Toteuttamamme kyselyn ja haastattelujen vastauksista kuulsi mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen. Omaisten huoli ja tuen tarve oli kasvanut.

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuntunut jokaisen arjessa. Arjen toimintakyky -hankkeen aloitteesta touko-kesäkuussa toteutetun verkkokyselyn (n=531) ja siihen liittyneiden puhelinhaastattelujen (n=64) perusteella poikkeustilan vaikutukset iskivät rajusti moniin jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin.

Poikkeustilan aikana moni apua tarvitseva oli joutunut selviytymään yksin kotona tai perheenjäsenten tuella. Monelta katosi tärkeä arkea rytmittävä pohja kohtaamispaikkojen sulkeutuessa sekä vertaistuki- ja terapiaryhmien siirtyessä etäyhteyksien päähän. Erilaiset kohtalot korostuivat aineistossa: parhaimmillaan poikkeustila oli tarjonnut mahdollisuuden ottaa omaa aikaa ja pitää huolta itsestään, kun taas pahimmillaan päihdehoitopaikkojen puute oli johtanut kuolemaan.

Kotona ilman hengähdystaukoa

Väsymys korostui neljän seinän sisällä, kun taas luonto oli tarjonnut mahdollisuuksia voimaantumiseen. Töiden muuttuessa poikkeustilan myötä etätöiksi ja lasten koulu etäkouluksi, oli monille vanhemmille tullut entistä enemmän työtaakkaa. Esille nousi muun muassa se, että omaiset olivat joutuneet hoitamaan riskiryhmään kuuluvien kauppareissut tai muita kodin ulkopuolisia askareita. 

Perheenjäsenen sairauden tai mielenterveysongelman oli koettu rasittavan koko perhettä. Osa omaisista eli kevään kokopäiväisessä hoivavastuussa ilman hengähdystaukoja. Esimerkiksi lasten jatkuva kotona oleminen ja etäkoulun järjestäminen olivat aiheuttaneet vanhemmille uupumusta arjessa. 

”Erityislapset jäivät kotihoitoon ja koululainen etäkouluun. Itse olen sairaslomalla ja mies kaupan alalla töissä eli koko ajan olen hoitanut yksin neljää haastavaa lasta. Lasten haasteet pelkän kotonaolon aikana pahentuneet ja oma jaksaminen ollut koetuksella.” 

Haastatteluista ja verkkokyselystä ilmeni huoli myös aikuisista lapsista ja erityisesti heidän terveydestään ja toimeentulostaan. Hoitokontaktien vähentyminen saattoi aiheuttaa sairastuneen tilan heikkenemistä, jolloin omaiselle jäi suurempi vastuu sairastuneen hoitamisesta. 

”Mielenterveysongelmista kärsivät aikuiset yksin asuvat lapseni ovat voineet huonommin nyt sos. kontaktien vähentyessä ja terapian sekä polikäyntien ym. jäädessä pois. Eli ovat jääneet pitkälti "yksin" sairautensa kanssa. Siksi muutin lähemmäs vuokralle, jotta voin olla tukena enemmän arjen touhuissa.”

Kaikki omaiset eivät ole yhtä tasavertaisia

Poikkeustilan aikana myös pitkäaikaissairaiden omaiset kuormittuivat erilaisin tavoin. Huolta ja rasitusta lisäsi se, että erilaisiin hoitokoteihin, sairaaloihin ja hoitolaitoksiin ei ollut päässyt tapaamaan läheisiä. Erityisesti sairaala- tai saattohoidossa ja synnytysosastolla olevien omaiset tulisi ottaa paremmin huomioon. Heille pitäisi antaa mahdollisuus tavata läheisiään kasvotusten. 

”Mieheni sai äkillisen keuhkosyöpädiagnoosin ja on parhaillaan sairaalassa, jossa selvitetään toimivaa kipulääkitystä. Syöpää ei voi leikata, koska se on laajalti levinnyt. Minua ei päästetä sairaalaan vierailemaan, ja pelkään, etten enää koskaan näe miestäni elossa.” 

”Poikani joutui Aurooraan, uusiutui psyykosi. Osastovierailut kielletty, ulkona satunnaisesti saa käydä. Poikani luuli, että hän aiheutti Koronan. Koronan takia ei mitään toimintaa osastolla.” 

Vaikka teknologia mahdollistaa läsnäolon ruudun takaa, eivät videopuhelut ja muut etäyhteydet korvaa fyysistä läsnäoloa vaikeissa tilanteissa. Osalla vertaistukea tai mielenterveyspalveluita tarvitsevilla ei ollut mahdollisuutta osallistua ryhmiin etäyhteyksien kautta, jolloin hoito katkesi yhtäkkisesti. Iäkkäimmille tai vakavasti sairaille etäyhteyksien käyttäminen saattoi yleensäkin olla vaikeaa tai mahdotonta ja heistä voi tuntua, että heidät oli unohdettu. 

