisesta tuli laajojen kansankerrosten säännöllinen harrastus. Kolmannen murrosajan muodostaa 1990-luvun alun lama. Silloin rahapelitarjontaa laajennettiin edellisen vuosikymmenen rahamarkkinoiden vapauttamisen hengessä kasinopelaamisen ihanteen suuntaan ja rahapelituottoja alettiin käyttää laman aikaisen leikkaus- ja säästöpolitiikan tukena.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisen rahapelijärjestelmän historiallista muotoutumista kiinnittäen erityishuomiota rahapelien laillistamiseen liittyneisiin ei-taloudellisiin tekijöihin.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimus on historian oppialaan kuuluva monografiamuotoinen opinnäyte. Tutkimuksessa käytetään monipuolista lähdemateriaalia sekä nykyaikaiselle historiantutkimukselle ominaista lähteiden lukemistapaa, jossa tulkinta ja tutkijan omakohtainen eläytyminen nousevat lähteiden alkuperän ja niiden syntyyn vaikuttavien tekijöiden selvittämisen ihanteiden täydentäjiksi. Monimuotoista lähdemateriaalia käyttäen rahapelaaminen kontekstualisoidaan mahdollisimman laajaksi osaksi kulloinkin tutkittavana olevan aikakauden poliittista ja taloudellista ympäristöä.

Keskeiset tulokset
Tutkimuksen tulokseksi hahmottuu ensinnäkin se, että taloudellisten tekijöiden lisäksi rahapelaamisen yhteiskunnallisia paineita purkava ja vallitsevaa järjestelmää säilyttävä luonne toimi rahapelien laillistamisen motiivina ja että sitä käytettiin edellä mainittujen kriisikausien aiheuttaman levottomuuden rauhoittamiseen. Tämä koskee erityisesti kahta ensimmäistä murroskautta, jolloin äärivasemmiston toiminta oli keskeinen osa yhteiskunnan levottomuutta. Teoreettisesta näkökulmasta rahapelaamista paineita purkavana ilmiönä tarkastellaan tutkimuksessa käyttäen erityisesti Edward Devereux’n näkemystä rahapelaamisesta kapitalistisen yhteiskunnan varoventtiilinä. Rahapelaamisen tarkastelua vallitsevaa järjestelmää säilyttävänä ilmiönä puolestaan syvennetään käyttäen sosiaalipsykologista järjestelmän oikeuttamisen teoriaa.

Yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisen näkökulmasta aukeaa myös toinen keskeinen tutkimustulos: Rahapelien laillistamisen tai pelituottojen käytön suuntaamisen taustalla ovat kaikkina kolmena murroskautena merkittävällä tavalla vaikuttaneet valta-asemaan pyrkineet miehiset eliittiryhmät, joiden tavoitteiden ja ylivallan legitimointiin myös laillistetut rahapelit ovat omalta osaltaan ja omalla tavallaan liittyneet. Ylivaltaa on tuettu myös propagandalla, jonka ansiosta suomalaiset on opetettu mieltämään kotimaisten rahapelien pelaaminen osana kunnialliseksi kansalaiseksi kasvamista ja uhrautumisena isänmaan selviytymisen puolesta. 1940-luvulla miesrintaman muodostivat talvisodan hengessä toimineet aseveljet, 1970-luvulla asevelihengen ja uuden ulkopoliittisen suuntauksen ihanteet yhdistäneet aseveliveteraanit, ”Kekkosen miehet”, ja 1990-luvulla valtiovarainministeriön virkamiehet ja ministerit, sotaveteraanien pojat, jotka ihailivat militaristisia perinteitä ja väkivaltaisia ongelmanratkaisumenetelmiä. Yhteiskunnan pelastajiksi uhkaavilta kaaosvoimilta itsensä mieltäneiden miesliittojen tarkastelua syvennetään tutkimuksessa käyttäen hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa, joka tutkii miesten ylivallan ideologista rakentumista länsimaisissa yhteiskunnissa.

Tutkimustuloksena esitetään myös tulkinta, jonka mukaan vuonna 2017 tapahtunut, yleiseurooppalaisesta kehityksestä poikkeava rahapelien yksinoikeusjärjestelmän tiukentaminen saa osaselityksensä suomalaisen järjestelmän muotoutumisesta ja kasvamisesta kansallista olemassaoloa ja perinteisiin arvoihin perustunutta yhteiskuntajärjestystä uhanneiden kriisien kautta. Historiallisesti rahapelit ja niitä toteuttaneet organisaatiot ovat kietoutuneet läheisesti pelien laillistamisen taustalla merkittävästi vaikuttaneisiin, yhteiskuntajärjestystä puolustaneisiin ja konflikteja säädelleisiin valtaverkostoihin sekä niiden pyrkimyksiin vaikuttaa kansalaisten mielialaan ja käyttäytymiseen.

Johtopäätökset
Historiallisesti rahapelit ja niitä toteuttaneet organisaatiot Suomessa ovat kietoutuneet läheisesti pelien laillistamisen taustalla merkittävästi vaikuttaneisiin, yhteiskuntajärjestystä puolustaneisiin ja konflikteja säädelleisiin valtaverkostoihin sekä niiden pyrkimyksiin vaikuttaa kansalaisten mielialaan ja käyttäytymiseen. Vuonna 2017 tapahtunut, yleiseurooppalaisesta kehityksestä poikkeava rahapelien yksinoikeusjärjestelmän tiukentaminen saa osaselityksensä suomalaisen järjestelmän muotoutumisesta ja kasvamisesta kansallista olemassaoloa ja perinteisiin arvoihin perustunutta yhteiskuntajärjestystä uhanneiden kriisien kautta.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Tutkimus ei suoranaisesti käsittele ongelmallista pelaamista tai ongelmallisen pelaamisen hoitoa. Tutkimus kuvaa kuitenkin, miten kansallisten rahapelien pelaaminen on tietoisesti etäännytetty mahdollisimman kauaksi perinteisen uhkapelaamisen käsitteestä ja osittain jopa jonkinlaiseksi kunnon kansalaisen hyveeksi. On hyvä tiedostaa, ongelmapelaajan näkökulmasta kykenemättömyys aikuismaiseksi toiminnaksi miellettyyn hallittuun pelaamiseen saattaa aiheuttaa ylimääräistä häpeän ja syyllisyyden taakkaa.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Referoijan nimi: 
Jukka Ahonen

Janne Nikkinen: Suomalaisen rahapelimonopolin tulevaisuus ja sääntelyn mahdollisuudet

Viime aikoina on käyty enenevässä määrin keskustelua siitä, mikä on kotimaisen rahapelimonopolin tulevaisuus muuttuvassa maailmantilanteessa. Rahapelien tarjonta on erityislaatuista toimintaa syystä, että ihmisten (todellista tai oletettua) pelihimoa käytetään hyväksi. Maailmassa n. 3/4 YK:n jäsenvaltioista sallii ja säätelee rahapelaamista eri tavoin. Laitonta pelaamista lainsäädännön näkökulmasta on suurista valtioista etenkin Brasiliassa ja Intiassa, lisäksi Kiina pyrkii voimakkaasti rajoittamaan pelaamista tietyille erityishallinto-alueille ja estämään internet-pelejä.

