Olet täälläEtusivu Jouni Tourunen & Aino Rukkila: Valvotut huumeiden käyttöhuoneet - haittoja vähentävän työn seuraava askel?

Jouni Tourunen & Aino Rukkila: Valvotut huumeiden käyttöhuoneet - haittoja vähentävän työn seuraava askel?

Keskustelua valvotuista huumeiden käyttöhuoneista on syytä jatkaa korona -poikkeustilan aiheuttaman katkoksen jälkeen. Helsingin kaupungin selvitysryhmä (2019) on arvioinut huumeidenkäyttötilan hyödylliseksi lisäksi haittoja vähentävään työhön ja esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle erillislain säätämistä käyttötilan perustamiseksi. Elli Peltola ehdottaa opinnäytetyössään (2020) käyttöhuoneita Itä-Helsinkiin matalan kynnyksen päiväkeskuksen yhteyteen ja keskustaan asunnottomien palvelukeskuksen yhteyteen.

Huumeiden käyttöhuoneet ovat valvottuja tiloja, joissa huumeiden käyttäjät voivat pistää päihteitä. Käyttöhuoneiden ensisijainen tavoite on vähentää terveyshaittoja tarjoamalla huumeiden pistämiseen turvallinen ympäristö sekä neuvomalla käyttöhuoneen asiakkaita turvallisempiin käyttötapoihin. Toiminnan tavoitteena on ehkäistä pistämiseen liittyviä infektioita, tartuntatauteja ja yliannostuskuolemia sekä tarjota huumeiden käyttäjille kontakti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Ensimmäinen huumeiden käyttöhuone perustettiin Sveitsin Berniin vuonna 1986 ja tällä hetkellä Euroopassa on huoneita satakunta kahdeksassa Euroopan maassa, lähimmät Norjassa ja Tanskassa.

Tukea tutkimuksesta

Mielipiteet haittoja vähentävästä työstä vaihtelevat. THL:n väestökyselyn mukaan 80 % vastaajista hyväksyy toimintaan jo vakiintuneet sosiaali- ja terveysneuvontapisteet ja puolet myös vasta keskusteluun nousseet huumeiden valvotut käyttöhuoneet. Tutkimusten mukaan käyttöhuoneiden yhteydessä ei ole raportoitu yliannostuskuolemia, eikä niiden ei ole havaittu lisäävän rikollisuutta, pidentävän huumeidenkäyttöuria, vähentävän alueen asuntojen arvoa tai lisäävän huumeiden käyttöä pistämällä. Sen sijaan niiden avaaminen näyttää vähentävän julkista pistämistä, pistovälineroskan määrää lähiympäristössä ja huumeiden käytöstä koituvia kustannuksia.

Valvotut käyttöhuoneet voivat täydentää huumeita pistämällä käyttäville suunnattuja palveluja sekä ehkäistä huumeiden pistoskäytön terveyshaittoja. Niiden kautta voitaisiin todennäköisesti myös tavoittaa ja tukea palvelujen ulkopuolella ja heikoimmassa asemassa olevia käyttäjiä. Huumeita pistämällä käyttävät ovat suhtautuneet käyttöhuoneisiin myönteisesti. Yleisempiä syitä asioida olivat pistäminen turvallisesti ja rauhassa, halu välttää julkisia paikkoja, aiemmat kokemukset yliannostuksista sekä tarve saada apua pistämisessä.

Tutkimusnäyttöä rajoittavat kuitenkin tutkimusasetelmiin liittyvät puutteet ja tutkimuskohteiden pieni määrä. Suomessa käyttöhuoneet eivät myöskään välttämättä vaikuttaisi yliannostuskuolleisuuteen, koska Suomessa kuollaan yleisimmin pidempivaikutteisen buprenorfiinin ja rauhoittavien lääkkeiden yhteisvaikutuksiin, ei välittömiin yliannostuksiin. Koska käyttöhuoneet tavoittavat vain pienen osan huumeita pistämällä käyttävistä, väestötason kansanterveydelliset vaikutukset tartuntatautien ehkäisyssä jäänevät pieniksi. 

Yhdistäminen muihin palveluihin tärkeää

Käyttöhuoneiden pilotoinnissa on huomioitava laaja-alaisesti eri näkökulmia kuten sijainti ja resurssit, kaupunkiturvallisuus ja lähiympäristön kanssa tehtävä yhteistyö, systemaattinen tilastointi ja tutkimus, vertaistyö sekä henkilökunnan vastuut ja turvallisuus. Käyttöhuoneiden yhteyteen voitaisiin kiinnittää myös muita haittoja vähentävän työn menetelmiä kuten terveys- ja sosiaalineuvonta, puhtaiden käyttövälineiden vaihtaminen, palveluohjaus, lääkäripalvelut, ainetunnistus, fentanyyli -pikatestit sekä naloksonin käyttö. 

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, riippuvuuksistaan huolimatta. Osa päihteidenkäyttäjistä ei halua tai kykene lopettamaan päihteiden käyttöään. Jokaisella on kuitenkin oikeus tarvitsemaansa hoitoon ja palveluun. Päihdehoidon tulee olla monipuolista ja ottaa huomioon ihmisen kokonaistilanne. Tarvitaan palveluja, joihin pääsee oikea-aikaisesti ja joiden sisällössä huomioidaan palveluidenkäyttäjän tarpeet. Tarvitaan palveluja sekä päihteistä irrottautumiseksi että haittoja vähentävän työn mukaiseen turvallisempaan valvottuun huumeiden käyttöön. Huumeidenkäyttöön liittyy paljon lieveilmiöitä ja terveysriskejä. Nämä terveysriskit ovat kaikkein suurimmat henkilöillä, joilla ei ole omaa kotia. Hygieniasta on haasteellista huolehtia rappukäytävässä tai lähimetsikössä.

Eettinen valinta

Osa ihmisistä käyttää huumeita laeista, rangaistuksista tai moraalisista tuomioista huolimatta. Käyttöhuoneiden ei ole todettu lisäävän huumeidenkäyttöä tai siihen liittyviä haittoja paikkakunnallaan. Käyttöhuoneet eivät myöskään tarjoa pelkästään valvottua huumeiden pistämistä, vaan myös käyttäjien ammatillista tukemista, terveyshaittojen ehkäisemistä ja muihin palveluihin ohjaamista.

Pekka Saarnio on joskus todennut, ettei tutkimuksesta ole niinkään ongelmien ratkaisijaksi kuin uusien kysymyksien ja näkökulmien avaajaksi. Tutkimusnäyttö ei anna yksiselitteistä vastausta käyttöhuoneiden perustamiseen eivätkä käyttöhuoneet ratkaise kaikkia huumeiden pistämiseen liittyviä ongelmia. Katse on käännettävä hoitopalvelujen yleiseen etiikkaan: jos tutkimusten ja kokemuksien perusteella ei ole havaittu haitallisia vaikutuksia, miksi emme ottaisi käyttöhuoneita yhdeksi menetelmäsi auttaa ja tukea heikoimmassa asemassa olevia huumeidenkäyttäjiä? Vai haluammeko mieluummin ylläpitää käyttäjien inhimillistä kärsimystä, syrjäytymistä, huumeidenkäytön lieveilmiöihin liittyviä ympäristöhaittoja ja valtaväestön kokemaa pelkoa ja turvattomuutta?

Valvotuista käyttöhuoneista puhuttaessa on hyvä muistaa sosiaali- ja terveysneuvontapisteiden historia. Aluksi lainvastaisena ja rikollisuutta ruokkivana pidetystä toiminnasta on tullut arvotettu tartuntatautien ja muiden terveyshaittojen ehkäisemisen menetelmä. 

Kirjoittajat:

Jouni Tourunen
tutkimuspäällikkö, dosentti, A-klinikkasäätiö

Aino Rukkila
kehittämiskoordinaattori/Osis hanke, A-klinikkasäätiö

Tourunen ja Rukkila ovat jäseniä A-klinikkasäätiön päihdetyön eettisessä toimikunnassa. Blogiteksti on tuotettu yhteistyössä eettisen toimikunnan kanssa.

Lähteet

Caulkins, J.P. ym. (2019): Supervised consumption sites: a nuanced assessment of the causal evidence. Addiction 114 (12): 2109-2115.
Peltola, E. (2020): Huumeidenkäyttötila Helsinkiin. Selvitystyö valvotun, turvallisen huumeidenkäyttötilapilotin käynnistämisestä Helsinkiin. Diak, Helsinki. Yamk-opinnäyte.
Potiera, C. ym. (2015): Supervised injection services: What has been demonstrated? A systematic literature review. Drug and Alcohol Dependence 145: 48–68
Päihdelinkki: Valvottu käyttötila
THL: Huumeiden käyttöhuoneet
Valvotun huumeidenkäyttötilan selvitystyöryhmän raportti (PDF). Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveystoimiala, 2019.  

Blogiarkisto »

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan