Olet täälläEtusivu Alix Helfer: Järjestötoimijoilta tukea poikkeusarkeen

Alix Helfer: Järjestötoimijoilta tukea poikkeusarkeen

JAA SOMESSA

Piirroskuva, jossa henkilöt viestivät eri tavoin verkossa.

Koronapandemia on vauhdittanut järjestöjen digiloikkaa. Sote-järjestöjen kautta tavoitetut henkilöt kertoivat, miten siirtymä sähköisiin palveluihin koettiin.

Kohdatuksi tuleminen on Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tapa edistää toimintaan osallistuvien hyvinvointia. Kasvokkaiset tapaamiset ovat tärkeitä ja yhteisön tuntu on yksi merkittävä tekijä osallistua järjestötoimintaan (Valkonen 2018). Koronarajoitusten ja kokoontumiskieltojen takia vertaistukiryhmien toimintaa on siirretty sähköisiksi. 

Viimeisen vuoden aikana on etäpalveluista kirjoitettu puolesta ja vastaan – esimerkiksi siitä, kuinka sähköiset palvelut ovat parhaimmillaan parantaneet palveluiden saavutettavuutta (Tieke 2020) tai pahimmillaan heikentäneet asiakaskunnan henkistä hyvinvointia (Jurvansuu ym. 2021). 

Arjen toimintakyky -hankkeen aloitteesta järjestöjen toimintaan osallistuvia tai järjestöjä aktiivisesti seuraavia lähestyttiin verkkokyselyllä toukokuussa 2020. Vastauksia kertyi 21 sote-järjestön kautta yhteensä 531. Kyselyllä selvitettiin, miten koronapandemian ensimmäinen aalto vaikutti vastaajien toimintakykyyn, hyvinvointiin, arkeen, sekä järjestöjen toimintaan osallistumiseen. Kyselyssä kartoitettiin myös uutta ilmiötä järjestönäkökulmasta.

Kyselyyn vastanneista tavoitettiin 65 puhelimitse kesä-heinäkuussa 2020. Haastatteluilla syvennettiin tietoa kesän aikana, kun koronatilanne oli hetkeksi rauhoittunut. Tähän juttuun on koottu haastatteluvastauksissa nousseita teemoja järjestöaktiivien kertomana. 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta asioida sujuvasti etänä

Poikkeustilassa järjestöjen tiedottaminen ja virtuaalipalvelut koettiin monesti puutteellisina. Yhden haastateltavan mukaan poikkeustilan aikana palvelut lamaantuivat, kun työntekijöitä lomautettiin. Päivittäisten asioiden verkkoon siirtyminen kuvailtiin huonona kehityssuuntana: 

”Kun ihmiset ovat muutenkin yksinäisiä, niin kuin minäkin, sitten jos kaikki virallinen toiminta siirretään verkkoon, niin se todella vaan lisää tätä yksinäisyyttä. Että niitä vähäisiäkään ihmiskontakteja ei tule.”

Verkossa tapahtuvaa vertaistukitoimintaa kuvailtiin pinnallisena, josta puuttuu jotain tärkeää. Esimerkiksi yksi haastateltavista ei pitänyt siitä, että Facebookissa vaan tykkäillään ja kaikki laittavat samanlaisia osanotto- tai tsemppiviestejä, jotka eivät tunnu aidoilta.

Haastatteluissa toistui toive siitä, että ihmisten kohtaamisen pitäisi pysyä jatkossakin mahdollisena. Kasvoton kohtaaminen koettiin vieraannuttavaksi. Sähköisiä vertaistukipalveluita kuvailtiin myös ”säätönä”. 

Kaikki apua tarvitsevat eivät välttämättä saa tietoa siitä, mistä apua saa. DigiIN-tutkimushankkeen mukaan paljon julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävien ja sosiaaliturvaa keskimääräistä enemmän tarvitsevien ihmisten valmiudet sähköiseen asiointiin ovat usein puutteelliset (Saikkonen & Kouvonen 2021). Esimerkiksi yksi haastateltava kuvaili, kuinka huonoilla digitaidoilla oli ollut vaikeaa seurata tai osallistua keskusteluun.  

Digitalisaatio voi olla ”hyvä renki, mutta huono isäntä”.  Verkkopalvelut eivät välttämättä toimi ihmisille, jotka ovat suuremman avun tarpeessa ja joilla ei ole kotona laitteita tai internettiä. Etäpalvelut voivat pahimmassa tapauksessa esimerkiksi madaltaa päihdekuntoutujien retkahtamisvaaraa (Helfer 2020) ja lisätä omaisten vastuuta päihdekuntoutujasta (Uusimäki & Helfer 2020). 

Kiitosta sähköisistä palveluista

Kaikki haastateltavien antama palaute ei ollut pelkästään negatiivista. Järjestöjen virtuaalipalvelut ja tiedottaminen koettiin hyvänä, erityisesti silloin kuin ”kaikki asiat voi tarkistaa, missä vain ja netistä pystyy varaamaan aikoja helposti” ja kun ”järjestöillä oli ollut selkeät ohjeet, miten liittyä keskusteluun.” Ilmainen, helppo ja ilman tunnuksia toimiva sisäänpääsy etäpalveluihin koettiin tärkeiksi. 

Hyvien tietoteknisten taitojen lisäksi vertaistukiryhmien vetäjiltä odotettiin kärsivällisyyttä:

”Oltiin hyvin kärsivällisiä siinä, jos nettiyhteydet eivät toimineet […] Vaihdettiin alustaa, jotta kaikkien kuva ja ääni toimisi ja pääsisi mukaan.” 

Toimintaa oli myös muutettu luovasti ja nopeasti tilanteen vaatiessa. Esimerkiksi kun järjestön tarjoamat edulliset ruokailut jäivät pois koronan takia, ennakkoon tilattavat ruokakassit tulivat pian apuun. Puhelimitse sai sopia ja hakea kassit, ettei jonoa päässyt muodostumaan. 

Matalan kynnyksen järjestöjen palvelut koettiin poikkeustilassa myös tärkeiksi, sille ne paikkasivat julkisen puolen aukkoja. Muutama haastateltava mainitsi hakeutuneensa vertaistukiryhmätoimintaan poikkeustilan aikana. Pakotettu pysähdys oli antanut tilaa omien asioiden läpikäymiseen ja vertaistukiryhmään hakeutumiseen.

Hyvässä yhteishengessä eteenpäin 

Huima digiloikka on lisännyt järjestöissäkin yhteishenkeä haastatellun järjestövapaaehtoisen mukaan:

”Kyllä mä uskallan sanoa, että tää etätyöskentely motivoi ja haluttiin lisätä toimintaa. Se meni hienosti niiltä toimijoilta, jotka eivät olleet kovin kokeneita näissä nettijutuissa. Kyllä se yhdisti ainakin tiettyjä toimijoita.” 

Useammassa haastattelussa mainittiin toive etäryhmien ja -palveluiden jatkumisesta poikkeustilan jälkeen. Näin toimintaan pääsee fyysisestä sijainnista tai kunnosta riippumatta. Anonyymeissä ryhmissä pystyy myös käsittelemään henkilökohtaisia ja arkaluontoisia asioita, ilman että koko kylä tietää asiasta. 

Sähköiset palvelut tavoittivat myös uusia kohderyhmiä ja nuorempia henkilöitä. Tämä on heijastunut myös myöhemmissä Arjen toimintakyky -hankkeen kyselyissä. 

Sähköiset palvelut voivat mahdollistaa uusia pysyviä toimintamalleja. Lisäksi julkinen ja kolmas sektori ovat syventäneet yhteistyötä, jota on hyvä jalostaa jatkossakin. 

Konkreettisia ehdotuksia sähköisiä palveluita tarjoaville järjestöille 

  • On tärkeää organisoida vertaistukiryhmiä niin, että osallistujat otettaisiin tasapuolisemmin huomioon. 
  • Vaikka ei olisi aktiivinen kävijä tai toimija, voisi uutiskirjeitse tai ryhmissä kertoa missä mennään ja minkälaisia järjestelyjä järjestöllä on tarjolla. 
  • Mainostaminen ei saisi tapahtua vain somessa.
  • Ohjausta, neuvontaa ja keskusteluapua voisi järjestää vuorokauden ympäri.
  • Käytännön opastusta digitaitoihin, myös ryhmien fasilitoijille.
  • Keskustelua ja ryhmiä voisi ryhmitellä eri aihealueisiin tai iän mukaan.

Kirjoittaja:
Alix Helfer
Hanketutkija Arjen toimintakyky -hanke, YTM

Lähteet

Helfer, A. (2020). Omaisille tukea poikkeusarkeen. FinFami ry:n Labyrintti-lehti 04/2020.
Jurvansuu, S., Kaskela, T. & Tourunen, J. (2021): Kun kohtaamispaikka suljettiin. Kävijöiden ja työntekijöiden kokemuksia koronapoikkeustilan vaikutuksista. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2021: 1-14. (pdf)
Saikkonen & Kouvonen (2021). Julkisten palvelujen digitalisointi saattaa syventää eriarvoisuutta. THL-blogi 3.6.2021
Tieke (2021) Koronavuosi vauhditti järjestöjen digikehitystä ja valmensi tulevaan. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n uutiset 10.12.2020
Uusimäki, V. & Helfer, A. (2020). Vaikeudet eivät saa kaatua omaisten harteille poikkeustilan aikana. Tietopuu-blogi 31.8.2020.
Valkonen, J. (2018). Kohdatuksi tuleminen edistää hyvinvointia. Tiimi 4/2018: s. 26-27. (pdf)

 

Tutustu myös Tietopuussa

Tutkimusuutinen: Matalan kynnyksen palvelujen sulkeminen vaarantaa kävijöiden hyvinvoinnin

Tutkimusuutinen: Etäpalvelut eivät tavoita kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia asiakkaita

Tutkimustiivistelmä: Nuorten asenteita ja kokemuksia sähköisistä mielenterveys- ja päihdepalveluista koronapandemian aikana

Blogiarkisto » 

Pääteema: 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan