Olet täälläEtusivu Tuuli Pitkänen: Arjen perusasioista selviytymiseen on kaikilla oikeus

Tuuli Pitkänen: Arjen perusasioista selviytymiseen on kaikilla oikeus

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen näkemys siitä, mitä oma arjessa selviytyminen vaatii. Näkemykseen vaikuttavat mm. yksilön arvot, kyvyt, odotukset ja aiemmat kokemukset. Arjesta selviytyminen koostuu osista, jotka ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Jos vaikeudet alkavat kasautua, on tärkeä etsiä ratkaisuja. Yhdenkin vaikeuden ratkaiseminen heijastuu myönteisesti kokonaisuuteen.

Toimintakyky liittyy hyvin arkisiin asioihin kuten nukkumiseen, mielialaan, arjen askareissa selviytymiseen ja kognitiivisiin toimintoihin kuten päätöksen tekoon ja keskittymiseen. Arkisessa elämässä toimintakyky on keskeistä, mutta se on monesti vaikeasti hahmotettavaa, piilevää ja kaiken läpäisevää.

Toimintakyky on hyvä erottaa yksilö- tai ympäristötekijöistä

Toimintakyvyllä tarkoitetaan yleensä yksilön fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä jokapäiväisessä elämässään, joten sitä voidaan tarkastella tiettyjen bio-psykososiaalisten asioiden kautta. Maailman terveysjärjestön ICF-luokituksen (International Classification of Functioning, Disability and Health) mukaan nämä asiat tulee erottaa sairauksiin ja oireyhtymiin sekä yksilö- ja ympäristötekijöihin liittyvistä asioista. Kaikki mainitut asiat vaikuttavat toisiinsa erittäin paljon, mutta niiden sisällöt ja syntymekanismit ovat erilaiset. Esimerkiksi henkilöllä voi olla suuria ongelmia nukkumisen ja kipujen kanssa, mikä on yhteydessä siihen, että hänellä on todettu syöpäsairaus, lääkettä ei ole saatavilla (ympäristötekijä) ja että hän on hyvin iäkäs ja suhtautuu kielteisesti hoitoihin (yksilötekijät).

Toimintakyvylle asetettu vaatimustaso vaihtelee ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden (esimerkiksi onko käytettävissä juoksevaa vettä), yksilön mieltymysten ja historian mukaan sekä mahdollisten sairauksien takia. Arjen toimintakykyä arvioitaessa kokemus omasta tilanteestaan ja siinä tapahtuneista muutoksista on keskeisessä asemassa, koska yleisiä hyvän elämän tavoitetasoja ei voi eikä tule asettaa. Toisin sanoen, ei tarvita asettaa yleistä tavoitetasoa esimerkiksi sille, miten päätöksiä tulee tehdä, vaan useimmiten riittää, kun kysytään ihmisen omaa näkemystä siitä, kokeeko hän päätösten tekemiseen liittyviä vaikeuksia.

Miksi kysyä vaikeuksista

Vuodesta 2010 alkaen olen ollut mukana kansainvälisessä työssä, jossa tavoitteena on ollut kehittää menetelmä ihmisen toimintakykyä koskevan tilanteen parempaan huomioon ottamiseen palveluissa ja päätöksen teossa. Tämän yhteistyön tuloksena on syntynyt PARADISE24-menetelmä, johon voi tutustua seuraavasta linkistä. [1]  Oman tilanteensa voi kukin käydä kartoittamassa Päihdelinkissä [2], jossa ohjelma tuottaa kyselystä välittömän palautteen. Menetelmän kehittämistyössä olen joutunut syvällisesti paneutumaan toimintakyvyn ja sen mittaamisen problematiikkaan. [3]

Arjen toimintakyky koostuu osa-alueista, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. [4] Haluttaessa kartoittaa toimintakykyä, ei ole mielekästä kysyä toimintakyvystä, koska käsite on epämääräinen sekä vastaajan että tulkitsijan kannalta. Kokonaisuuden pilkkominen keskeisiin osatekijöihin on tilannetta arvioitaessa ja seuratessa tärkeää.

Monet ovat kysyneet minulta, miksi kysytään vaikeuksista ja ongelmista eikä positiivisista asioista. Mielestäni toimintakyky hahmottuu konkreettiseksi vaikeuksien kautta. Kysyttäessä ”Minkä verran ongelmia sinulla on löytää asioita, jotka kiinnostavat sinua” jätetään tavoitetason asettaminen sekä sisältö ihmisen itsensä asetettavaksi. Olen nähnyt kyselyjä, joissa asia on yritetty esittää toisin päin tyyliin ”Löydän jatkuvasti asioita jotka kiinnostavat minua” tai ”Kaikki asiat kiinnostavat minua aina”. Minua mietityttää miten näitä tulkitaan; onko tavoiteltavaa, että ihminen on aina kiinnostunut kaikesta.

Tilannetta voi tarkastella myönteisesti

PARADISE24-menetelmässä vaikeuksien suuruutta pyydetään arvioimaan samalla asteikolla kuin mitä Maailman terveysjärjestön ICF-luokituksessa käytetään: ei vaikeuksia, lieviä, kohtalaisia, suuria tai erittäin suuria vaikeuksia/en selviydy. Vaikeuksien kasautumista arvioitaessa perustasoksi riittää se, onko kyseissä asiassa koettu vaikeuksia ja jos on, niin kuinka suuria. Positiivista palautetta voi antaa asiakastilanteessa keskustelemalla siitä, monenko asian kohdalla ihminen ei ole kokenut vaikeuksia. Vaikeudet, jotka ovat niin suuria, että ihminen ei koe selviytyvänsä, korjaantuvat parhaiten, kun ihminen saa tukea ja konkreettista apua.

Suuri osa ihmisistä, joilla on vaikeuksia, kokee helpotusta, kun niistä kysytään ja hän saa kertoa niistä. Monesti vaikeuksista kysyminen viestittää välittämisestä.

Erityisesti hoidon ja kuntoutuksen yhteydessä toimintakykyyn liittyvistä vaikeuksista kysyminen on tärkeää. Riippumatta siitä, oliko kyseessä tapaturma, somaattinen sairaus vai mielenterveyden ongelma, olisi laitoshoidosta kotiutettaessa tarkistettava, että ihminen pärjää omassa arkiympäristössään. Näin ei kuitenkaan aina tehdä. PARADISE24-menetelmän yhtenä tavoitteena on ollut tarjota helppokäyttöinen apuväline tilanteen tarkistamiseen.

Toimintakyky paranee vaikkei sitä asetettaisi tavoitteeksi

Hoidon ja kuntoutuksen myötä yksilön kokonaistilanne yleensä selkiytyy ja pikku hiljaa löytyy ratkaisuja arjen monenlaisiin pulmiin. Toimintakykyyn liittyviä asioita ei välttämättä nimetä tavoitteiksi, mutta sekä ammattilaisten kokemusten että seurantakyselyjen perusteella myönteistä muutosta tapahtuu myös toimintakyvyssä. Usein asia todetaan niin, että yksilön hyvinvointi tai elämänlaatu ovat parantuneet.

Arjen toimintakyky on yhteydessä koettuun terveyteen ja elämänlaatuun. Tästä on näyttöä vastavalmistuneessa tutkimuksessamme. [5] Tyytyväisyyden ja elämänlaadun kokemus liittyvät vahvasti ympäristö- ja yksilötekijöihin kuten selviytymistaitoihin. Ympäristö- ja yksilötekijät ovat tärkeitä mutta sisällöllisesti eri ulottuvuutta kuin toimintakyvyn muodostavat bio-psykososiaaliset asiat.

Arjen toimien suorittamiseen liittyviä kysymyksiä on jo pitkään kysytty masennusoireita kartoittavissa kyselyissä ja näiden kyselyjen käyttö on yleistä terveydenhuollon eri aloilla. Samat toimintakyvyn vaikeudet kuin masennuksen yhteydessä ovat kuitenkin yleisiä myös monien muiden sairauksien ja häiriöiden yhteydessä. Yleisluonteisen toimintakykyä kartoittavan kyselyn käyttäminen antaa tietoa koettujen psykososiaalisten vaikeuksien määrästä ja intensiteetistä ilman, että vaikeuksia leimataan masennukseen liittyviksi.

Olen iloinen, että minulla on nyt mahdollisuus tehdä työtä Arjen toimintakyky -hankkeessa, jossa tavoitteena on lisätä tietoisuutta toimintakyvyn merkityksestä ja tarjota järjestöille konkreettinen työväline asiakastyöhön ja/tai arvioinnin ja kehittämisen tueksi. Tarjoamme lisäksi koulutusta ja tuotamme tutkittua tietoa järjestöväen ja ammattilaisten käyttöön.

Tuuli Pitkänen
Päihdeongelmien tutkimuksen dosentti, Arjen toimintakyky -hankekoordinaattori, Vanhempi tutkija
A-klinikkasäätiö

 

Lähteet:

[1] Arjen toimintakyky -hankkeen sivu

[2] Päihdelinkin testit ja laskurit: psykososiaaliset-vaikeudet-paradise24fin  

[3] Tietopuun julkaisutietokannassa: Pitkänen, T. Levola, J., Tourunen, J. Kaskela T. & Holopainen, A. (2016). Aivotoiminnan häiriöiden yhteydessä yleisesti koetut psykososiaaliset vaikeudet: Paradise24-kysymyssarjan tutkimusperusta. KELA: Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 143.

[4] Tutkimustiivistelmä Tietopuussa Pitkänen ym.2018: PARADISE24-kyselyn validiteetti päihdeongelman yhteydessä: Kysely psykososiaalisten vaikeuksien kartoittamiseen

[5] Tutkimustiivistelmä Tietopuussa Pitkänen ym. 2018: Psykososiaalisten vaikeuksien kartoittaminen päihdekuntoutuksen aikana: PARADISE24-menetelmän käytettävyyden arviointi laitoskuntoutuksen työvälineenä

 

Blogiarkisto »

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan