Olet täälläEtusivu Nonni Mäkikärki: Järjestöissä kovatasoista osaamista, jota kannattaa vaalia

Nonni Mäkikärki: Järjestöissä kovatasoista osaamista, jota kannattaa vaalia

Tämän päivän järjestötyö on usein vaativaa asiantuntijatyötä. Oman alan erityisosaamisen lisäksi työ vaatii laajempaa tuntemusta järjestötyöhön liittyen. Järjestöt ovat usein suhteellisen pieniä työpaikkoja ja työtehtävät vaihtelevat käytännön kokousvalmisteluista aina projektinhallintaan ja asiantuntijalausuntojen laatimiseen. Työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa suoraan siihen, miten järjestö onnistuu tavoitteissaan.

Järjestötyöntekijöiden työhyvinvointia koskeva uusin tutkimustieto osoittaa, että palkkatyössä kolmannella sektorilla on tiettyjä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin, jaksamiseen ja työoloihin. Työhyvinvoinnin paradoksit kolmannen sektorin palkkatyössä (Selander 2018) -väitöskirja osoittaa palkkatyön järjestöissä olevan monelta osin mielekästä, palkitsevaa ja motivoivaa sekä tarjoavan tekijälleen vahvoja työn imun kokemuksia. Samanaikaisesti on havaittavissa kiirettä ja kuormitusta ja työn organisointi ja johtaminen ontuu. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen koetaan järjestötyöntekijöiden keskuudessa myös muita sektoreita haastavampana.

Svenska studieförbundet teki yhteistyössä Psykosociala förbundetin kanssa viime syksynä tutkimuksen ruotsinkielisten liittotason järjestötyöntekijöiden työoloja ja hyvinvointia kartoittavan kyselyn jonka keskeisiä tuloksia julkaistiin Förbundsbarometern 2018 julkaisussa. Tulokset vahvistavat monilta osin aikaisempia tutkimustuloksia.   

Asialle omistautuneita osaajia

Tuloksissa on luettavissa työntekijöiden vahva sisäinen palo järjestön ajamaa asiaa kohtaan ja työn tarjoama mahdollisuus edistää myös henkilökohtaisia tavoitteita. Niissä piirtyy myös organisaatiokulttuuri, joka antaa työntekijöilleen paljon päätösvaltaa suhteessa työtehtäviin ja työprosesseihin, mahdollistaa luovuuden käytön ja tarjoaa vahvaa kokemusta työn imusta.

Samanaikaisesti työhön liittyy ennakoimattomuutta niin laadullisestin kuin määrällisesti, joka johtuu usein työn organisointiin ja johtamiseen liittyvistä seikoista. Yhdistelmänä nämä helposti johtaa tilanteeseen, jossa työ koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi mutta myös monella tapaa kuormittavaksi.

Mielekkyyttä työhön tuo vahva sisäinen motivaatio, joka syntyy siitä, kun työntekijä jakaa työnantajajärjestön aatteet ja tavoitteet. Mikä meitä motivoi on vahvasti yhteydessä elämänarvoihimme ja sen hetkisiin tarpeisiimme. Järjestötyön tarjoama mahdollisuus rakentaa parempaa yhteiskuntaa oman työnsä kautta on monelle erittäin palkitsevaa työn tarjotessa mahdollisuuden edistää myös omia, henkilökohtaisia tavoitteitaan. Työ koetaan arvokkaaksi ja yhteiskunnallisesti tärkeäksi. Mielekkyyttä työhön tuo myös mahdollisuus kehittää itseään ja käyttää luovuutta.

Motivaatiotekijöistä kertoo myös se, että neljä viidestä ajattelee työn sisällön olevan palkkaa tärkeämpi. Kolmannen sektorin palkkatason on yleisesti koettu olevan muita sektoreita alhaisempi. Tutkimus osoittaakin selkeästi, että melkein puolet vastaajista kokevat, että työstä saatu palkka ei vastaa tehtyä työtä. Järjestöissä, jotka usein ovat työnantajaorganisaatioina hyvin pieniä, ovat etenemismahdollisuudetkin myös hyvin rajalliset, siitä huolimatta, että järjestöissä on erittäin kovatasoista osaamista.  Koulutustaso on korkea suhteessa muihin sektoreihin ja uskallankin väittää, että keskiverto järjestötyöntekijän koulutustaustalla, kielitaidolla ja kokemuksella olisi muilla sektoreilla tarjolla paremmin palkattua työtä, jossa myös etenemismahdollisuudet olisivat paremmat.

Vapaus hyödyntää omaa osaamistaan

Yksi syy, miksi järjestötyöntekijät kuitenkin valitsevat tehdä töitä juuri kolmannella sektorilla, on sen suoma vapaus.  Järjestöyöntekijöilleen on useimmiten runsaasti työhön liittyvää päätösvaltaa ja vapautta vaikuttaa, miten, milloin ja missä työtä tehdään. Tämä niin kutsuttu työn autonomia hyödyttää parhaimmillaan sekä järjestöä että työntekijää – työn ollessa tekijälleen mielekästä työntekijä myös hyödyntää omaa osaamistaan laajemmin. Mutta jotta työn autonomia koettaisiin voimavarana, edellyttää se kuitenkin, että työntekijällä säilyy tunne työn hallittavuudesta ja että hänellä on työn suorittamiseen vaadittava osaaminen.

Vapaamuotoinen organisaatiokulttuuri johtaa kuitenkin valitettavan usein työssä koettuun ennakoimattomuuden tunteeseen, epätarkkoihin tehtävänkuvauksiiin ja epämääräisiin odotuksiin työnantajan puolelta.  Nämä heikentävät työn hallittavuutta ja sitä kautta työhyvinvointia.  Työtä tehdään kireiden aikataulujen puitteissa, eikä kulloiset tehtävät ole aina helposti sovitettavissa omaan työnkuvaan.

Työhyvinvointia edistetään yhteistyössä

Tutkimustulokset osoittaa, että järjestötyö koetaan sisällöltään hyvin tärkeäksi, merkitykselliseksi ja motivoivaksi. Samanaikaisesti kuitenkin korkea työn kuormitus heikentää työhyvinvointia. Vahva sisäinen motivaatio, työn autonomia, epämääräinen työnkuva ja vastuunjako yhdistettynä johtaa helposti siihen, että töitä tehdään ajoittain oman jaksamisen rajoilla.

Pienilläkin teoilla voi vaikuttaa sekä kehon että mielen palautumiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että työhyvinvointi ei ole yksilölaji vaan sitä edistetään yhteistyössä. Onkin tärkeä arvioida, mikä työssä tai työyhteisön toiminnassa kuormittaa ja mikä taas edistää hyvinvointia ja edetä siitä suunnitelmallisesti ja pitkäjännitteisesti.

Kaikki toimet niin yksilö- kuin järjestötasolla, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä, edistävät myös työhyvinvointia. Työyhteisö on tärkeä voimavaratekijä ja siitä kannattaa vaalia. Pienillä eleillä ja teoilla voi osoittaa arvostustaan muita kohtaan.

 

Nonni Mäkikärki
Verksamhetskoordinator
Psykosociala förbundet

Blogiarkisto »

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan