Olet täälläEtusivu Ajankohtaista Blogitekstit

Blogitekstit

Pirkko Hakkarainen: Taipuisiko ihmisarvo mittariksi?

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua vanhusten hoivapalveluissa ilmenneistä vakavista puutteista. Toimintayksiköitä on jouduttu sulkemaan. Ongelmia on ollut niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Onko vikaa vain palvelua tuottavassa yksikössä vai myös siinä, ohjataanko ihmiset avun tarpeen mukaisesti oikeisiin palveluihin?

Maaret Väkinen: Rentouttava viinilasillinen, omaa aikaa oluella ja skumppaa kaupungilla – tuliko tissuttelusta tapa?

Lasi viiniä tai kylmä olut voi olla houkuttava palkinto raskaan työpäivän päätteeksi tai vaikka nappiin menneen urheilusuorituksen jälkeen. Yhdestä tai kahdesta alkoholiannoksesta ei varsinaista humalaa tule, mutta myös tissuttelu on terveydelle haitallista. Pienikin määrä alkoholia haittaa suorituksesta palautumista ja tekee yöunesta katkonaista. Millä muulla tavalla itsensä voisi palkita?

Inka Silvennoinen: Raha pelissä – rahan, pelaamisen ja rahapelaamisen muuttuvat suhteet

Viihdettä, jännitystä ja aina uusi mahdollisuus voittoon. Satunnaisuus, nopea tempo, erilaiset äänet ja visuaaliset elementit, läheltä piti -tilanteet ja palkkioiden tuoma mielihyvä. Digipelit (tietokone-, konsoli- ja mobiilipelit) ja rahapelit käyttävät paljon samoja tekniikoita pitääkseen pelaajan otteessaan ja kannustaessaan pelaamaan lisää. Perinteisesti raha on ollut keskeinen erottava elementti, mutta digipelien uudenlaisten maksulogiikoiden myötä tämä ero on osittain kadottanut merkitystään.

Minna Ilva: Yhteinen kehittämistehtävämme – Miten edistämme lapsisensitiivisyyttä päihdehuollossa?

Vanhemmuusikäiset miehet ja naiset käyttävät merkittävän osan kaikesta kulutetusta alkoholista. Viimeisimmästä THL:n Juomatapatutkimuksesta tiedetään, että kolme neljäsosaa alkoholin käyttökerroista tapahtuu kodeissa. Joka kolmannessa alkoholinkäyttötilanteessa, jossa lapsia läsnä, juotiin vähintään 5 annosta. On arvioitu, että jopa kolmannes suomalaisista pienten lasten isistä on alkoholin riskikäyttäjiä.

Katja Malin-Kaartinen: Millaista on hyvä kohtaaminen?

Oletko koskaan pohtinut, millaista on hyvä kohtaaminen? Minä olen pohtinut tätä kysymystä paljon. Mielestäni hyvä kohtaaminen perustuu läsnä olemiseen ja luottamukseen. Hyvä kohtaaminen on vastavuoroista ja toista osapuolta kunnioittavaa. Siihen liittyy ihmisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän on. Ihminen saa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, omine tarpeineen ja elämänkokemuksineen.

Tuuli Pitkänen: Arjen perusasioista selviytymiseen on kaikilla oikeus

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen näkemys siitä, mitä oma arjessa selviytyminen vaatii. Näkemykseen vaikuttavat mm. yksilön arvot, kyvyt, odotukset ja aiemmat kokemukset. Arjesta selviytyminen koostuu osista, jotka ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Jos vaikeudet alkavat kasautua, on tärkeä etsiä ratkaisuja. Yhdenkin vaikeuden ratkaiseminen heijastuu myönteisesti kokonaisuuteen.

Irina Köntti: Näkymättömästä näkyväksi – korvaushoidossa olevien osallisuuden vahvistaminen

Jos ei ole osallinen, on syrjässä, ei kuulu joukkoon, on näkymätön. Olemme ihmisinä erilaisia siinä mielessä, kuinka paljon haluamme olla esillä ja näkyvillä. Toisen viihtyvät suuren yleisön edessä, toisille riittää yksi hyvä ystävä. Mutta tuskin kukaan haluaa olla täysin näkymättömissä, täysin osaton omasta elämästään.

Susanne Uusitalo: Päihderiippuvuus ja käyttäjä – filosofinen näkökulma

Filosofinen tutkimus voi tuntua teoreettiselta ja sen yhteyttä käytännön asioihin voi olla joskus vaikea nähdä. Käsitteiden filosofinen tarkastelu tarjoaa kuitenkin näkökulman päihderiippuvuuteen ja päihteiden käyttöön sellaisella tavalla, jota esimerkiksi sanojen syntyhistorian tai käsitteiden kulttuurihistorian ymmärtäminen ei tarjoa. Päihdeongelmien pohdinnassa on tärkeää myös ymmärtää ne ennakko-oletukset, joita meillä kaikilla on liittyen erilaisiin inhimillisiin toimintoihin. Esimerkiksi riippuvuuden näkeminen osana ihmisen ongelmakäyttäytymistä voi merkitä hyvinkin erilaisia asioita, riippuen niistä lähtökohdista, joista toimintaa tarkastellaan.

Janne Nahkuri: Kahden raiteen huumepolitiikka ja työnjaon tarkistaminen

Keskustelu Suomen huumausainepolitiikan linjoista on jälleen ajankohtainen. Eniten puhuttaa käytöstä rankaiseminen ja rekisterimerkinnät, mutta rikosoikeusoikeudelliset kysymykset ovat vain yksi huumausainepolitiikan ulottuvuus ja laajemmin käsitettynä huumepoliittinen keskustelu on ajankohtaista myös ennalta ehkäisevän ja haittoja vähentävän päihdetyön näkökulmasta. Suomen huumepolitiikka noudattaa kokonaiskieltopolitiikkaa, mutta sen rinnalla kulkee myös haittojen vähentämisen politiikka. Tätä yhdistelmää kutsutaan kahden raiteen politiikaksi. 

Pirkko Hakkarainen: Sote-kello digittää - Onko kansalaisten luottamukseen oikotietä?

Sote-uudistuksella tavoitellaan kattavia palveluja, kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Digitalisaation avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa asiointia, mutta vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että sote-palvelut ovat kaikkien saatavilla. Teknologian tulisi palvella ihmisten tarpeita. Kansalaisten kuuleminen on tärkeää kaikessa kehittämistoiminnassa.

Noora Nieminen ja Sari Jurvansuu: Ohjaako järjestötoimintaa aate vai raha?

Kansalaisjärjestöihin liitetään vahvasti ajatus toiminnan itsenäisyydestä ja omaehtoisuudesta. Toiminnassa vastataan kohderyhmän esiin nostamiin ja toimintaympäristössä havaittuihin tarpeisiin usein vertais- ja vapaaehtoisvoimin. Rahan ei ole katsottu olevan merkittävä osa yhtälöä, koska toiminnassa tavoitellaan kohderyhmien hyvinvoinnin ja aseman paranemista, ei taloudellisia etuja

Pia Alarto: Kokemusasiantuntijuuden määrittely tärkeää ja ajankohtaista

Osa tuntuu ajattelevan, että kokemusasiantuntija voi olla kuka tahansa, sillä meillä kaikilla on kokemuksia ja olemme oman kokemuksemme asiantuntijoita. Toiset ajattelevat, että termiin sisältyy enemmän, sillä kokemus yksin ei kuitenkaan tee meistä asiantuntijoita. On kuitenkin tärkeää pohtia hieman, mitä termi tarkoittaa.

Riitta Matilainen: Suomalaisen rahapelikulttuurin erityispiirteiden tunteminen tarpeen rahapeliongelmaisten auttamisessa

Elämme Suomessa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa rahapelaaminen on läsnä kaikkialla arkielämässä eikä rahapelaamista tai sen mainontaa voi oikein paeta, vaikka niin tahtoisikin.  Näin on itse asiassa ollut Suomessa jo pitkään. Maailmanlaajuisestikin ajatellen rahapelaaminen laillistettiin Suomessa melko varhain 1920-luvulta lähtien vuoden 1889 ”rahapelikieltolain” jälkeen eikä rahapelimainontaa ole juurikaan rajoitettu. 

Noora Nieminen ja Sari Jurvansuu: Tutkimusmatka järjestötoimintaan

Järjestölähtöisen tutkimuksen perimmäisinä tavoitteina voidaan pitää järjestöjen aatteellisen perustan vahvistamista, ratkaisemattomien tarpeiden tunnistamista, äänen antamista yhteiskunnan marginaalissa oleville sekä yhteiskunnallisten järjestelmien ja niiden toimivuuden kyseenalaistamista, kuten Jorma Niemelä on järjestölähtöistä tutkimustoimintaa koskevassa selvityksessään todennut. Järjestön vastuu toiminnastaan lepää leveämmillä hartioilla, kun edunvalvontaa, vaikuttamis- ja kehittämistyötä sekä johtamista ja päätöksentekoa pohjustaa tutkittu tieto. Tutkittu tieto voi myös vahvistaa sekä järjestöidentiteettiä että sisäistä ja ulkoista luottamusta toimintaa kohtaan – toiminnan uskottavuutta.

Mervi Holm: Suomalainen huumekuolema

Usealla paikkakunnalla syttyy tällä viikolla kynttilät, kun Suomessa vietetään huumeisiin kuolleiden muistopäivää. Koska huumekuolema voidaan käsittää monin eri tavoin, on siitä puhuttaessa hyvä täsmentää mitä sillä tarkoitetaan. 

Mari Pajula: Oliko Vegasin joukkoampujalla peliongelma ja miksi media vaikeni siitä?

Mari Pajula avaa blogissaan Las Vegasin joukkoampumisen kautta rahapelaamiseen liittyviä uskomuksia. Tragediasta uutisoinnissa kävi Pajulan mielestä selväksi, että media ja suuri yleisö ei tunne rahapeli- ja pelihaittailmiötä riittävästi. Rahapelaamiseen liittyy niin haitallisesti kuin haitattomasti pelaavilla suuri määrä vääriä uskomuksia, jopa taikauskoista käytöstä.

Jorma Niemelä: Onko tulevaisuus alustatoimijoiden?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo alan järjestöille niin mahdollisuuksia kuin myös uhkiakin. Voidaanko mahdollisuudet käyttää, riippuu paljon järjestöistä itsestään. Oleellista on jäsentää, haluaako järjestö toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana (sote) vai enemmänkin hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä (hyte). Osa järjestöistä haluaa toimia molemmilla saroilla. Itse asiassa kansalaisen, palveluiden käyttäjän, etu on, jos vaikkapa palvelu ja vertaistuki ovat samassa paketissa. Yrittäjät ja valtio vastustavat sinnikkäästi tällaisia kombinaatioita.

Jukka Valkonen: Promootio päihde- ja mielenterveystyössä - mistä puhutaan, kun puhutaan terveyden edistämisestä?

Mielenterveys ajatellaan nykyisin kaksiulotteisena asiana. Toisaalta meillä on mielenterveyden häiriöitä ja -sairauksia, toisaalta positiivista mielenterveyttä. Ajatellaan, että nämä voivat esiintyä myös rinnakkain.

Sisko Salo-Chydenius: Asiakaslähtöisyys – retoriikkaa vai todellista toimintaa?

Huolimatta lainsäädännöstä, hallitusohjelmista, STM:n suosituksista ja kehittämisohjelmista sosiaali- ja terveydenhuollon muutos kohti asiakaslähtöisyyttä on hidasta ja haasteellista. Asiakaslähtöisyys on kirjattu miltei jokaisen organisaation keskeiseksi arvoksi, mutta tutkimuksien mukaan sen toteutuminen toiminnassa ihmisen osallisuutena ja mahdollisuutena tehdä päätöksiä on edelleen vähäistä.

Rauno Mäkelä: Asiakkaan velvollisuuksista ja kyvyistä

Luin Suomen Lääkärilehdestä lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launiksen mielenkiintoisen kirjoituksen potilaan velvollisuuksista, joita hän nimitti ”kymmeneksi käskyksi” (Launis 2016). Mietin, miten ne sopisivatko päihdeasiakkaiden tai -potilaiden hoitoon. Lainsäädäntömme mukaan myös päihdeasiakas oletetaan autonomiseksi ja itsemääräämiskykyiseksi henkilöksi, joka omaehtoisesti hakee tarpeenmukaisia palveluja. Päihdehuoltolain mukaiset tahdosta riippumattomat hoidothan ovat, voimassa olevasta laista huolimatta, unohdettu jo vuosia sitten.

Sivut