Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo alan järjestöille niin mahdollisuuksia kuin myös uhkiakin. Voidaanko mahdollisuudet käyttää, riippuu paljon järjestöistä itsestään.

Oleellista on jäsentää, haluaako järjestö toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana (sote) vai enemmänkin hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä (hyte). Osa järjestöistä haluaa toimia molemmilla saroilla. Itse asiassa kansalaisen, palveluiden käyttäjän, etu on, jos vaikkapa palvelu ja vertaistuki ovat samassa paketissa. Yrittäjät ja valtio vastustavat sinnikkäästi tällaisia kombinaatioita.

Palvelutuotannossa giljotiinikilpailutus on kääntänyt järjestöjen yhteistyön osin katkeraksi kilpailuksi. Yhteistyötä on saatettu karttaa myös kartellisyytteiden pelossa, vaikka hankintalaki mahdollistaa ryhmittymät ja alihankinnat. 

Yhteistyöjärjestöt ovat eläneet RAY/STEA-avustuksilla ja ne ovat karttaneet vahvaa toimintaa palvelutuotannon edistämisessä, kun on pelätty haitantekoa markkinoilla eikä ole ymmärretty, että omiakin tuottoja olisi, millä toimia. Kirjoitan joskus myöhemmin, mitä tällä puolella tulisi tehdä – minun mielestäni.

Mutta aidossa kansalaistoiminnassa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessäkin on nyt soten myötä ja muutenkin aika yhteistyölle. Nyt ei pidä ajatella niinkään uusien keskusjärjestöjen perustamista vaan ennemminkin alustayhdistysten perustamista ainakin osalle järjestökenttää. 

Tällä hetkellä meillä on lukuisa määrä hyvin profiloituneita, selkeän jäsenkunnan omaavia ja kirkkaalla missioilla toimivia pieniä yhdistyksiä. Vähäisen henkilöstön, ja varsinkin johdon aika kuluu toimintasuunnitelmien, projektisuunnitelmien, toimintakertomusten, tilipäätöskertomusten, vaikuttavuusanalyysien ja projektiraporttien väsäämiseen. 

Rahoittajat yrittävät joskus pakottaa fuusioihin. Joskus nekin saattavat olla järkeviä, mutta niiden myötä saatetaan kadottaa jotain oleellista ja tärkeää. Järjestötyö kun on myös identiteettityötä.

Mitä vaihtoehdoksi? Digitalisaatio mahdollistaa aivan uudenlaisia yhteistoimintamahdollisuuksia. Tulevaisuus voi olla erilaisten alustatoimijoiden, jotka rutinoivat kaiken perustyön ja antavat pienille, erikoistuneille järjestöille mahdollisuuden työskennellä ja vaikuttaa niiden omimmilla osaamisalueilla. Yhteistyön kautta saadaan kaikki laadunvarmistus-, projekti-, raportointi- ja ties mitkä välineet käyttöön.

Juridinen muoto voi olla vaikkapa osuuskunta. Ja jos se on kaikkien palveluita käyttävien yhdessä perustama, ei kilpailuviranomaisellakaan pitäisi olla mitään sanottavaa.

Voi olla, että useissa ellei peräti kaikissa maakunnissakin tarvitaan määrätietoista verkottumista ja jopa erilaisia alustatoimijoita, jotka kokoavat ja mahdollistavat itsenäisten järjestöjen toiminnan ja yhteistyön maakunnan kanssa.
 
Alustatoimijoilta vaaditaan nöyryyttä. Valta kiehtoo. Olisi niin helppo ryhtyä päällepäsmäriksi. Mutta sillä tuhotaan aito yhteistyö.

Mutta ensimmäiseksi ei kannatakaan katsoa organisaatioita vaan asenteita. Järjestökentän ulkopuolelta, hieman startup-tyyppisestä maailmasta tullut ihmetteli, miksi järjestöissä pantataan mustasukkaisesti osaamista ja tietoa. Hän oli oppinut sellaiseen kulttuuriin, jossa jakamalla saa itsekin enemmän.

Jaetulla osaamisella, yhteistyöllä, ketteryydellä ja uusilla rohkeilla avauksilla järjestöt voivat taas saavuttaa kadotetun innovaatiojohtajuuden.

Jorma Niemelä
Kirjoittaja on pitkän linjan kansalaisvaikuttaja, joka kouluttaa ja konsultoi järjestöissä ja julkishallinnossa.

Tutustu myös Tietopuussa

Blogi: Järjestölähtöisellä työllä on tulevaisuus sotessa

Artikkeli: Päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen ja julkisten palveluiden yhteistyö tulevaisuudessa

Artikkeli: Yhteistyö, osaaminen ja tieto päihteitä käyttävien ihmisten kohtaamisessa

Blogiarkisto »