Olet täälläEtusivu Tutkimustiivistelmä

Tutkimustiivistelmä

JAA SOMESSA

Systeeminen näkökulma päihdeongelmasta kärsivän perheen sisäisiin suhteisiin

Tutkimuksen nimi: 
Systeeminen näkökulma päihdeongelmasta kärsivän perheen sisäisiin suhteisiin
Systeeminen näkökulma päihdeongelmasta kärsivän perheen sisäisiin suhteisiin. Havaintoesimerkkinä Islannissa kerätyt aineistot
Tekijä: 
Ólafsdóttir, J. & Orjasniemi, T.
Viitetiedot: 

Teoksessa Riippuvuus perheessä Toim. Johanna Järvinen-Tassopoulos & Henna Pirskanen. Gaudeamus Oy. ISBN 978-952-345-132-2.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Perheenjäsenen päihdeongelma vaikuttaa koko perhedynamiikkaan ja perheen sisäisiin suhteisiin riippumatta siitä, onko päihdeongelma vanhemmalla tai lapsella tai tarkasteleeko asiaa vanhemman, puolison, sisaruksen tai lapsen näkökulmasta. On vaativaa huolehtia henkilöstä, jolla on päihdeongelma, riippumatta siitä, onko huolehtijan roolissa vanhempi, puoliso, sisarus tai lapsi, nuori tai jo aikuinen.

Artikkeli perustuu Islannissa päihteitä ongelmallisesti käyttävän läheisille tehtyihin tutkimuksiin, joissa selvitettiin, miten päihdeongelma vaikuttaa perheen psykososiaalisiin tiloihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kiintymykseen perheen sisäisessä dynamiikassa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoite on kuvata sitä, miten vanhempi, puoliso, sisarus ja aikuinen lapsi kokevat läheisen ihmisen päihdeongelman vaikutukset perheen tunneilmastoon, vuorovaikutukseen ja suhteisiin. Huomio on siinä, miten läheiset kuvaavat tunteita, kuten vihaa, pettymystä, huolehtimista ja välittämistä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineistot koostuvat kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista aineistoista. Tutkimuksen kvantitatiivisen osion kyselylomakkeessa käytettiin kolmea mittaria;
1) Masennus-, ahdistuneisuus- ja stressitaso  -oiremittaria (Depression Anxiety Stress Scale, DASS), (n = 143)
2) Perheen kommunikaatio –mittaria (Family Communication Scale, FCS), (n = 115)
3) Perheen tyytyväisyys -mittaria (Family Satisfaction Scale, FSS), (n = 115).
Tutkimuksen kohteena olevat perheenjäsenet osallistuivat neljän viikon perheryhmähoitoon National Centre for Addiction Treatment (SÁÁ) –hoitokeskuksessa vuosina 2014-2015 ja 2015-2016. Tämän lisäksi tutkimuksen laadullisessa osassa tehtiin erikseen 16 puolistrukturoitua haastattelua. Vastaajat on jaettu läheisen päihdeongelman mukaan vanhempien, puolisoiden, lasten ja sisarusten ryhmään.

Artikkelissa kvantitatiivisten aineistojen tulokset toimivat ikään kuin laajempana kehyksenä perheen tunneilmaston sen osajärjestelmien suhteiden ja niiden sisältöjen laadulliselle tarkastelulle.

Keskeiset tulokset

Artikkeli avaa systeemisen näkökulman siihen, miten päihdeongelma vaikuttaa perheen suhteisiin ja tunteisiin. Tarkastelu teki näkyväksi perheen tunteiden kudelman; kuinka voimakkaita tunteita koetaan, kuinka niiden koetaan muuttuvan päihdeongelman myötä ja kuinka erilaisia ne ovat eri osasysteemien kokemana.

Sisarukset ilmaisivat muita enemmän haittoja sekä suhteiden että emotionaalisten siteiden katkaisemisesta ongelmakäyttäjään. Sisarukset katkaisevat välinsä juovin sisaruksiinsa, mutta ovat lojaaleja vanhemmilleen, jotka jatkavat näistä huolehtimista.  

Sisarukset ilmaisivat päihdeongelmaisiin sisaruksiinsa liittyviä kielteisiä tunteita ja kokemuksia, esimerkiksi henkistä väkivaltaa, jonka takia sisaruksiin pidettiin etäisyyttä tai välit olivat katkaistu kokonaan. Suhdetta leimaa kiintymyksen puute, viha ja epäluottamus.

Sisarusten problemaattinen suhde vaikutti myös koko perheen suhteisiin ja kanssakäymiseen. Ongelmainen sisarus vaikutti muiden sisarusten ja vanhempien välisiin keskinäisiin suhteisiin. Sisarukset kokivat, että vanhempien tuki ongelmaiselle sisarukselle vaikutti myös heidän välisiin suhteisiinsa ja he kantoivat huolta vanhempien jaksamisesta. Vanhemmat ja sisarukset suojelevat toisiaan päihdeongelmaiselta perheenjäseneltä.

Puolisot ilmoittivat, että puolison juominen johti emotionaalisen siteen katkeamiseen ja negatiivisten tunteiden lisääntymiseen. He ilmaisivat kiintymyksen, rakkauden ja huolehtimisen tunteiden hiipumista ja loppumista kumppaneiden päihdeongelman takia. He olivat ajatelleet avioeroa keinona paeta hoitajan ja huolehtijan rooliaan. Puolison tai kumppanin päihderiippuvuus vahingoittaa pariskuntien yhteenkuuluvuutta ja kommunikaatiota.

Päihteiden ongelmakäytön seuraukset perheissä vaikuttavat perheenjäsenten emotionaalisen läheisyyden tasoon ja tukeen sekä vähentää näistä suhteista koettua tyytyväisyyttä. Myös ongelmakäytöstä aiheutuvat taloudelliset seuraamukset vaikuttavat perheen tunneilmastoon sekä suoraan että välillisesti. 

Johtopäätökset

Perhe on näyttäytynyt tutkimuskeskusteluissa lojaaliuden ensisijaisena tyyssijana ja perheenjäsenten keskinäinen lojaaliutta pidetty ihmislajin kuuluvana perustavanlaatuisena piirteenä. Kuitenkaan tämän aineiston perusteella lojaalius ei jakaannu tasaisesti perhesysteemin eri suhteiden välille vaan paikantuu erityisesti sukupolvien väliseksi ja vastavuoroiseksi vanhempi-lapsi –suhteelle eikä niinkään vahvasti muiden perhesiteiden välille.  

Lojaalisuus kohdentuu äitiin, isään tai lapseen ihmisenä. Aineisto vahvistaa lojaaliuden sidoksien rakentumisen eriasteiseksi perheen sisällä. Päihdeongelma voi muuttaa esimerkiksi puolisoiden välisen tunnesuhteen niin, että positiiviset tunteet muuttuvat ongelman myötä kielteisiksi, tai ainakaan niitä ei tuoda esille ja lojaalisuus ei kohdistu niinkään puolisoon ihmisenä vaan yhdessä elettyyn elämään ja vastuunkantoon lapsista. Tästä kertoo se, ettei puolisoa tai kumppania ole jätetty ja hänen päihdeongelmastaan huolimatta puolisot elivät yhdessä.

Lojaalisuus sisarusten välillä oli vähäistä. Huolimatta suhteiden katkaisemisesta päihdeongelmaisen sisarukseen, vaikutti ongelma edelleen välillisesti huolena vanhempien jaksamisesta. Sisarusten välisten suhteiden huomioiminen on tärkeää, sillä tutkimukset osoittavat, että ristiriidat sisarusten kanssa voivat olla haitallisia ja johtaa elinikäisiin seurauksiin. 

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Päihdetyö ja terapiatyö ovat tunnetyötä, jossa on syytä olla selvillä erilaisista tunteiden kirjosta, jota päihdeongelmainen läheinen tuottaa perhesuhteiden verkostossa ja miten eri tavalla nämä tunteet paikantuvat verkostoon. Eri aineistojen pohjalta kehitelty malli perheen tunneilmastosta ja suhteista voi olla hyödyllinen auttamalla ammattilaisia kehittämään perheinterventioita. Mallia voidaan käyttää terapiassa tai kliinisessä käytännössä tilanteen arviointiin perheessä, jossa on riippuvuusongelmia. Se voisi täydentää sukupuuta ja ekokarttaa, joita perinteisesti jo käytetään perheen interventioissa. Perheterapeuttisesti orientoitunut työntekijä voi työskennellä koko perheen ja verkoston, niiden eri alasysteemien tai yksittäisten perheenjäsenten kanssa pyrkiessään muuttamaan perhesysteemiä.
Teemat: 
Alkoholi
Huumeet
Kuntoutus
Läheiset
Referoijan nimi: 
Tarja Orjasniemi

Lasten asema rahapeliongelman varjossa

Tutkimuksen nimi: 
Lasten asema rahapeliongelman varjossa
Lasten asema rahapeliongelman varjossa
Tekijä: 
Järvinen-Tassopoulos, J. & Marionneau, V.
Viitetiedot: 

Teoksessa Johanna Järvinen-Tassopoulos & Henna Pirskanen (toim.) Riippuvuus perheessä. Helsinki: Gaudeamus, 83–101.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Ongelmallisesti rahapelejä pelaavan vanhemman lapset ovat haavoittuvassa asemassa perheessään siinä missä päihteitä käyttävän vanhemmankin lapset.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa selvitettiin lasten asemaa perheessä, jossa rahapeliongelma vaikuttaa kaikkien perheenjäsenten elämään. Lasten aseman kuvaajana toimii rahapelejä pelaamaton vanhempi, joka pohtii rahapeliongelman haavoittamien perhesuhteiden vaikutuksia lastensa identiteettiin, hyvinvointiin ja elämään.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto muodostuu 54 läheisen vuosina 2007-2019 Päihdelinkin Valtti-keskustelufoorumille lähettämistä viesteistä (N= 150). Aineistoon valittiin viestejä, joiden lähettäjillä oli lapsia. Kirjoittajat ovat enimmäkseen äitejä ja lasten ikä vaihtelee vauvaiästä teini-ikään. Viestiaineisto on kerätty keväällä 2019. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistopohjaista sisällönanalyysia. 

Keskeiset tulokset

Perheissä ongelmallisesti rahapelejä pelaava puoliso voi olla kyvytön maksamaan velkojaan, ja taloudellinen vastuu perheen elättämisestä on siirtynyt suurimmaksi osaksi pelaamattomalle puolisolle. Perheen elättäminen ja yhteisistä menoista selviäminen kiristävät erityisesti rahapelaajan ja läheisen välejä, mutta nämä vaikeudet vaikuttavat myös lasten elämään.

Taloudellisen vastuun ohella läheiset pohtivat omaa ja rahapelaajan roolia vanhempia. Läheiset kuvaavat rahapelaavaa vanhempaa poissaolevaksi ja liian vähän aikaa lasten kanssa viettäväksi. Toisissa tapauksissa läheinen saattoi kuvata lasten ja rahapelaavan vanhemman suhdetta myös lämpimäksi ja rakastavaksi.

Osa äideistä tunsi syyllisyyttä siitä, etteivät he jaksaneet olla aktiivisia leikkijöitä tai ulkoilijoita lastensa kanssa. He kokivat itsensä uupuneiksi henkisesti ja usein myös fyysisesti. Äidit pohtivatkin omaa jaksamistaan lasten etuna.

Monessa tapauksessa läheinen asetti kyseenalaiseksi parisuhteensa rahapelaajaan. Joillekuille puolisoille eroaminen vaikutti olevan ainoa ratkaisu perheen tilanteeseen. Osa heistä taas oli sitä mieltä, että vanhempien tulisi yrittää yhdessä lasten takia. Ne läheiset, jotka olivat eroamassa tai eronneet, kokivat päätöksensä olleen oikea ratkaisu lasten näkökulmasta.

Johtopäätökset

Suomessa ongelmallisesti pelaavien henkilöiden läheisille on tarjolla vertaistukea ja -koulutusta sekä terapiaa, mutta kokonaisille perheille tukea on vähemmän. Nykyisissä rahapelaajille suunnatuissa palveluissa voi olla vaikeaa auttaa lapsia, sillä lasten kanssa ei ole totuttu työskentelemään eikä lasten ongelmia tunnisteta tai niihin ei osata vastata. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolassa rahapelaamisesta voisi kysyä samalla, kun asiakkaalta kysytään päihteidenkäytöstä ja tupakoinnista. Myös koulujen terveystarkastuksiin voisi pyytää vanhempia mukaan, jos koulun henkilökunnalle nousee huoli lapsesta tai nuoresta.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Rahapeliongelman kanssa elävillä perheillä olisi tarvetta selvästi laajemmalle avulle, kuten sosiaalipalveluille, velkaneuvonnalle, lastensuojelullisille tukitoimille ja kuntoutukselle. Kun rahapelaaja tai läheinen hakee apua rahapeliongelmaan, olisi hyvä kysyä myös lapsista ja heidän elämäntilanteestaan.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Läheiset
Nuoret

Ongelmallinen rahapelaaminen sukupolvien välisenä kokemuksena ja huolenaiheena

Tutkimuksen nimi: 
Ongelmallinen rahapelaaminen sukupolvien välisenä kokemuksena ja huolenaiheena
Ongelmallinen rahapelaaminen sukupolvien välisenä kokemuksena ja huolenaiheena
Tekijä: 
Järvinen-Tassopoulos, J. & Marionneau, V.
Viitetiedot: 

Teoksessa Johanna Järvinen-Tassopoulos & Henna Pirskanen (toim.) Riippuvuus perheessä. Helsinki: Gaudeamus, 31–54.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Ongelmallinen rahapelaaminen aiheuttaa kriisitilanteen sukupolvien väliseen suhteeseen ja perheenjäsenten elämänkulkuun.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa tarkastellaan ongelmallista rahapelaamista sukupolvien näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka kahden jo aikuistuneen sukupolven elämät kytkeytyvät yhteen, kun toisen sukupolven (nuoremman tai vanhemman) jäsenet painivat rahapeliongelman kanssa, ja sitä, millaisiksi sukupolvien väliset perhesuhteet muuttuvat rahapeliongelman myötä.

Tutkimuksen toteutus

Laadullisena tutkimusaineistona käytettiin A-klinikkasäätiön sähköiseen neuvontapalveluun vuosina 2003–2016 saapuneita viestejä, joiden lähettäjät olivat joka aikuisten lasten vanhempia tai ikääntyvien vanhempien aikuisia lapsia. Kolmekymmentäseitsemän vanhempaa ja kolmekymmentäkolme aikuista lasta otti yhteyden sähköiseen neuvontapalveluun koskien läheisensä rahapeliongelmaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista sisällönanalyysia.

Keskeiset tulokset

Nuorten aikuisten kohdalla vanhempia huolestutti erityisesti lastensa rahankäyttö ja rahan lainaaminen sekä pikavippien ottaminen rahapelaamiseen. Muiden aikuisten lasten tapauksessa ongelma saattoi vanhempien mielestä olla lapsen heikko taloudellinen tilanne tai velkaantuminen sisarukselle. Jotkut vanhemmista auttoivat aikuista lastaan maksamalla tämän rahapelaamiseen liittyviä velkoja pois.

Ongelmallisen rahapelaamisen yhteydessä vanhempia voi hämmentää aikuisen lapsen muuttunut suhtautuminen rahankäyttöön, mutta lisäksi heitä huolestuttavat lapsensa heikentynyt opiskelumotivaatio, ammattitoiveiden hupeneminen ja työelämän jättämisaikeet. Aikuisen lapsen itsenäistyminen voi viivästyä rahapeliongelmien vuoksi, mutta samalla ne voivat pitkittää ja lujittaa vanhempien vastuuta aikuisesta lapsestaan. Apua nuorelle aikuiselle haettiin muun muassa mielenterveystoimistosta, päihdepalveluista ja sosiaalitoimistosta. Apua saattoi tarvita myös vanhempi läheisen roolissa. 

Myös aikuiset lapset ottavat yhteyden sähköiseen neuvontapalveluun, koska he haluavat auttaa ikääntyvää vanhempaansa tai tukea ei-pelaavaa vanhempaansa. Useimmiten läheisten yhteydenotto koski tapaa ottaa rahapelaaminen puheeksi vanhemman kanssa. Jotkut läheiset pyysivät neuvontapalvelulta tietoa hoitopalveluista ja vertaisryhmistä.

Ikääntyvä rahapelaaja saattaa luulla, etteivät aikuiset lapset ole tietoisia hänen ongelmallisesta rahapelaamisestaan. Apua voi olla vaikeaa ottaa vastaan, jos rahapelaaja kokee hallitsevansa tilanteen tai hän ei ole tottunut ottamaan apua vastaan. Silti moni läheinen auttoi ikääntyvää rahapelaajaa taloudellisesti.

Ongelmallinen rahapelaaminen voi vaikuttaa lapsuuden perheen lisäksi läheisen omaan perheeseen. Rahapeliongelma tulee selvittää, jotta eri sukupolvien jäsenten välit jatkuisivat ja pysyisivät ennallaan. 

Johtopäätökset

Ongelmallista rahapelaamista tulisi käsitellä sukupolvien välisenä asiana, joka koskettaa kaikkia perheenjäseniä. Rahapelaajan läheiset ovat usein tuntemattoman ongelman edessä saadessaan selville aikuisen lapsen tai ikääntyvän vanhemman haitallisen rahapelaamisen. Heidän pitää pohtia sitä, kuinka velvollisia he ovat auttamaan aikuista lastaan tai ikääntyvää vanhempaansa, sillä rahapeliongelma rikkoo olemassa olevat mielikuvat aikuistumisesta, aikuisuudesta ja ikääntymisestä sekä sukupolvien välisistä suhteista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Nykyinen suomalainen perhepolitiikka ei tunnista sukupolvien välisiä perhesuhteita eikä niiden mahdollisia solmu- ja kipukohtia. Eri-ikäiset läheiset tarvitsevat heille räätälöityjä palveluja. Vertaistukityön tulisi puolisoiden ohella ottaa huomioon myös vanhemmat ja aikuiset lapset, joiden perheenjäsenellä on rahapeliongelma. Myös ennaltaehkäisyn keinoja tulee kehittää, jotta perheenjäsenet osaavat kiinnittää huomion sukupolvesta riippumatta ongelmallisen rahapelaamisen tunnusmerkkeihin ja puuttua niihin.
Teemat: 
Toiminnalliset riippuvuudet
Läheiset
Nuoret
Ikääntyneet
Referoijan nimi: 
Johanna Järvinen-Tassopoulos & Virve Marionneau

Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975

Tutkimuksen nimi: 
Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975
No Coming Back to Sick Society: The Emergence of New Drug User Segment in the Järvenpää Social Hospital in Finland, 1965–1975
Tekijä: 
Parhi, K.
Viitetiedot: 

Journal of the History of Medicine and Allied Sciences. Published: 21 September 2021.

https://doi.org/10.1093/jhmas/jrab038 

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Tutkimus käsittelee “uuden” huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintymistä tarkastelemalla Järvenpään sosiaalisairaalassa vuosina 1965–1975 huumeidenkäytön vuoksi hoidettuja. Järvenpään sosiaalisairaalan eli nykyisen Päihdesairaalan arkistoaineisto on Suomen ensimmäisen huumeaallon tutkimuksen kannalta arvokas, ja siinä yhdistyvät lääketieteelliset, sosiaalityöhön liittyvät sekä potilaiden oma näkökulmat. Huumeidenkäyttö nähtiin sosiaalisena ongelmana, jonka ei missään yhteydessä yksinkertaistettu johtuvan yksittäisistä tekijöistä, toisin kuin kiihkeässä julkisessa keskustelussa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Ensimmäisen aallon historiasta on olemassa tutkimusta, mutta varhaisia näkemyksiä käytöstä, käyttäjäidentiteetistä ja hoidosta on tutkittu vain vähän. Mielikuvaa 1960- ja 1970-lukulaisesta huumeidenkäytöstä dominoi toisaalta kansainvälisen hippiliikkeen kokeellinen psykedelia, toisaalta aikalaisia ravistellut moraalipaniikki. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä niin käyttäjien kuin hoitohenkilökunnankin käytännön kokemuksia huumeista ja riippuvuuteen liittyvästä hoidosta tasapainoisemman ja monipuolisemman kuvan saamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Sosiaalisairaalan arkistosta seulottiin 7000 aktin joukosta vuosilta 1965–1975 ne, joissa kuvattiin huumeidenkäyttöä. ”Huumeet” määriteltiin väljästi ja noudattaen aikalaistulkintoja. Akteista kirjattiin ilman suoria tunnistetietoja talteen elämänvaiheita, käyttöhistoriaa, psykiatriset arviot, sosiaalityöntekijän tulkinnat sekä potilaiden kokemuksia sairaalahenkilökunnan kirjaamina. 

Keskeiset tulokset

Aineistosta piirtyy selkeänä ensimmäisen huumeaallon myötä noussut käyttäjäsegmentti, joka erottautui niin sanotuista ”klassillisista narkomaaneista”, ja joista jälkimmäiset halusivat yhtä lailla erottautua. Uudet käyttäjät olivat nuoria, käyttivät saatavuuden mukaan monia eri aineita ja saivat vaikutteita hippiliikkeestä, joskin vaikutteet jäivät melko pinnallisiksi. Potilaita kuvattiin riippuvaisiksi ja lyhytjännitteisiksi, ja heidän maailmankatsomukseensa viitattiin ”huumefilosofiana” ja ”huumeideologiana”, johon liittyi olennaisesti työn vältteleminen.

Johtopäätökset

Ensimmäisen huumeaallon ongelma näyttäytyi julkisuudessa suurempana kuin arkistoaineiston perusteella saatava mielikuva antaa ymmärtää. Huumeita käyttäneet ja sairaalaan päätyneet nuoret olivat monista eri syistä marginalisoituneet, mutta poliittisessa keskustelussakin väläytelty ”huume-epidemia” on liioiteltu kuvaus ensimmäisestä huumeaallosta. Hoitoa vaatinut huumeidenkäyttö ei myöskään liittynyt vahvasti kansainväliseen hippiliikkeeseen, vaan ennemmin hoitoon päätyneitä nuoria voisi kuvata syrjäytyneiksi. Psykedeeliset huumekokeilut ja sairaalahoitoa vaatinut käyttö olivat siis kaksi eri todellisuutta, joista ensimmäiseksi mainittu tunnetaan paremmin, jälkimmäinen tapahtui yhteiskunnan marginaalissa.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Huumeiden käyttö kriminalisoitiin aikana, jolloin käytännön asiantuntemusta oli varsin vajavaisesti. Keskustelu oli vahvasti politisoitunutta niin kuin nykyäänkin. Riippuvuuden hoitokokemukset eivät näkyneet aikalaiskeskustelussa. Perusteet kriminalisoinnille eivät siis perustuneet käytännön tietoon ja kokemuksen kautta karttuneeseen asiantuntemukseen. Tämän tutkimuksen tulokset voivat tasapainottaa ymmärtämystä 1970-luvun keskusteluympäristöstä pohdittaessa, miksi kriminalisointipäätös aikoinaan tehtiin, ja vastaako se nykypäivän asiantuntemusta ja arvoja.
Teemat: 
Huumeet
Mielenterveys
Nuoret
Referoijan nimi: 
Katariina Parhi

Rekisteritutkimus nuorten kannabiksen käytöstä kannabiksen laillistamisen aikana Kanadassa

Tutkimuksen nimi: 
Rekisteritutkimus nuorten kannabiksen käytöstä kannabiksen laillistamisen aikana Kanadassa
Trends in youth cannabis use across cannabis legalization: Data from the COMPASS prospective cohort study.
Tekijä: 
Zuckermann, A., Battista, K., Bélanger, S., Haddad, S., Butler, M., Costello, J. & Leatherdale, S.
Viitetiedot: 

Zuckermann AME, Battista KV, Bélanger RE, et al. Trends in youth cannabis use across cannabis legalization: Data from the COMPASS prospective cohort study. Prev Med Rep. 2021;22:101351. Published 2021 Mar 11. https://doi.org/10.1016/j.pmedr.2021.101351

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Kanada laillisti yli 18-vuotiaiden kannabiksen virkistyskäytön 17. lokakuuta 2018. Taustalla oli tarve suojella nuorten terveyttä kontrolloimalla ja rajoittamalla kannabiksen saatavuutta nuorten keskuudessa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla nuorten kannabiksen käytön trendejä ennen ja jälkeen kannabiksen laillistamista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto koostui Albertan, Brittiläisen Kolumbian, Ontarion ja Québecin lukioikäisten nuorten vastauksista, jotka osallistuivat COMPASS-tutkimukseen. Prospektiivinen kohorttitutkimus oli kerännyt tietoa kanadalaisten lukioikäisten nuorten kannabiksen käytöstä vuodesta 2012 lähtien. Tutkimuksessa kysyttiin taustatietojen (mm. luokka, sukupuoli, etnisyys, paikkakunta, sosioekonominen tausta) lisäksi kannabiksen tai marihuanan käyttöä viimeisen 12 kuukauden aikana. Kannabiksen käytön muutoksia tutkittiin semi-kokeellisella tutkimusasetelmalla pitkittäisellä poikkileikkausnäytettä (n = 102 685) kahtena ajanjaksona ennen laillistamista (lukuvuosina 2016/2017 ja 2017/2018) sekä laillistamisen jälkeen (lukuvuonna 2018/2019). Lisäksi muutoksia tutkittiin kolmen peräkkäisen vuosikurssin opiskelijoille (n = 5400) vuosittain lukuvuodesta 2016 vuoteen 2019 toteutetulla kyselyllä.

Keskeiset tulokset

Nuorten kannabiksen käyttö lisääntyi 30,5 prosentista 32,4 prosenttiin lukuvuosien 2016/17 ja 2018/19 välillä. Poikkileikkausanalyysin mukaan kannabiksen käyttö oli merkitsevästi (1,05; p=0.0090) suurempi vuosi laillistamisen jälkeen kuin mitä se oli ennen laillistamista.

Johtopäätökset

Jo ennen kannabiksen myynnin laillistamista alkanut trendi kannabiksen käytön yleistymisestä ei kääntynyt laskuun laillistamista seuranneena vuonna. Tutkimustulokset viittasivat siihen, että kannabiksen laillistamista ei seurannut selkeitä muutoksia nuorten kannabiksen käytössä ainakaan lyhyellä aikavälillä. Nuorten kannabiksen käytön yleisyys pysyi ennallaan korkeana.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
COMPASS-tulosten valossa nuoret käyttivät tutkijoiden mukaan huolestuttavan paljon kannabista ja tilannetta olisi tarpeen tarkkailla pitkällä aikavälillä. Kannabiksen käytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia kehittyviin aivoihin, esimerkiksi muisti- ja keskittymisvaikeuksien muodossa.
Teemat: 
Huumeet
Nuoret
Referoijan nimi: 
Alix Helfer & Teemu Kaskela

Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?

Tutkimuksen nimi: 
Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?
Mitä tapahtui nuorten alkoholinkäytölle ja eri juomalajien kulutukselle vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen?
Tekijä: 
Härkönen, J., Raitasalo, K., Lintonen, T. & Mäkelä, P.
Viitetiedot: 

Yhteiskuntapolitiikka 3/2021: 251-262

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

60 % 15-16-vuotiaista nuorista käyttää alkoholia. Tyttöjen käyttömäärät, humalakerrat sekä juomasekoitusten ja väkevien käyttö ovat kasvussa.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella miten 15- ja 16-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttö ja eri juomalajien suosio muuttuivat vuosien 2015 ja 2019 välillä, kun vuonna 2018 voimaan tullut uusi alkoholilaki vapautti alle 5,5-prosenttisten juomasekoitusten myynnin kaupoissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona käytettiin nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevän eurooppalaisen koululaiskyselyn (ESPAD) Suomen aineistoa vuosilta 2015 ja 2019. Eroja alkoholinkäyttötavoissa tarkasteltiin yksinkertaisten frekvenssijakaumien ja keskiarvojen avulla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin viiden prosentin riskitasoa (p < 0,05), ja muutosten tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä, jossa selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, vuosi sekä sukupuolen ja vuoden interaktio.

Keskeiset tulokset

Alkoholinkäyttökertojen määrä väheni sekä tytöillä että pojilla vuosien 2015 ja 2019 välillä. Väheneminen johtui raittiiden osuuden kasvusta (36 % -> 40 %), sillä käyttökertojen keskimääräinen lukumäärä 12 viime kuukauden aikana pysyi samalla tasolla alkoholia käyttävien nuorten keskuudessa. Tyttöjen humalakerrat lisääntyivät selvästi. Kaikista alkoholia joskus käyttäneistä nuorista reilu puolet (52 %) raportoi humalajuomista vähintään kerran vuodessa. 11 %:lla humalakertoja oli ollut kymmenen kertaa tai sitä useammin. Olut pysyi poikien suosituimpana alkoholijuomana. Tytöillä juomasekoitusten sekä väkevien käyttökerrat lisääntyivät.

Johtopäätökset

Tulosten perusteella vuoden 2018 alkoholilakimuutos, joka lisäsi nuorille mieluisten juomalajien eli juomasekoitusten saatavuutta, saattaa olla yhteydessä alkoholia käyttävien tyttöjen alkoholin-kulutuksen lisääntymiseen tai jopa raittiuden laskevan trendin pysähtymiseen. Nuorten terveystapatutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn mukaan alaikäisten raittius ei ole enää lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Ostokokeilla on pystytty osoittamaan, että nuorten on helpompi hankkia alkoholijuomia elintarvikeliikkeistä kuin Alkoista. Nuorten yleisin tapa hankkia alkoholijuomia on kavereiden avustuksella tai tarjoamana. Raittiiden nuorten osuuden kasvun pysähtyminen ja nuorten juomatapojen muutokset voivat ennakoida nuorten alkoholinkäytön lisääntymistä.
Teemat: 
Alkoholi
Nuoret
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Epävarma työmarkkina-asema lisää miesten masennusperäistä työkyvyttömyyttä

Tutkimuksen nimi: 
Epävarma työmarkkina-asema lisää miesten masennusperäistä työkyvyttömyyttä
Precarious work increases depression-based disability among male employees
Tekijä: 
Pyöriä, P., Ojala, S. & Nätti, J.
Viitetiedot: 

European Journal of Public Health, ckab119, https://doi.org/10.1093/eurpub/ckab119
Published: 13 July 2021

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Aikaisempi työttömyys ja heikko usko uudelleen työllistymiseen kasvattavat miesten riskiä päätyä masennusperustaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle – naisilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoite oli tutkia, onko työmarkkina-aseman epävarmuus yhteydessä masennusperäiselle työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen ja onko sukupuolten välillä eroja.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessa tarkasteltiin työolojen yhteyttä työkyvyttömyysriskiin Tilastokeskuksen työolokyselyjen aineistojen (1997, 2003, 2008, 2013) ja Eläketurvakeskuksen rekisterin avulla. Epävarmaa työmarkkina-asemaa kuvasi viisi muuttujaa: työn menettämisen pelko, heikot työllistymisodotukset, aikaisempi työttömyys, matala tulotaso ja määräaikainen työsopimus. 20-60 -vuotiaita työntekijöiden tilannetta seurattiin vuoteen 2016. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Cox-analyysiä.

Keskeiset tulokset

Yleinen työkyvyttömyyseläkkeen riski kasvoi epävarman työmarkkina-aseman piirteiden kasautuessa. Miehillä korkeampi masennusperäinen työkyvyttömyysriski oli yhteydessä aikaisempaa työttömyyteen ja heikkoon työllistymisuskoon. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt.

Johtopäätökset

Epävarma työmarkkina-asema voi heijastua psykologisena stressinä, joka altistaa mielenterveyden ongelmiin, jotka voivat ennakoida tulevaa työkyvyttömyyttä. Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä tulisi tukea niin työpaikoilla kuin poliittisella tasolla.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Työpaikoilla työolojen ja työsuojelun merkitys tulee ymmärtää laajempana kuin fyysisenä työturvallisuutena tai ergonomiana. Päihdehaittojen ehkäisyllä ja päihdehoidolla voi olla oma paikkansa niin työpaikoilla kuin työllistymisprosesseissa.
Teemat: 
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Jouni Tourunen

Toimintakyvyn vaikeudet ja katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutuminen

Tutkimuksen nimi: 
Toimintakyvyn vaikeudet ja katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutuminen
Psychosocial difficulties and treatment retention in inpatient detoxification programmes
Tekijä: 
Levola, J., Aranko, A. & Pitkänen, T.
Viitetiedot: 

Levola, Jonna, Arno Aranko, and Tuuli Pitkänen. “Psychosocial Difficulties and Treatment Retention in Inpatient Detoxification Programmes.” Nordisk alkohol- & narkotikatidskrift : NAT (2021): 145507252110212–. Web.

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Potilaan hoitoon sitoutumista pidetään yleensä onnistuneen katkaisuhoitojakson tuloksena. Aiempaa tutkimusta potilaiden katkaisuhoitoon sitoutumisesta on hyvin niukasti. Katkaisuhoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuoriin opioideja tai monia eri päihteitä käyttäviin potilaisiin sekä potilaisiin, joilla on kognitiivisia vaikeuksia.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia psykososiaalisten vaikeuksien yhteyksiä katkaisuhoidossa olevien potilaiden hoitoon sitoutumiseen Suomessa.

Tutkimuksen toteutus

Rekisteritutkimuksen aineisto sisälsi henkilötietoja valtakunnallisesti eri laitoksista katkaisuhoidon jaksoilta (n = 2 752) helmikuusta 2016 toukokuuhun 2019. Psykososiaalisia vaikeuksia kartoitettiin PARADISE24fin-työkalulla. Vastaajien taustamuuttujia ja päihteiden käyttöä sekä psykososiaalisia vaikeuksia tarkasteltiin suhteessa hoitojakson pituuteen. Usean selittäjän regressiomallien avulla tunnistettiin hoidon keskeytystä ennustavia tekijöitä.

Keskeiset tulokset

Kaikkiaan 2 752 tutkituista hoitojaksosta 80,3 % (n = 2 209) toteutui suunnitellusti. Miesten ja naisten hoitoajanjaksot erosivat hoidon sitoutumisen osalta. Kun kaikkia eri tekijöitä tarkasteltiin yhdessä, nuorempi ikä (alle 35-vuotiaat), alempi koulutustaso (alle 9 vuotta), työttömyys, opioidien- ja sekakäyttö sekä vakavampi riippuvuussuhde olivat yhteyksissä hoidon keskeytymiseen. Psykososiaalisia vaikeuksien vakavuus kokonaisuutena (PARADISE24fin-keskiarvot) ei selittänyt hoitojakson keskeytymistä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Vakavat kognitiiviset vaikeudet olivat yhteydessä katkaisuhoidon keskeytymiseen, kun taas vakavat vaikeudet arjen toiminnoissa olivat yhteydessä hoidon toteutumiseen suunnitellusti.

Johtopäätökset

Katkaisuhoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuoriin opioideja tai monia eri päihteitä käyttäviin potilaisiin sekä potilaisiin, joilla on kognitiivisia vaikeuksia.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Tutkimustulosten avulla voi tunnistaa potilasryhmiä, joiden hoitojaksoon sitoutumiseen olisi kiinnittettävä erityistä huomiota. Tutkimuksen pohjalta voi pyrkiä löytämään tapoja, joilla kohderyhmää sitoutetaan pitkäjänteisesti katkaisuhoitoon.
Teemat: 
Alkoholi
Referoijan nimi: 
Alix Helfer & Teemu Kaskela

Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana

Tutkimuksen nimi: 
Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana
Going virtual: youth attitudes toward and experiences of virtual mental health and substance use services during the COVID-19 pandemic
Tekijä: 
Hawke, L.D., Sheikhan, N.Y., MacCon, K. yms.
Viitetiedot: 

Hawke, L.D., Sheikhan, N.Y., MacCon, K. et al. Going virtual: youth attitudes toward and experiences of virtual mental health and substance use services during the COVID-19 pandemic. BMC Health Serv Res 21, 340 (2021). https://doi.org/10.1186/s12913-021-06321-7

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Koronapandemian vuoksi on asetettu tiukkoja liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia maailmanlaajuisest. Poikkeustilan takia myös monia mielenterveys- ja päihdepalveluita on siirretty sähköisiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää uutta ilmiötä nuorten näkökulmasta kartoittamalla 14–28-vuotiaiden asenteita ja kokemuksia mielenterveys- ja päihdetyön sähköisistä palveluista.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa tarkasteltiin laadullisin ja määrällisin menetelmin nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden käytöstä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistuvia nuoria (n=409) lähestyttiin verkkokyselyllä, joka sisälsi kysymyksiä heidän asenteistaan ja kokemuksistaan virtuaalipalveluista. Tutkimus sisälsi määrällisiä ja avoimia kysymyksiä sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista sekä palvelutarpeista.

Keskeiset tulokset

Suurin osa mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivistä nuorista olivat halukkaita jatkamaan yksilöityjä sähköisiä palveluja, pienempi osa harkitsi vertaistukiryhmiin osallistumista verkossa. Kyselyyn vastanneita kiinnostivat uudenlaiset hyvinvointia tukevat virtuaalipalvelut, jotka tarjoavat osallistavaa sisältöä (em. meditaatiota, urheilullisia tempauksia, sivistyksellistä toimintaa). Vastaajissa oli myös henkilöitä, jotka eivät pitäneet virtuaalipalveluita omaan elämäntilanteeseen sopivana ja toivoivat henkilökohtaisempia kasvokkaisia kohtaamisia. Sähköisiä palveluita kritisoitiin muiden muassa saavutettavuuteen ja teknisiin esteisiin liittyen. Esimerkiksi kaikilla nuorilla ei ollut toimivia laitteita, pääsyä verkkoon tai omaa, turvallista tilaa henkilökohtaisista asioista puhumiseen.

Johtopäätökset

Erilaisten nuorten tarpeille tarvitaan monipuolisia, helposti saatavia ja toimivia sähköisiä palveluita. Kasvokkaisia palveluita olisi hyvä tarjota vastaisuudessakin. Myös nuorten näkökulmasta olisi arvioitava sähköisten palvelujen tehokkuutta ja sitoutttamista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat ympäri maailmaa siirtyneet nopeasti sähköisiksi koronapandemian myötä. On tärkeää, että tutkijat ja palveluntarjoajat kuulevat erityisesti nuoria, joiden jaksamisesta on paljon uutisoitu. Vaikka isolle osalle nuorista on mielekästä ja helppoa osallistua sähköisiin palveluihin, myös osa nuorista tarvitsee tukea perinteisellä kasvokkaisella tavalla. Jatkossa olisi tärkeää tehdä tutkimusta, joka kiinnittää nuoret mukaan tutkimusprosessiin.
Teemat: 
Haittojen vähentäminen
Mielenterveys
Referoijan nimi: 
Alix Helfer

Koti katkaisuhoidon tilana

Tutkimuksen nimi: 
Koti katkaisuhoidon tilana
Koti katkaisuhoidon tilana
Tekijä: 
Holmberg, S., & Ranta, J.
Viitetiedot: 

Holmberg, S., & Ranta, J. . (2021). Koti katkaisuhoidon tilana. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 29(1), 54–70. https://doi.org/10.30668/janus.84835

Julkaisuvuosi: 
2021
Ingressi: 

Katkaisuhoidon jalkauttaminen asiakkaiden koteihin on yksi keino rakentaa helposti saavutettavaa, asiakkaille tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta päihdehoitojärjestelmää. Kotona toteutettava katkaisuhoitoon, eli kotikatko, on lisääntynyt Suomessa 2010-luvulta lähtien ja on vakiinnuttanut asemaansa yhtenä päihdetyön muotona. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kotiin jalkautuva psykososiaalinen alkoholikatkaisuhoito poikkeaa perinteiseksi mielletystä lääkehoitoon perustuvasta katkaisuhoidosta.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite

Katkaisuhoidon voi olettaa saavan erityisiä piirteitä, kun se viedään perinteisestä laitosympäristöstään yksityiseen, henkilökohtaisten muistojen ja tapahtumien värittämään ja asiakkaiden kontrolloimaan tilaan, jossa suomalaiset yleisimmin juovat. Artikkelin tavoitteena on selvittää liikkuvalla etnografialla, miten koti tilana tukee ja haastaa psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoidon käytäntöjä (kotikatkoa). Tutkimuksen metodologinen kehys nojaa kodin maantieteen perinteeseen. Siinä kotia lähestytään monimerkityksellisenä kulttuuristen, materiaalisten, emotionaalisten ja sosiaalisten merkitysten läpäisemänä tilana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto on kerätty vuonna 2018 liikkuvalla etnografialla suomalaisesta kotikatkopalvelusta. Se koostuu kahdeksalla kotikäynnillä nauhoitetusta asiakas-työntekijävuorovaikutuksesta ja näiden havainnoinneista.

Keskeiset tulokset

Tutkimus havainnollistaa, kuinka kotia merkityksellistetään paitsi asiakkaan yksityisenä tilana, myös päihdetyön toteuttamisympäristönä. Esimerkiksi kotiympäristö ja tutut esineet toimivat eräänlaisina "jäänmurtajina" asiakastapaamisissa sekä mahdollistavat sensitiivisen kotikatkokohtaamisen työntekijän ja asiakkaan välillä. Koti elementteineen ja rutiineineen luo turvallisen ja häpeältä suojaavan sekä autonomiaa ja tukea antavan tilan juomisen lopettamiselle.

Johtopäätökset

Kotikatko purkaa perinteisiä katkaisuhoidon institutionaalisia sääntöjä, luoden kontrollivapaan ja asiakaslähtöisyyttä tukevan tilan. Kotikatko edellyttää asiakkaalta tietoisuutta tilaan liittyvistä juomista laukaisevista tekijöistä sekä omasta vastuustaan osana kotona toteutettavaa katkaisuhoitoa. Kotiympäristö voi myös aiheuttaa haasteita päihdetyön käytännöille, esimerkiksi kun työntekijät tarvitsevat käyttöönsä laitoksen tarjoamia fyysisiä työvalineitä (esim. tietojärjestelmiä tai konsultaatioapua lääkehoidon kysymyksissä). Katkaisuhoidon toteuttaminen kotona saattaa myös herättää asiakkaissa mietteitä siitä, mitä naapurit ajattelevat ja ainakin huolta autonomisen vapauden tuomasta vastuusta.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Psykososiaalisen orientaation lähtökohtana on asiakkaan elämäntilanteen huomioiminen ja tukeminen kokonaisvaltaisesti heti vieroittautumisen alusta lähtien. Asiakkaiden usein kompleksisten elämäntilanteiden vuoksi lääketieteellisesti ohjattu katkaisuhoito tarvitseekin muun päihdehoidon tavoin rinnalleen psykososiaalista orientaatiota. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan kuuluisi jättää asiakkaalle, vaan kotikatkoa olisi pidettävä täydentävänä palvelumuotona.
Teemat: 
Alkoholi
Haittojen vähentäminen
Kuntoutus
Referoijan nimi: 
Alix Helfer

Sivut