Puhelinhaastatteluissa nousi esiin omaisten tarve saada tukea ja apua, jotta he jaksavat ja pystyvät tukemaan sairastunutta paremmin. Haastateltavien mukaan vertaistukitapaamiset ovat tärkeitä, eikä niitä tulisi lopettaa. Osalle etäyhteyksien käyttäminen oli ollut hankalaa, joten vertaistukiryhmiin osallistuminen oli jäänyt pois. Vertaistukea tulisi olla tarjolla sekä etänä että kasvotusten.

Mielenterveysongelmista kärsivien omaisille erittäin vaikea kevät

Myös muut tahot ovat osoittaneet huolta mielenterveysongelmien määrän kasvusta. Suomen sosiaali ja terveys ry:n (SOSTE) kesäkuussa julkaistuun Sosiaalibarometriin vastanneet ammattilaiset ilmaisivat huolensa erityisesti mielenterveyskuntoutujista ja lapsista, jotka eivät saaneet tarvittavaa tukea vanhemmiltaan. Mielipidekirjoituksessaan FinFami ry:n toiminnanjohtaja Pia Hytönen (10.7.2020, Hämeen Sanomat) osoitti huolensa erityisesti mielenterveyskuntoutujien omaisten jaksamisesta. 

Pihla Loula kirjoitti artikkeleissaan (8.8. ja 10.8.2020, HS) mielenterveyskuntoutujien omaisten hankalasta asemasta ja siitä, miten vaikeaa omaisten on saada itselleen tukea. Loula nosti esille, että jo ennen koronaviruksen aiheuttamaa poikkeustilaa avunsaanti on ollut vaikeaa ja ettei apua ole ollut tarpeeksi saatavilla. Koronaviruspandemia oli lisännyt itsemurhia ja mielenterveysongelmia, sillä mielenterveyspalvelujen supistaminen vaikeutti hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista. Omaisten on ollut vaikea saada tietoa läheisensä sairaudesta ja hoidosta, ja huoli mielenterveyskuntoutujien terveydestä on kasvanut. 

Miten huomioida omaiset jatkossa?

Verkkokyselyvastaukset sekä puhelinhaastatteluissa käydyt keskustelut antoivat meille syvällisen näkökulman siitä, miten eri tavoin ja erilaisia teitä kuormitus voi kohdistua yksilöön. Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan aikana, jo aiemmin tukea ja apua tarvinneet kertoivat saaneensa sitä entistä heikommin. 

Omaisten huomioiminen on oleellista, jotta omaiset jaksavat ja että sairastunut saa tarvitsemaansa tukea myös hänelle tärkeiltä ihmisiltä. Poikkeustilan aikana on tärkeää taata vertaistuen saatavuus sekä matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut. Sairastuneen ja omaisten huolta voidaan helpottaa välittävillä kohtaamisilla. Yhtään avunpyyntöä ei kuulu sivuuttaa, sillä kuten eräs haastateltava sanoi, ”kun henkilö hakeutuu vertaistukiryhmään, sillä on aina syy.” 

Kirjoittajat: 

Virvatuli Uusimäki
Tutkimusassistentti Arjen toimintakyky -hanke (kesällä 2020), valtiotieteiden ylioppilas

Alix Helfer
Hanketutkija Arjen toimintakyky -hanke, YTM

Lähteet:

Hytönen, Pia (2020). “Monet mielenterveyspotilaiden omaiset ovat jaksamisensa äärirajoilla – Koronakevät on lisännyt läheisten tuen tarvetta” Hämeen Sanomat. Luettu 25.7.2020. 

Loula, Pihla (2020). ”Itsemurhaa yrittänyt Marko kotiutettiin psykiatriselta osastolta, ja pian hän katosi – Koronavirus jätti monet mieleltään vakavasti sairaat omilleen.” Helsingin Sanomat. Luettu 12.8.2020.

Loula, Pihla (2020). ”Suomi jättää mieleltään vakavasti sairaat usein omaistensa vastuulle, ja se on asiantuntijan mielestä kohtuutonta – ”Omaisille ei anneta tietoa, mutta silti he joutuvat vastuuseen.” Helsingin Sanomat. Luettu 12.8.2020.

Tutustu myös Tietopuussa

Artikkeli: Päihdeongelmaisen läheisenä: kun vanhempi juo 

TietopuuBlogi: Pauliina Oksanen: Matalan kynnyksen päihdepalvelut koronavirusepidemian aikana

MIPA 2.0 Järjestötutkimus: Omaisten hyvinvointi

Blogiarkisto »