Nuorten ongelmallinen digipelaaminen on yhteydessä psykologisiin ongelmiin

Tutkimuksen nimi: 
Nuorten ongelmallinen digipelaaminen on yhteydessä psykologisiin ongelmiin
PROBLEMATIC GAMING BEHAVIOR AMONG ADOLESCENTS AND YOUNG ADULTS RELATIONSHIP BETWEEN GAMING BEHAVIOR AND HEALTH
Tekijä: 
Niko Männikkö
Viitetiedot: 

University of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine
Acta Univ. Oul. D 1429, 2017

Julkaisuvuosi: 
2019
Ingressi: 

Digipelaaminen on suosittu vapaa-ajan aktiviteetti nuorten keskuudessa. Pelit tuovat parhaimmillaan pelaajalle mielekkyyden kokemuksia ja tapoja rentoutua. Niko Männikön väitöskirjatutkimuksesta selviää, että kuitenkin lähes joka kymmenes digipelejä pelaava nuori kärsii ongelmapelaamiseen liittyvistä oireista. Pelaamisesta on voinut tulla pakonomaista ja ongelmallista suorittamista, jolloin sen positiiviset puolet ovat vähentyneet. Toisaalta ongelmallinen pelaaminen voi liittyä myös psyykkiseen sairauteen tai se voi olla pakokeino todellisen elämän ongelmista ja ahdistusta aiheuttavasta elämäntilanteesta.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite:
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa digipelaamisesta, helpottaa ilmiön tunnistamista ja edistää terveyskasvatusta.

Tutkimuksen toteutus:
Väitöskirjatutkimuksessa kuvattiin ja selitettiin 13–24-vuotiaiden nuorten ongelmallisen digipelaamiskäyttäytymisen yhteyksiä psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen terveyteen kolmen osatutkimuksen kautta. Ensimmäinen osatutkimus oli kirjallisuuskatsaus tutkimustiedosta, joka koski ongelmallista digipelaamista ja terveyden välistä yhteyttä. Toisessa osassa tutkittiin satunnaisotannalla (N = 3 000) kerätyn aineiston avulla suomalaisten nuorten (n = 293) digipelaamista, ongelmallisen digipelaamisen esiintyvyyttä sekä ongelmallisen digipelaamisen yhteyksiä nuorten pelaamiskäyttäytymiseen ja terveyteen. Kolmannessa tutkimuksessa tutkittiin nuorten (n=560) digipelaamiskäyttäytymistä ja sen yhteyksiä ongelmalliseen digipelaamiseen poikkileikkaustutkimuksen avulla.

Keskeiset tulokset:
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes joka kymmenes digipelejä pelaava nuori kärsii ongelmapelaamisen oireista. Lisäksi näillä nuorilla on myös psykologisia ongelmia, kuten masennusta, ahdistusta, väsymystä ja kasvokkain tapahtuvien sosiaalisten kontaktien vähenemistä sekä ajankäytön ongelmia, pelaamisen viedessä aikaa perheen parissa vietetyistä hetkistä ja koulutehtävien tekemisestä. Ongelmallisen pelaamisen riskiryhmään kuuluneet nuoret suosivat erityisesti digipelityyppejä, jotka sisälsivät rooli-, toiminta- ja strategiapelaamisen ominaisuuksia.

Johtopäätökset:
Terveyteen ja riippuvuuteen liittyvät käyttäytymismallit kehittyvät nuoruudessa ja niiden varhainen tunnistaminen sekä puuttuminen ennen ongelman syvenemistä, on tärkeää. Koska ongelmallinen digipelaaminen voi olla myös psyykkisen sairauden oire, voi olla vaikea sanoa, onko ongelmapelaaminen psyykkisten ongelmien syy vai seuraus.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Tutkimus lisäsi tietoperustaa nuorten digipelaamiseen liittyvästä ongelmallisesta pelaamisesta, sekä terveysominaisuuksien merkityksestä. Tuloksia voidaan hyödyntää mm. ongelmallisen digipelaamisen seulonnan ja ilmiöön liittyvän ohjauksen, varhaisen puuttumisen sekä nuorille suunnatun avun kehittämisessä liittyen riippuvuus- ja mielenterveyskysymyksiin.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Referoijan nimi: 
Tanja Vahter

AHR ry: Päihde- ja rahapelitrendit – Mitä Suomessa tapahtuu? -seminaari 24.9.2019, Helsinki

Paikka: Tieteiden talo, Helsinki, Kirkkokatu 6, sali 505

Mikä on sairautta ja mikä ei?

Tutkimuksen nimi: 
Mikä on sairautta ja mikä ei?
Public, health professional and legislator perspectives on the concept of psychiatric disease: a population-based survey.
Tekijä: 
Tikkinen, K. ym.
Viitetiedot: 

BMJ, Open 2019;9:e024265. doi: 10.1136/bmjopen-2018-024265.

Julkaisuvuosi: 
2019
Ingressi: 

Päihde- ja peliriippuvuudet jakavat sekä ammattilaisten että maallikoiden käsityksiä sairaudesta

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää viiden erilaisen ihmisryhmän käsityksiä siitä, mitkä esitetyistä 20 mielenterveyteen liittyvästä tilasta ovat sairauksia ja mitkä eivät.

Tutkimuksen toteutus
Väestöpohjaiseen satunnaisotantaan kuului 3000 maallikkoa, 1500 lääkäriä (osa psykiatreja) ja 1500 sairaanhoitajaa. Lisäksi kysely lähetettiin kaikille 200 kansanedustajalle. Lopullinen tutkimusjoukko koostui 3259 henkilöstä (vastausprosentti 53): 70 psykiatria, 668 lääkäriä, 965 sairaanhoitajaa, 1510 maallikkoa ja 55 kansanedustajaa.
Osallistujilta kysyttiin, määrittelisivätkö he seuraavat tilat sairauksiksi: ADHD, alkoholismi, anoreksia, autismi, bulimia, ennenaikainen siemensyöksy, homoseksuaalisuus, huumeriippuvuus, masennus, paniikkihäiriö, peliriippuvuus, persoonallisuushäiriö, seksuaalinen haluttomuus, skitsofrenia, sosiaalisten tilanteiden pelko, suru, transseksuaalisuus, työuupumus, unettomuus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Keskeiset tulokset

Vähintään 75 prosenttia vastanneista kaikissa ryhmissä piti skitsofreniaa ja autismia sairauksina. Saman verran vastanneista kaikissa ryhmissä ei pitänyt homoseksuaalisuutta ja surua sairauksina.
Kaikissa ryhmissä yli puolet vastanneista luokitteli ADHD:n, anoreksian, bulimian, masennuksen, paniikkihäiriön, persoonallisuushäiriön ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön sairauksiksi. Saman verran vastanneista kaikissa ryhmissä ei luokitellut sairauksiksi ennenaikaista siemensyöksyä, seksuaalista haluttomuutta ja transseksuaalisuutta. Kaikkein eniten käsitykset erosivat alkoholismin, huume- ja peliriippuvuuksien, sosiaalisten tilanteiden pelon, unettomuuden ja työuupumuksen osalta.
Psykiatrit olivat kaikkein taipuvaisempia luokittelemaan esitetyt tilat sairauksiksi. Naiset arvioivat esitettyjä tiloja sairauksiksi jonkin verran muita herkemmin, iäkkäimmät vastaajat taas muita harvemmin.

Johtopäätökset
Ihmisten käsityksillä siitä, mikä on sairautta ja mikä ei, on suuri merkitys mielenterveyttä ja ihmisten käyttäytymistä koskevassa keskustelussa. Mielenterveyden häiriöitä pidetään nykyisin sairauksina todennäköisesti enemmän kuin aikaisemmin. Tämä voi lisätä mielenterveyshäiriöiden sosiaalista hyväksyntää, vähentää leimautumista, lisätä avun hakemista, edistää hoitoon pääsyä sekä perustella tutkimuksen ja hoitojärjestelmän rahoitusta. Toisaalta tämä voi johtaa myös liialliseen medikalisaatioon ja lääkkeiden käyttöön silloinkin, kun psykoterapeuttiset menetelmät olisivat vähintään yhtä tehokkaita.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Näkemykset päihde- ja peliriippuvuuksien luonteesta ja syistä vaihtelevat edelleen, myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Yhteiskunnan suhtautuminen riippuvuuksista kärsiviin ihmisiin riippuu paljon siitä, nähdäänkö riippuvuus sairautena vai itse valittuna elämäntapana, moraalisena kysymyksenä. Nämä käsitykset vaikuttavat myös siihen, miten yhteiskunnan varoja suunnataan ja miten erilaisia ihmisryhmiä leimataan tai tuetaan.
Teemat: 
Alkoholi
Huumeet
Toiminnalliset riippuvuudet
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

THL: Rahapelaaminen puheeksi -koulutus Helsingissä 23.5.2019

Paikka: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Mannerheimintie 166, Helsinki. Sali 2, sisäänkäynti A-talo

Koulutus lisää osallistujien valmiuksia tunnistaa ongelma, ottaa rahapelaaminen puheeksi sekä tukea pelaajia lyhytneuvonnan avulla. Koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille sekä kaikille rahapelaamisen puheeksiotosta kiinnostuneille.

Kouluttajat: Sari Castrén (THL), Tapio Jaakkola (EHYT ry), Riikka Ränninranta (Peliklinikka) ja Otso Saariluoma (Peliklinikka).

Koulutus toteutetaan työpajana ja se on osallistujille ilmainen.

Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.

Tutkimuksen nimi: 
Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.
Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.
Tekijä: 
Selin Jani, Pietilä Eija & Kesänen Minna
Viitetiedot: 

Yhteiskuntapolitiikka 83 (5-6): s. 506-517

Julkaisuvuosi: 
2018
Ingressi: 

Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain muutoksen myötä rahapelihaitat liitettiin osaksi ehkäisevää päihdetyötä. Lain muutos tukee Suomen rahapelipolitiikan keskeistä tavoitetta rahapelihaittojen ehkäisystä ja vähentämisestä.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain vaikutuksista ja toimeenpanosta erityisesti rahapelihaittojen kannalta, tutkimuksessa tarkastelluilla kolmella eri alueella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat olleet ehkäisevän päihdetyön ja erityisesti rahapelihaittojen ehkäisyn toteuttamisen haasteina ja toisaalta sitä edistävinä tekijöinä tarkasteluilla alueilla.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimus perustuu kolmen alueen keskeisten ehkäisevän päihdetyön toimijoiden yksilö- ja ryhmähaastatteluihin, jotka on tehty keväällä 2016 ja 2017. Haastatteluaineistoa käsiteltiin ihmisten omaa toimintaympäristöä koskevina tulkintoina. Kullakin alueella voitiin tehdä hienovaraisia päätelmiä lain vaikutuksista analysoimalla aineistosta toistuvia ja yhdenmukaisia kuvauksia. Tutkimuksen tieto-opillinen perusta nojaa Martyn Hammersleyn (1992) ”hienovaraisen realismin” (subtle realism) määritelmään.

Keskeiset tulokset
Tutkimus tuotti uutta tietoa ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain toimeenpanosta. Tutkimuksen perusteella laki muutti rakenteita vain vähän, koska ne olivat jo olemassa ennen lain voimaantuloa. Laki nähtiin kuitenkin kaikilla tutkituilla alueilla merkityksellisenä, sillä sen katsottiin antavan oikeutuksen ja perustelun toiminnalle. Tutkimuksen mukaan kokoaikaisen koordinaattorin työpanosta pidettiin tärkeänä. Kaikilla alueilla jouduttiin kompensoimaan verkostomaisella työotteella ehkäisevän päihdetyön ja rahapelihaittojen ehkäisyn taloudellisten ja tiedollisten resurssien puutteita. Sote-uudistus nähtiin mahdollisena uhkana ehkäisevälle päihdetyölle. Pelättiin, että pahimmillaan ehkäisevä päihdetyö ja terveyden edistäminen katoavat sote-uudistuksen myötä kokonaan. Tutkimuksen keskeinen tulos liittyy rahapelaamisen normaaliuteen ja arkipäiväisyyteen, mikä piilottaa itse rahapeliongelmaa.

Johtopäätökset
Uusi laki on tuonut kokemuksen paremmasta ehkäisevän päihdetyön oikeutuksesta, vaikka sen asema resurssien jaossa määrittyy edelleen heikoksi, eikä ehkäisevää päihdetyötä nähdä terveydenhuollossa itsenäisenä toimikenttänä, vaan hoidon kautta ja suhteessa hoitoon. Ehkäisevän päihdetyön haasteena koetaan tulevaisuudessa sote-uudistus. Pahimmillaan pelätään, että ehkäisevä päihdetyö ja terveyden edistäminen tulevat katoamaan kokonaan. Toinen merkittävä haaste on ongelmallisen rahapelaamisen piiloutuminen, joka tekee ongelmasta myös kulttuurisen kysymyksen.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Ehkäisevän päihdetyön asema itsenäisenä toimikenttänä ja samalla rahapelihaittojen ehkäisy kaipaavat lisää vahvistusta sekä taloudellisia ja tiedollisia resursseja. Päihdetyön järjestämisen lisäksi rahapeliongelmien ratkaisut vaativat myös kulttuurista ymmärrystä.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Haittojen vähentäminen
Referoijan nimi: 
Tanja Vahter

AHTS:n luento: Onko aika kypsä päihde- ja rahapelipolitiikan paradigman muutokseen? 26.2.2019

Paikka: Helsinki, Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, sali 505

Alkoholi- ja huumetutkijain seuran talviluennolla keskustellaan siitä, onko aika jo kypsä päihde- ja rahapelipolitiikan paradigman muutokseen. Luennon pitää sosiologian emeritusprofessori, pitkän linjan alkoholi- ja rahapelitutkija ja teoreetikko Pekka Sulkunen. Luennolla kartoitetaan alkoholi- ja rahapelipolitiikan historiaa ja yhtymäkohtia sekä kysytään, onko kansanterveysnäkökulma jo aikansa elänyt kun puhutaan himojen hillinnästä ja hallinnasta, siis päihteiden ja pelaamisen sääntelystä.

Kaikki mitä olet halunnut tietää rahapeliriippuvuudesta -seminaari 22.1.2019 Vaasa

Paikka: Vaasan Ammattikorkeakoulu, Alere, Florence Auditorio, Wolffintie 31, 65200 Vaasa

VAMK, Pohjanmaan Sosiaalipsykiatrinen yhdistys, Vaasan kaupunki ja KoKoA ry järjestävät yhteistyössä seminaarin, jossa on ammattilais- ja kokemusasiantuntijapuheenvuoroja peliriippuvuuteen ja rahapeliongelmaan liittyen. Seminaarissa pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mitä tapahtuu, kun peliautomaatin kilinä ja kolina valtaa mielen? Miltä tuntuu, kun vuokrarahat ”katosivat”? Miten ihmeessä sinua voisin auttaa? Miten tämän kaiken kanssa voi ylipäänsä elää?

Inka Silvennoinen: Raha pelissä – rahan, pelaamisen ja rahapelaamisen muuttuvat suhteet

Viihdettä, jännitystä ja aina uusi mahdollisuus voittoon. Satunnaisuus, nopea tempo, erilaiset äänet ja visuaaliset elementit, läheltä piti -tilanteet ja palkkioiden tuoma mielihyvä. Digipelit (tietokone-, konsoli- ja mobiilipelit) ja rahapelit käyttävät paljon samoja tekniikoita pitääkseen pelaajan otteessaan ja kannustaessaan pelaamaan lisää. Perinteisesti raha on ollut keskeinen erottava elementti, mutta digipelien uudenlaisten maksulogiikoiden myötä tämä ero on osittain kadottanut merkitystään.

Sivut