Oletko koskaan pohtinut, millaista on hyvä kohtaaminen? Minä olen pohtinut tätä kysymystä paljon. Mielestäni hyvä kohtaaminen perustuu läsnä olemiseen ja luottamukseen. Hyvä kohtaaminen on vastavuoroista ja toista osapuolta kunnioittavaa. Siihen liittyy ihmisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän on. Ihminen saa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, omine tarpeineen ja elämänkokemuksineen.

Hyvä kohtaaminen syntyy vuoropuhelusta, kysymyksistä, kuuntelemisesta, ymmärryksestä ja yhteisestä pohdinnasta. Olen valmis vastaanottamaan tarinastasi sen, mitä haluat siitä minulle juuri tänään kertoa. Jollakin tavalla se on kokonaisvaltaista.

Viime aikoina olen erityisesti miettinyt, toteutuuko hyvä kohtaaminen palvelujärjestelmässämme. Yhteiskuntaamme rakennettu järjestelmä palvelee varsin hyvin vahvan elämänhallinnan ja toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Kuinka käy niiden ihmisten, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat jostakin syystä järkkyneet tai heikentyneet? Tunnistetaanko esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten tuen tarve riittävästi palvelujärjestelmässä? Saavatko he osakseen hyvää kohtaamista?

Mitä vaikeammassa elämäntilanteessa ihminen on, sitä haastavampaa hänen on palvelujärjestelmässä liikkua. Järjestelmä saattaa näyttäytyä viidakkona tai labyrinttina, jossa on vaikea suunnistaa. Ihmiset saattavat kokea järjestelmän pirstaleiseksi, jäykkärakenteiseksi, hajanaiseksi ja monimutkaiseksi. Palvelujärjestelmän sektoroituneisuus voi johtaa myös siihen, ettei tukea tarvitsevan ihmisen kokonaiselämäntilanne tule missään vaiheessa näkyväksi. Ongelma piilee mielestäni järjestelmän rakenteissa. Sektoroituneisuus ei myöskään tee tilaa kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle.

Mielestäni palveluita kehitettäessä tulisi muistaa, että kokonaisvaltainen kohtaaminen avaa hurjasti mahdollisuuksia ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Se on kaiken perusta. Avun ja tuen pitää tulla osaksi ihmisen arkea ja maailmaa, jossa hän elää. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi, saada mielekästä tekemistä, tulla osalliseksi, kuulua yhteisöön ja olla myös itse apuna muille. Kun ihminen saa mahdollisuuden olla aktiivinen toimija passiivisen toiminnan kohteena olemisen sijaan, silloin alkaa tapahtua kaikkea myönteistä ja hyvää.

Kolmannella sektorilla tehdään merkittävää työtä juuri ihmisten kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja arjen vahvistamiseen liittyen. Toiminnassa on edelleen mahdollista kysyä ihmisiltä yksinkertainen mutta sitäkin tärkeämpi kysymys: mitä sinulle kuuluu? Tämän kysymyksen myötä ihmisten erilaiset tarinat saavat avautua ja tulla näkyviksi. Mahdollisuus kokonaisvaltaiseen ja hyvään kohtaamiseen tekee kolmannen sektorin työstä inhimillistä, innostavaa, alati uudistuvaa ja vaikuttavaa.

Kohdataan kun tavataan,

Katja Malin-Kaartinen
Kehittämiskoordinaattori, Tukikohta ry

Tutustu myös Tietopuussa

Blogi: Asiakaslähtöisyys – retoriikkaa vai todellista toimintaa?

Opinnäytetyö: K-klinikan asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan välinen kohtaaminen päivystyshoidossa

Tutkimustiivistelmä: Mitkä tekijät vaikuttavat terapiasuhteen keskeyttämiseen avopäihdehoidossa?
 

Blogiarkisto »