Olet täälläEtusivu Tutkimustiivistelmä

Tutkimustiivistelmä

JAA SOMESSA

Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975

Tutkimuksen nimi: 
Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975
No Coming Back to Sick Society: The Emergence of New Drug User Segment in the Järvenpää Social Hospital in Finland, 1965–1975
Tekijä: 
Parhi, K.
Viitetiedot: 

Journal of the History of Medicine and Allied Sciences. Published: 21 September 2021.

https://doi.org/10.1093/jhmas/jrab038 

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Tutkimus käsittelee “uuden” huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintymistä tarkastelemalla Järvenpään sosiaalisairaalassa vuosina 1965–1975 huumeidenkäytön vuoksi hoidettuja. Järvenpään sosiaalisairaalan eli nykyisen Päihdesairaalan arkistoaineisto on Suomen ensimmäisen huumeaallon tutkimuksen kannalta arvokas, ja siinä yhdistyvät lääketieteelliset, sosiaalityöhön liittyvät sekä potilaiden oma näkökulmat. Huumeidenkäyttö nähtiin sosiaalisena ongelmana, jonka ei missään yhteydessä yksinkertaistettu johtuvan yksittäisistä tekijöistä, toisin kuin kiihkeässä julkisessa keskustelussa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Ensimmäisen aallon historiasta on olemassa tutkimusta, mutta varhaisia näkemyksiä käytöstä, käyttäjäidentiteetistä ja hoidosta on tutkittu vain vähän. Mielikuvaa 1960- ja 1970-lukulaisesta huumeidenkäytöstä dominoi toisaalta kansainvälisen hippiliikkeen kokeellinen psykedelia, toisaalta aikalaisia ravistellut moraalipaniikki. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä niin käyttäjien kuin hoitohenkilökunnankin käytännön kokemuksia huumeista ja riippuvuuteen liittyvästä hoidosta tasapainoisemman ja monipuolisemman kuvan saamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Sosiaalisairaalan arkistosta seulottiin 7000 aktin joukosta vuosilta 1965–1975 ne, joissa kuvattiin huumeidenkäyttöä. ”Huumeet” määriteltiin väljästi ja noudattaen aikalaistulkintoja. Akteista kirjattiin ilman suoria tunnistetietoja talteen elämänvaiheita, käyttöhistoriaa, psykiatriset arviot, sosiaalityöntekijän tulkinnat sekä potilaiden kokemuksia sairaalahenkilökunnan kirjaamina. 

Keskeiset tulokset

Aineistosta piirtyy selkeänä ensimmäisen huumeaallon myötä noussut käyttäjäsegmentti, joka erottautui niin sanotuista ”klassillisista narkomaaneista”, ja joista jälkimmäiset halusivat yhtä lailla erottautua. Uudet käyttäjät olivat nuoria, käyttivät saatavuuden mukaan monia eri aineita ja saivat vaikutteita hippiliikkeestä, joskin vaikutteet jäivät melko pinnallisiksi. Potilaita kuvattiin riippuvaisiksi ja lyhytjännitteisiksi, ja heidän maailmankatsomukseensa viitattiin ”huumefilosofiana” ja ”huumeideologiana”, johon liittyi olennaisesti työn vältteleminen.

Johtopäätökset

Ensimmäisen huumeaallon ongelma näyttäytyi julkisuudessa suurempana kuin arkistoaineiston perusteella saatava mielikuva antaa ymmärtää. Huumeita käyttäneet ja sairaalaan päätyneet nuoret olivat monista eri syistä marginalisoituneet, mutta poliittisessa keskustelussakin väläytelty ”huume-epidemia” on liioiteltu kuvaus ensimmäisestä huumeaallosta. Hoitoa vaatinut huumeidenkäyttö ei myöskään liittynyt vahvasti kansainväliseen hippiliikkeeseen, vaan ennemmin hoitoon päätyneitä nuoria voisi kuvata syrjäytyneiksi. Psykedeeliset huumekokeilut ja sairaalahoitoa vaatinut käyttö olivat siis kaksi eri todellisuutta, joista ensimmäiseksi mainittu tunnetaan paremmin, jälkimmäinen tapahtui yhteiskunnan marginaalissa.

 

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Huumeiden käyttö kriminalisoitiin aikana, jolloin käytännön asiantuntemusta oli varsin vajavaisesti. Keskustelu oli vahvasti politisoitunutta niin kuin nykyäänkin. Riippuvuuden hoitokokemukset eivät näkyneet aikalaiskeskustelussa. Perusteet kriminalisoinnille eivät siis perustuneet käytännön tietoon ja kokemuksen kautta karttuneeseen asiantuntemukseen. Tämän tutkimuksen tulokset voivat tasapainottaa ymmärtämystä 1970-luvun keskusteluympäristöstä pohdittaessa, miksi kriminalisointipäätös aikoinaan tehtiin, ja vastaako se nykypäivän asiantuntemusta ja arvoja.
Teemat: 
Huumeet
Mielenterveys
Nuoret
Referoijan nimi: 
Katariina Parhi

Rekisteritutkimus nuorten kannabiksen käytöstä kannabiksen laillistamisen aikana Kanadassa

Tutkimuksen nimi: 
Rekisteritutkimus nuorten kannabiksen käytöstä kannabiksen laillistamisen aikana Kanadassa
Trends in youth cannabis use across cannabis legalization: Data from the COMPASS prospective cohort study.
Tekijä: 
Zuckermann, A., Battista, K., Bélanger, S., Haddad, S., Butler, M., Costello, J. & Leatherdale, S.
Viitetiedot: 

Zuckermann AME, Battista KV, Bélanger RE, et al. Trends in youth cannabis use across cannabis legalization: Data from the COMPASS prospective cohort study. Prev Med Rep. 2021;22:101351. Published 2021 Mar 11. https://doi.org/10.1016/j.pmedr.2021.101351

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Kanada laillisti yli 18-vuotiaiden kannabiksen virkistyskäytön 17. lokakuuta 2018. Taustalla oli tarve suojella nuorten terveyttä kontrolloimalla ja rajoittamalla kannabiksen saatavuutta nuorten keskuudessa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla nuorten kannabiksen käytön trendejä ennen ja jälkeen kannabiksen laillistamista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto koostui Albertan, Brittiläisen Kolumbian, Ontarion ja Québecin lukioikäisten nuorten vastauksista, jotka osallistuivat COMPASS-tutkimukseen. Prospektiivinen kohorttitutkimus oli kerännyt tietoa kanadalaisten lukioikäisten nuorten kannabiksen käytöstä vuodesta 2012 lähtien. Tutkimuksessa kysyttiin taustatietojen (mm. luokka, sukupuoli, etnisyys, paikkakunta, sosioekonominen tausta) lisäksi kannabiksen tai marihuanan käyttöä viimeisen 12 kuukauden aikana. Kannabiksen käytön muutoksia tutkittiin semi-kokeellisella tutkimusasetelmalla pitkittäisellä poikkileikkausnäytettä (n = 102 685) kahtena ajanjaksona ennen laillistamista (lukuvuosina 2016/2017 ja 2017/2018) sekä laillistamisen jälkeen (lukuvuonna 2018/2019). Lisäksi muutoksia tutkittiin kolmen peräkkäisen vuosikurssin opiskelijoille (n = 5400) vuosittain lukuvuodesta 2016 vuoteen 2019 toteutetulla kyselyllä.

Keskeiset tulokset

Nuorten kannabiksen käyttö lisääntyi 30,5 prosentista 32,4 prosenttiin lukuvuosien 2016/17 ja 2018/19 välillä. Poikkileikkausanalyysin mukaan kannabiksen käyttö oli merkitsevästi (1,05; p=0.0090) suurempi vuosi laillistamisen jälkeen kuin mitä se oli ennen laillistamista.

Johtopäätökset

Jo ennen kannabiksen myynnin laillistamista alkanut trendi kannabiksen käytön yleistymisestä ei kääntynyt laskuun laillistamista seuranneena vuonna. Tutkimustulokset viittasivat siihen, että kannabiksen laillistamista ei seurannut selkeitä muutoksia nuorten kannabiksen käytössä ainakaan lyhyellä aikavälillä. Nuorten kannabiksen käytön yleisyys pysyi ennallaan korkeana.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
COMPASS-tulosten valossa nuoret käyttivät tutkijoiden mukaan huolestuttavan paljon kannabista ja tilannetta olisi tarpeen tarkkailla pitkällä aikavälillä. Kannabiksen käytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia kehittyviin aivoihin, esimerkiksi muisti- ja keskittymisvaikeuksien muodossa.
Teemat: 
Huumeet
Nuoret
Referoijan nimi: 
Alix Helfer & Teemu Kaskela

Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?

Tutkimuksen nimi: 
Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?
Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?
Tekijä: 
Härkönen, J., Raitasalo, K., Lintonen, T. & Mäkelä, P.
Viitetiedot: 

Yhteiskuntapolitiikka 3/2021: 251-262

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

60 % 15-16-vuotiaista nuorista käyttää alkoholia. Tyttöjen käyttömäärät, humalakerrat sekä juomasekoitusten ja väkevien käyttö ovat kasvussa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella miten 15- ja 16-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttö ja eri juomalajien suosio muuttuivat vuosien 2015 ja 2019 välillä, kun vuonna 2018 voimaan tullut uusi alkoholilaki vapautti alle 5,5-prosenttisten juomasekoitusten myynnin kaupoissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona käytettiin nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevän eurooppalaisen koululaiskyselyn (ESPAD) Suomen aineistoa vuosilta 2015 ja 2019. Eroja alkoholinkäyttötavoissa tarkasteltiin yksinkertaisten frekvenssijakaumien ja keskiarvojen avulla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin viiden prosentin riskitasoa (p < 0,05), ja muutosten tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä, jossa selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, vuosi sekä sukupuolen ja vuoden interaktio.

Keskeiset tulokset

Alkoholinkäyttökertojen määrä väheni sekä tytöillä että pojilla vuosien 2015 ja 2019 välillä. Väheneminen johtui raittiiden osuuden kasvusta (36 % -> 40 %), sillä käyttökertojen keskimääräinen lukumäärä 12 viime kuukauden aikana pysyi samalla tasolla alkoholia käyttävien nuorten keskuudessa. Tyttöjen humalakerrat lisääntyivät selvästi. Kaikista alkoholia joskus käyttäneistä nuorista reilu puolet (52 %) raportoi humalajuomista vähintään kerran vuodessa. 11 %:lla humalakertoja oli ollut kymmenen kertaa tai sitä useammin. Olut pysyi poikien suosituimpana alkoholijuomana. Tytöillä juomasekoitusten sekä väkevien käyttökerrat lisääntyivät.

Johtopäätökset

Tulosten perusteella vuoden 2018 alkoholilakimuutos, joka lisäsi nuorille mieluisten juomalajien eli juomasekoitusten saatavuutta, saattaa olla yhteydessä alkoholia käyttävien tyttöjen alkoholin-kulutuksen lisääntymiseen tai jopa raittiuden laskevan trendin pysähtymiseen. Nuorten terveystapatutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn mukaan alaikäisten raittius ei ole enää lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Ostokokeilla on pystytty osoittamaan, että nuorten on helpompi hankkia alkoholijuomia elintarvikeliikkeistä kuin Alkoista. Nuorten yleisin tapa hankkia alkoholijuomia on kavereiden avustuksella tai tarjoamana. Raittiiden nuorten osuuden kasvun pysähtyminen ja nuorten juomatapojen muutokset voivat ennakoida nuorten alkoholinkäytön lisääntymistä.
Teemat: 
Alkoholi
Nuoret
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Epävarma työmarkkina-asema lisää miesten masennusperäistä työkyvyttömyyttä

Tutkimuksen nimi: 
Epävarma työmarkkina-asema lisää miesten masennusperäistä työkyvyttömyyttä
Precarious work increases depression-based disability among male employees
Tekijä: 
Pyöriä, P., Ojala, S. & Nätti, J.
Viitetiedot: 

European Journal of Public Health, ckab119, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckab119
Published: 13 July 2021

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Aikaisempi työttömyys ja heikko usko uudelleen työllistymiseen kasvattavat miesten riskiä päätyä masennusperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle – naisilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoite oli tutkia, onko työmarkkina-aseman epävarmuus yhteydessä masennusperäiselle työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen ja onko sukupuolten välillä eroja.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessa tarkasteltiin työolojen yhteyttä työkyvyttömyysriskiin Tilastokeskuksen työolokyselyjen aineistojen (1997, 2003, 2008, 2013) ja Eläketurvakeskuksen rekisterin avulla. Epävarmaa työmarkkina-asemaa kuvasi viisi muuttujaa: työn menettämisen pelko, heikot työllistymisodotukset, aikaisempi työttömyys, matala tulotaso ja määräaikainen työsopimus. 20-60 -vuotiaita työntekijöiden tilannetta seurattiin vuoteen 2016. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Cox-analyysiä.

Keskeiset tulokset

Yleinen työkyvyttömyyseläkkeen riski kasvoi epävarman työmarkkina-aseman piirteiden kasautuessa. Miehillä korkeampi masennusperäinen työkyvyttömyysriski oli yhteydessä aikaisempaa työttömyyteen ja heikkoon työllistymisuskoon. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt.

Johtopäätökset

Epävarma työmarkkina-asema voi heijastua psykologisena stressinä, joka altistaa mielenterveyden ongelmiin, jotka voivat ennakoida tulevaa työkyvyttömyyttä. Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä tulisi tukea niin työpaikoilla kuin poliittisella tasolla.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Työpaikoilla työolojen ja työsuojelun merkitys tulee ymmärtää laajempana kuin fyysisenä työturvallisuutena tai ergonomiana. Päihdehaittojen ehkäisyllä ja päihdehoidolla voi olla oma paikkansa niin työpaikoilla kuin työllistymisprosesseissa.
Teemat: 
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Toimintakyvyn vaikeudet ja katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutuminen

Tutkimuksen nimi: 
Toimintakyvyn vaikeudet ja katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutuminen
Psychosocial difficulties and treatment retention in inpatient detoxification programmes
Tekijä: 
Levola, J., Aranko, A. & Pitkänen, T.
Viitetiedot: 

Levola, Jonna, Arno Aranko, and Tuuli Pitkänen. “Psychosocial Difficulties and Treatment Retention in Inpatient Detoxification Programmes.” Nordisk alkohol- & narkotikatidskrift : NAT (2021): 145507252110212–. Web.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Potilaan hoitoon sitoutumista pidetään yleensä onnistuneen katkaisuhoitojakson tuloksena. Aiempaa tutkimusta potilaiden katkaisuhoitoon sitoutumisesta on hyvin niukasti. Katkaisuhoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuoriin opioideja tai monia eri päihteitä käyttäviin potilaisiin sekä potilaisiin, joilla on kognitiivisia vaikeuksia.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia psykososiaalisten vaikeuksien yhteyksiä katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutumiseen Suomessa.

Tutkimuksen toteutus

Rekisteritutkimuksen aineisto sisälsi henkilötietoja valtakunnallisesti eri laitoksista katkaisuhoidon jaksoilta (n = 2 752) helmikuusta 2016 toukokuuhun 2019. Psykososiaalisia vaikeuksia kartoitettiin PARADISE24fin-työkalulla. Vastaajien taustamuuttujia ja päihteiden käyttöä sekä psykososiaalisia vaikeuksia tarkasteltiin suhteessa hoitojakson pituuteen. Usean selittäjän regressiomallien avulla tunnistettiin hoidon keskeytystä ennustavia tekijöitä.

Keskeiset tulokset

Kaikkiaan 2 752 tutkituista hoitojaksosta 80,3 % (n = 2 209) toteutui suunnitellusti. Miesten ja naisten hoitoajanjaksot erosivat hoidon sitoutumisen osalta. Kun kaikkia eri tekijöitä tarkasteltiin yhdessä, nuorempi ikä (alle 35-vuotiaat), alempi koulutustaso (alle 9 vuotta), työttömyys, opioidien- ja sekakäyttö sekä vakavampi riippuvuussuhde olivat yhteyksissä hoidon keskeytymiseen. Psykososiaalisia vaikeuksien vakavuus kokonaisuutena (PARADISE24fin-keskiarvot) ei selittänyt hoitojakson keskeytymistä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Vakavat kognitiiviset vaikeudet olivat yhteydessä katkaisuhoidon keskeytymiseen, kun taas vakavat vaikeudet arjen toiminnoissa olivat yhteydessä hoidon toteutumiseen suunnitellusti.

Johtopäätökset

Katkaisuhoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuoriin opioideja tai monia eri päihteitä käyttäviin potilaisiin sekä potilaisiin, joilla on kognitiivisia vaikeuksia.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Tutkimustulosten avulla voi tunnistaa potilasryhmiä, joiden hoitojaksoon sitoutumiseen olisi kiinnittettävä erityistä huomiota. Tutkimuksen pohjalta voi pyrkiä löytämään tapoja, joilla kohderyhmää sitoutetaan pitkäjänteisesti katkaisuhoitoon.
Teemat: 
Alkoholi
Referoijan nimi: 
Alix Helfer & Teemu Kaskela

Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana

Tutkimuksen nimi: 
Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana
Going virtual: youth attitudes toward and experiences of virtual mental health and substance use services during the COVID-19 pandemic
Tekijä: 
Hawke, L.D., Sheikhan, N.Y., MacCon, K. yms.
Viitetiedot: 

Hawke, L.D., Sheikhan, N.Y., MacCon, K. et al. Going virtual: youth attitudes toward and experiences of virtual mental health and substance use services during the COVID-19 pandemic. BMC Health Serv Res 21, 340 (2021). https://doi.org/10.1186/s12913-021-06321-7

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Koronapandemian vuoksi on asetettu tiukkoja liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia maailmanlaajuisest. Poikkeustilan takia myös monia mielenterveys- ja päihdepalveluita on siirretty sähköisiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää uutta ilmiötä nuorten näkökulmasta kartoittamalla 14–28-vuotiaiden asenteita ja kokemuksia mielenterveys- ja päihdetyön sähköisistä palveluista.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa tarkasteltiin laadullisin ja määrällisin menetelmin nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden käytöstä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistuvia nuoria (n=409) lähestyttiin verkkokyselyllä, joka sisälsi kysymyksiä heidän asenteistaan ja kokemuksistaan virtuaalipalveluista. Tutkimus sisälsi määrällisiä ja avoimia kysymyksiä sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista sekä palvelutarpeista.

Keskeiset tulokset

Suurin osa mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivistä nuorista olivat halukkaita jatkamaan yksilöityjä sähköisiä palveluja, pienempi osa harkitsi vertaistukiryhmiin osallistumista verkossa. Kyselyyn vastanneita kiinnostivat uudenlaiset hyvinvointia tukevat virtuaalipalvelut, jotka tarjoavat osallistavaa sisältöä (em. meditaatiota, urheilullisia tempauksia, sivistyksellistä toimintaa). Vastaajissa oli myös henkilöitä, jotka eivät pitäneet virtuaalipalveluita omaan elämäntilanteeseen sopivana ja toivoivat henkilökohtaisempia kasvokkaisia kohtaamisia. Sähköisiä palveluita kritisoitiin muiden muassa saavutettavuuteen ja teknisiin esteisiin liittyen. Esimerkiksi kaikilla nuorilla ei ollut toimivia laitteita, pääsyä verkkoon tai omaa, turvallista tilaa henkilökohtaisista asioista puhumiseen.

Johtopäätökset

Erilaisten nuorten tarpeille tarvitaan monipuolisia, helposti saatavia ja toimivia sähköisiä palveluita. Kasvokkaisia palveluita olisi hyvä tarjota vastaisuudessakin. Myös nuorten näkökulmasta olisi arvioitava sähköisten palvelujen tehokkuutta ja sitoutttamista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat ympäri maailmaa siirtyneet nopeasti sähköisiksi koronapandemian myötä. On tärkeää, että tutkijat ja palveluntarjoajat kuulevat erityisesti nuoria, joiden jaksamisesta on paljon uutisoitu. Vaikka isolle osalle nuorista on mielekästä ja helppoa osallistua sähköisiin palveluihin, myös osa nuorista tarvitsee tukea perinteisellä kasvokkaisella tavalla. Jatkossa olisi tärkeää tehdä tutkimusta, joka kiinnittää nuoret mukaan tutkimusprosessiin.
Teemat: 
Haittojen vähentäminen
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Alix Helfer

Koti katkaisuhoidon tilana

Tutkimuksen nimi: 
Koti katkaisuhoidon tilana
Koti katkaisuhoidon tilana
Tekijä: 
Holmberg, S., & Ranta, J.
Viitetiedot: 

Holmberg, S., & Ranta, J. . (2021). Koti katkaisuhoidon tilana. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 29(1), 54–70. https://doi.org/10.30668/janus.84835

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Katkaisuhoidon jalkauttaminen asiakkaiden koteihin on yksi keino rakentaa helposti saavutettavaa, asiakkaille tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta päihdehoitojärjestelmää. Kotona toteutettava katkaisuhoitoon, eli kotikatko, on lisääntynyt Suomessa 2010-luvulta lähtien ja on vakiinnuttanut asemaansa yhtenä päihdetyön muotona. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kotiin jalkautuva psykososiaalinen alkoholikatkaisuhoito poikkeaa perinteiseksi mielletystä lääkehoitoon perustuvasta katkaisuhoidosta.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Katkaisuhoidon voi olettaa saavan erityisiä piirteitä, kun se viedään perinteisestä laitosympäristöstään yksityiseen, henkilökohtaisten muistojen ja tapahtumien värittämään ja asiakkaiden kontrolloimaan tilaan, jossa suomalaiset yleisimmin juovat. Artikkelin tavoitteena on selvittää liikkuvalla etnografialla, miten koti tilana tukee ja haastaa psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoidon käytäntöjä (kotikatkoa). Tutkimuksen metodologinen kehys nojaa kodin maantieteen perinteeseen. Siinä kotia lähestytään monimerkityksellisenä kulttuuristen, materiaalisten, emotionaalisten ja sosiaalisten merkitysten läpäisemänä tilana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto on kerätty vuonna 2018 liikkuvalla etnografialla suomalaisesta kotikatkopalvelusta. Se koostuu kahdeksalla kotikäynnillä nauhoitetusta asiakas-työntekijävuorovaikutuksesta ja näiden havainnoinneista.

Keskeiset tulokset

Tutkimus havainnollistaa, kuinka kotia merkityksellistetään paitsi asiakkaan yksityisenä tilana, myös päihdetyön toteuttamisympäristönä. Esimerkiksi kotiympäristö ja tutut esineet toimivat eräänlaisina "jäänmurtajina" asiakastapaamisissa sekä mahdollistavat sensitiivisen kotikatkokohtaamisen työntekijän ja asiakkaan välillä. Koti elementteineen ja rutiineineen luo turvallisen ja häpeältä suojaavan sekä autonomiaa ja tukea antavan tilan juomisen lopettamiselle.

Johtopäätökset

Kotikatko purkaa perinteisiä katkaisuhoidon institutionaalisia sääntöjä, luoden kontrollivapaan ja asiakaslähtöisyyttä tukevan tilan. Kotikatko edellyttää asiakkaalta tietoisuutta tilaan liittyvistä juomista laukaisevista tekijöistä sekä omasta vastuustaan osana kotona toteutettavaa katkaisuhoitoa. Kotiympäristö voi myös aiheuttaa haasteita päihdetyön käytännöille, esimerkiksi kun työntekijät tarvitsevat käyttöönsä laitoksen tarjoamia fyysisiä työvalineitä (esim. tietojärjestelmiä tai konsultaatioapua lääkehoidon kysymyksissä). Katkaisuhoidon toteuttaminen kotona saattaa myös herättää asiakkaissa mietteitä siitä, mitä naapurit ajattelevat ja ainakin huolta autonomisen vapauden tuomasta vastuusta.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Psykososiaalisen orientaation lähtökohtana on asiakkaan elämäntilanteen huomioiminen ja tukeminen kokonaisvaltaisesti heti vieroittautumisen alusta lähtien. Asiakkaiden usein kompleksisten elämäntilanteiden vuoksi lääketieteellisesti ohjattu katkaisuhoito tarvitseekin muun päihdehoidon tavoin rinnalleen psykososiaalista orientaatiota. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan kuuluisi jättää asiakkaalle, vaan kotikatkoa olisi pidettävä täydentävänä palvelumuotona.
Teemat: 
Alkoholi
Haittojen vähentäminen
Kuntoutus
Referoijan nimi: 
Alix Helfer

Liittyykö sakon muuntorangaistukseen kuntoutuksellisia elementtejä?

Tutkimuksen nimi: 
Liittyykö sakon muuntorangaistukseen kuntoutuksellisia elementtejä?
Sakon muuntorangaistuksen kuntoutukselliset mahdollisuudet. Tutkimus sakkovangeista ja sakon muuntorangaistuksesta 2010-luvulla.
Tekijä: 
Laurila, T., Lindeborg, H., Tyni, S., Aaltonen, O-P. & Lähteenmäki, N.
Viitetiedot: 

Yhteiskuntapolitiikka 86 (2): 129-140.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Sakkovankien tuen ja kuntoutumisen tarpeet ovat moninaiset, mutta lyhyet vankeusajat sekä viranomaisten tiedonkulun ja yhteistyön puutteet vaikeuttavat palvelujen toteutumista.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla sakkovankeusprosessia sekä sakon muuntorangaistuksen suorittaneita henkilöitä Suomessa 2010-luvun aikana. Tutkimuskohteena on sakkovankeus kuntouttavana prosessina: sakkovangit, muuntorangaistuksen eri vaiheet ja niihin liittyvät kuntoutukselliset elementit sekä sakkovankien uusintarikollisuus.

Tutkimuksen toteutus

Tilastollinen analyysi perustuu Rikosseuraamuslaitoksen ja Oikeusrekisterikeskuksen rekisteriaineistoihin. Pääaineistona on vuosina 2011-2019 päättyneet vankeusjaksot, joissa seuraamuksena on ollut ainoastaan sakon muuntorangaistus (N=11 014; 7577 eri henkilöä). Pääaineistosta on erotettu kolme erillistä henkilöaineistoa (henkilötiedot, rikoksenuusiminen ja sakkotuomiot). Rikoksenuusimisen kriteerinä on sakkovankeuden jälkeen tehty rikos, joka on johtanut tuomioistuimen määräämään tuomioon. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu kuudessa suljetussa vankilassa vuodenvaihteessa 2018-2019 tehdyistä sakkovankien (N=22) ja henkilökunnan (N=24) haastatteluista.

Keskeiset tulokset

Päättyneitä sakkovankeuksia oli vuosittain keskimäärin 1200. 73 %:lla sakkovangeista vankeusjaksoja oli vain yksi. Naisten osuus sakkovangeista oli 14 %. Suurin ikäryhmä sekä naisilla että miehillä oli 30-39-vuotiaat.

Pienimmän kuuden euron päiväsakon mukaan tuomittuja oli 65 %. Sakkojen mediaanisumma sakkovankeusjaksoa kohti oli 400 euroa.

Aika ensimmäisestä sakkotuomioon johtaneesta rikoksesta muuntorangaistuksen määräämiseen oli keskimäärin 25 kuukautta, mutta vaihteluväli oli suurta (10-142 kk). Puolet (49 %) sakkovangeista vapautui kymmenen päivän kuluessa vankilaan saapumisesta. Vankeusjaksot kestivät keskimäärin 16 vankeuspäivää. 28 % sakkovangeista vapautui maksettuaan sakkonsa vankilassa. Sakkovankeus suoritettiin lähes aina suljetussa vankilassa, sillä avolaitoksista vapautui vain neljä prosenttia sakkovangeista.

Vuosina 2011-2015 vapautuneista sakkovangeista 63 % syyllistyi kolmen seurantavuoden aikana vähintään yhteen tuomioon johtaneeseen rikokseen, heistä 50 % oli tuomittu sakkoihin. Kolmannes teki rikoksen kolmen ensimmäisen seurantakuukauden aikana. Huumausainerikoksiin syyllistyneiden uusimisriski sakkorikoksiin oli suurempi kuin varkausrikoksia tehneillä. Iän vaikutus oli vahva: yksi ikävuosi lisää vähensi uusimisriskiä neljällä prosentilla. Naisten uusimisriski oli miehiä suurempi sekä mihin tahansa rikokseen että sakkorikokseen.

Kolmen vuoden kuluessa vapautumispäivästä oli kuollut 6 % tutkimusjoukosta, keskimäärin 43-vuotiaina.

Johtopäätökset

Sakkovankien asema suomalaisessa yhteiskunnassa on epävarma ja marginalisoitunut. Enemmistö tuomituista on pienituloisia. Yleisimmät rikosnimekkeet ovat näpistys, pahoinpitely ja rattijuopumus. Yli 60 % tuomitaan uudesta rikoksesta sakkoon tai muuhun rangaistukseen kolmen vuoden kuluessa vapautumisesta. Rikoksen uusimisen riskiä lisääviä taustatekijöitä ovat nuori ikä, aiempi vankeushistoria sekä tuomiot varkaus- tai huumausainerikoksesta.

Sekä vankilahenkilökunnan että sakkovankien suhtautuminen muuntorangaistuksen kuntouttavuuteen on varauksellinen. Vankila voi parhaassa tapauksessa tarjota apua sakkovankien terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin esim. päihde- tai muuta kuntoutusta tarjoamalla. Useimmille muuntorangaistus on kuitenkin muodollista vankeuden suorittamista ilman sisällöllisiä tavoitteita. Moni kuntouttavuutta haittaava tekijä liittyy muuntorangaistuksen prosessin ajoitukseen tai kestoon.

Tutkimuksen perusteella kehittämistä on erityisesti tiedonkulussa niin vankilan sisällä vankien ja eri ammattiryhmien välillä kuin vankilan ja eri viranomaisten ja palveluntuottajien välillä. Sakkovankien kuntouttamistarpeet ovat moninaisia, mutta eivät kuitenkaan poikkea suuresti muiden lyhytaikaisvankien tarpeista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Lain suomista mahdollisuuksista huolimatta sakkovankien pääsy vapautumisen jälkeen jatkuvaan päihdekuntoutukseen on harvinaista. Yhdeksän vuoden seuranta-aikana ulkopuoliseen päihdekuntoutukseen sijoitettiin vain 155 vankia (2 % kaikista), joista vajaan kolmasosan hoitojakso keskeytyi. Tiedonkulkua ja yhteistyötä vankilan, hoitopaikan ja vangin kotikunnan kanssa tulisi tehostaa.
Teemat: 
Alkoholi
Huumeet
Kuntoutus
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

"Tämä mullisti tutkimustapojani": laadullinen tutkimus siitä, miten nuorten ja perheen sitoutuminen koettiin satunnaistetussa kontrollitutkimuksessa

Tutkimuksen nimi: 
"Tämä mullisti tutkimustapojani": laadullinen tutkimus siitä, miten nuorten ja perheen sitoutuminen koettiin satunnaistetussa kontrollitutkimuksessa
‘It reshaped how I will do research’: A qualitative exploration of team members’ experiences with youth and family engagement in a randomized controlled trial
Tekijä: 
Sheikhan, N.Y., Hawke, L.D., Cleverley, K., Darnay, K., Courey, L., Szatmari, P., Cheung, A. & Henderson, J.
Viitetiedot: 

Sheikhan, NY, Hawke, LD, Cleverley, K, et al. ‘It reshaped how I will do research’: A qualitative exploration of team members’ experiences with youth and family engagement in a randomized controlled trial. Health Expect. 2021; 24: 589– 600. https://doi.org/10.1111/hex.13206

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Nuorten mielenterveysongelmia ratkoessa on tuotu esiin nuorten ja perheen sitoutumisen tärkeys tutkimuksen kannalta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sitoutumisen kokemuksia ja palveluiden esteitä ryhmänvetäjien (YouthCan IMPACT) näkökulmasta.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa satunnaistetulla kontrollitutkimuksella nuorten ja heidän perheenjäsentensä kokemuksia YouthCan IMPACT -hankkeen palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Tutkijat pyrkivät löytämään selityksiä onnistuneelle sitoutumiselle ja sen esteille.

Tutkimuksen toteutus

Laadullista tietoa kerättiin käyttäen puolistrukturoitua haastattelulomaketta ja fokusryhmän haastatteluja osana YouthCan IMPACT-hankkeen kliinistä tutkimusta. Tutkimuksessa haastateltiin 28 ryhmänvetäjää, jotka olivat työssään tekemisissä nuorten ja perheiden kanssa. Myös nuoria ja heidän perheitään haastateltiin. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Keskeiset tulokset

Tutkimukseen osallistuneet kuvailivat nuorten ja perheiden sitoutumista helpottavia tekijöitä, esteitä ja vaikutuksia. Helpottavina tekijöinä kuvailtiin mm. turvallinen (ja tuttu) ympäristö sekä vahvat menetelmät sitouttamiseksi (nuorisoystävällisyys, inklusiivisuus). Esteinä kuvailtiin taas logistisia, rakenteellisia ja institutionaalisia rajoitteita, esimerkiksi resurssien puute.

Johtopäätökset

Nuorten ja perheen sitoutumisella on tärkeä rooli tutkimuksen ja palvelupolun suunnittelussa. Perheiden sitoutuminen ja osallistuminen parantaa näin myös tutkimus- ja palvelupolun laatua. Sitoutumista helpottavat tekijät ja tieto palveluihin sitoutumisen esteistä voivat olla apuna palveluja suunniteltaessa.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Jatkossa tulisi arvioida varhaisen sitoutumisen pitkäaikaisia ​​vaikutuksia ja huomioida myös perheenjäsenten pitkäjänteinen sitoutuminen mielenterveys -ja päihdepalveluihin. Nuorten ja perheiden näkemysten huomioiminen hyödyntää myös tutkimusta ja palveluiden kehittämistä.
Teemat: 
Nuoret

Rekisteritutkimus maahan muuttaneiden mielenterveyspalveluiden piiriin hakeutumisesta verrattuna kantasuomalaisiin

Tutkimuksen nimi: 
Rekisteritutkimus maahan muuttaneiden mielenterveyspalveluiden piiriin hakeutumisesta verrattuna kantasuomalaisiin
Immigrants' mental health service use compared to that of native Finns: a register study.
Tekijä: 
Kieseppä V., Torniainen-Holm M., Jokela M., Suvisaari J., Gissler M., Markkula N. & Lehti V.
Viitetiedot: 

Kieseppä V, Torniainen-Holm M, Jokela M, Suvisaari J, Gissler M, Markkula N, Lehti V. Immigrants' mental health service use compared to that of native Finns: a register study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2020 Apr;55(4):487-496. doi: 10.1007/s00127-019-01774-y. Epub 2019 Sep 21. PMID: 31542796.

Julkaisuvuosi: 
2019
Ingressi: 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemässä tutkimuksesta selviää, että maahan muuttaneet käyttävät mielenterveyspalveluja vähemmän kuin kantasuomalaiset. Maahan muuttaneen kotimaa, ikä ja Suomessa asuttu aika vaikutti eri tavoin palvelujen käyttöön.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Monet asiat, kuten ennakkoluulot, pakolaisuuteen liittyvät traumaattiset kokemukset tai rakenteelliset epäkohdat, saattavat altistaa maahanmuuttajia mielenterveysongelmille. Aiemman tiedot valossa maahan muuttaneet käyttävät erityisen vähän mielenterveyspalveluja. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata psykiatrisen hoidon intensiteettiä ja tutkia hoidon riittävyyttä Suomessa asuvien maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto perustui seurantaan, joka jatkui viiden vuoden ajan. THL:n ylläpitämästä psykiatristen palvelujen hoitoilmoitusrekisteristä kerättiin aineisto (n = 14 285), joka koostui Suomessa vuoden 2010 lopussa asuneista, vähintään 15-vuotiaista maahan muuttaneista sekä suomalaissyntyisistä verrokeista, jotka olivat käyttäneet psykiatrista erikoissairaanhoitoa seurannan aikana ja joilla ei hoitoon hakeutumista edeltävänä kahtena vuonna ollut kontakteja mielenterveyspalveluissa. Käyntitiheyttä mitattiin käyntien määrällä julkisessa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Alhaiseksi käyntitiheys katsottiin, jos hoitoon hakeutumisen jälkeen käyntejä oli yhdestä kolmeen.

Keskeiset tulokset

Maahanmuuttajat käyttävät mielenterveyspalveluja harvemmin kuin kantasuomalaiset. Erityisen harvoin mielenterveyspalveluja käyttävät Lähi-idästä, Afrikasta ja Itä-Euroopasta kotoisin olevat henkilöt. Psykiatrisia palveluja käyttivät taas vähän ne nuoret, jotka olivat vastikään Suomeen muuttaneet. Yleensä ottaen, mitä pidempään maahanmuuttajat olivat asuneet Suomessa, sitä todennäköisemmin he käyttivät psykiatrisia palveluja yhtä tiheästi kuin kantasuomalaiset. Suomalaisilla oli sitä enemmän käyntejä, mitä nuorempia he olivat, mutta maahanmuuttajista sekä nuoret (15−30-vuotiaat) että yli 60-vuotiaat käyttivät palveluja harvoin.

Johtopäätökset

Eroihin voivat vaikuttaa maahanmuuttajien hyvä terveydentila, vähäisemmät oireet, haluttomuus käyttää psykiatrisia palveluja tai rakenteelliset esteet. Stigman pelko voi vaikuttaa haluttomuuteen käyttää palveluja. Myös riittämätön tieto psykiatrisista palveluista tai kielelliset ja kulttuuriset esteet voivat vaikeuttaa hoitoon hakeutumista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Mielenterveyspalveluja voisi kehittää siten, että ne ottaisivat paremmin huomioon erilaisten kieli- ja kulttuurivähemmistöjen tarpeet. Räätälöidyt palvelutarpeet korostuvat erityisesti poikkeustilan kaltaisessa ajassa.
Teemat: 
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Alix Helfer

Sivut